Olen keski-ikäinen mies ja vaimo aloitti opiskelut uudestaan (jo yliopisto takanaan = FM), eli haluaa tohtorin arvonimen... Meillä talous muuten kunnossa, mut toinen on veloissaan ollut jo useamman vuoden..Visa Stocka Tämä on erottanut meitä aika niin totaalisesti, ja tunnen, että minä olen vaan taloudellisista syistä liitossa mukana. Seksielämä on ollut käytännössä = 0. Miehelle tuo on karseeta piinaa kun vielä toinen ilmoittaa, että nainen vaan on sellainen, ettei seksi kiinnosta välillä... Mutta 5 vuotta??? Olisiko jollain joitain kukemuksia moisesta vai oisko ajatuksissani ollut ero ainut vaihtoehto?? Taustalla on myöskin rahahuolet ja nuo muksut 12- 19v. Hain jo kerran eroa parisen vuotta sitten ja koin, että toinen haluaa oikeesti parantaa tapansa, mut minne päädyimmekään!? Samaan monttuun tietty! Tässä mennään. Eroamisen ajatus pelottaa, tietty, mutta myöskin tietyllä tavalla vahvistaa.
Haluaisin tietää muiden kokemuksista kun toinen lähtee aikuisässä opiskelemaan, että kestääkö liitto??
Haluaisin tietää muiden kokemuksista kun toinen lähtee aikuisässä opiskelemaan, että kestääkö liitto??
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kuullostaa siltä, että hän elää siivellä. Et kerro onko hän töissä, mutta kuullostaa aika hullulta opiskella tuossa iässä tohtoriksi. Eikö sitä voi tehdä työn ohessa? Tohtoreitahan valmistuu nykyään reilusti yli tarpeen, eli tuo kuullostaa lähinnä oman arvon pönkittämiseltä, ilman mitään järkevää syytä.
Kiitos vastauksestasi! Toinen on töissä, eli yhteistä aikaa ei juuri ole ollut sitten opiskelun aloittamisen. Yksinäisyys tässä oikeastaan on karseinta ja melkein kaikki yhteinen tekeminen on hävinnyt. Jos toisella jää hieman aikaa niin sit pitää romskua lukea. Vuoden aikana ehkä n.10 kertaa samaan aikaan illalla nukkumaan.
Eihän siinä ole mitään negatiivista jos haluaa opiskella ja päästä tutkintojen avulla eteenpäin.
Se miten sen opiskelun suorittaa merkitsee valtavasti. Jos opiskelun takia seuraa jatkuvaa
selibaattia yms. eikä yhteiselämä mene kuin laskujen maksuihin liittyvässä tappelussa niin asiat on päin persettä.
Yksi ongelma on myös se, että Suomessa aikuisopiskelu ja sen rahoitus on täysin retuperällä joten ed.mainitut sekamelskat alkavat helposti jyllätä perheessä kuin perheessä.
Mutta jollei tuossa tilanteessa yritä oikoa asioita parempaan suuntaan niin loppu tulee varmaan melko nopeasti. Itselleni aikuisena opiskelu tuotti avioeron 1,5 vuoden jälkeen.
No kenties koko avioliitto ei olisi kestänyt missään muussakaan kriisissä.
Teen minäkin väitöskirjaa, koska muuten elämä olisi niin tylsää ja haasteetonta. Seksi kyllä kelpaisi ihan joka päivä, mutta sitä miestä ei ole koskaan ollutkaan. Tasan siis eivät käy onnen lahjat - minä kustannan tutkimukseni itse sen elättäjän puutteessa (no, tuskin moraali antaisi periksi elätiksi rupeamisen).
Vaimosi on kyllästynyt sinuun ja kotioloihin, siinä se. Varsinkin älyllinen kutkutus puuttuu ja sitä kaipaava ihminen etsii sen sitten muualta. Teillä taitaa olla ero edessä.
Vaimosi käyttää sinua hyväkseen. Olet hänelle rahan lähde ja turvasatama. Et muuta. Tuollaisia naisia on paljon. Ensin elellään vanhempien siivellä, sitten aviomiehen. Näiden naisten elämässä ei ole ainutta päivää, jolloin heidän omat tulonsa olisivat olleet isommat kuin heidän valitsemansa elintason vaatimat menot. Suurin osa heistä pitää asiaa aivan normaalina. Hehän ovat muiden kuolevaisten yläpuolella. Monesti nämä naiset ovat koulutettuja ja jollain tavalla älykkäitäkin.
Ota ero. Valmistele se hyvin, sillä vaimosi tulee erossa käyttämään kaikki keinot kiristääkseen sinulta rahaa. Vie omat tiliotteesi ja tärkeät paperisi kotoa pois. Hanki asunto, jossa voit oleskela eroprosessin ajan. Hanki hyvä juristi. Eron jälkeen lopeta yhteydenpito täysin. Tuleva exäsi pyrkii sinua eron jälkeenkin käyttämään hyväkseen. Hän tulee vetoamaan lasten parhaaseen, muistelee mukavia hetkiä, saattaa jopa tarjota seksiäkin. Kolmannessa lauseessa seuraa vaade: haluan auton, rahat ei vät riitää vuokraankaan, matkalle pitäisi päästä. Kyyneleet silmissä kertoo, kuinka ahne luottokorttiyhtiö vaatii laskua maksettavaksi. Häneltä! Ihan kuin hän olisi tavallinen ihminen, jonka olisi elätettävä rahvaan lailla itsensä.
Koettu on.
Upea vastaus..KIITOS! Näin olinkin tuon ajatellut, että niin se on... Ajattelinkin juristin käyttämistä! Valtaosa yhteisestä kodistamme on nimissäni, joten varmasti toinen tulee repimään irti mahdollisimman paljon... Uhonnutkin jo tappelevansa rahasta... Kauheata! Onex on avioehto mutta... Katsotaan!
Voiko sitä noin toiselle sanoa mitä täytyy tehdä? Silloin joutuisi ottamaan vastuun toisen elämästä. Minullakin oli yksi neuvonantaja, mutta elämä meni helvetiksi. Täytyy tarkkaan miettiä ketä kuuntelee.
"Hän tulee vetoamaan lasten..." niinkuin miehet ei muka osaisi. Irto naisia, kiusaamista, juopottelua uhkailua ja laskujen maksamattomuutta. Perheen huolehtiminen jäi naisen eli minun harteille.
Minä pidän sulle hyvä mies peukkuja, ei kauhean helpolta tapaukselta vaimosi kuulosta. Ei taida hänellä elämän arvot olevan kohdallaan, raha ja oma napa ajavat etusijalle kaikessa. Voimia sinulle. Itsellä on erosta vuosi ja edelleen on joka asian kanssa miehellä älytön kiukuttelu ja narina päällä. Mut sitä jaksaa kun tietää, että ratkaisu erosta on ollut viisain tekoni. Voimia sinulle
Vaimosi taitaa vain olla huono kuuntelemaan.
Olet aivan oikeassa ettei vaimo kuuntele. Sen olen hänelle myöskin suoraan sanonut, et "KUUNTELE".. Olemme olleet terapiassa mutta kun minä avauduin sain vain syytökset niskaani.. eikä vaimo tullut ollenkaan vastaan.. Otettiin vaan askel taaksepäin ja enempi asioita jäi selvittämättä.
Olen opiskellut aikaisemmin "harrastuksena" työn ohessa, joka mielestäni on paljon rankempaa perheelliselle opiskelijalle,koska silloin täytyy hoitaa koti ja opiskelu yhtäaikaa ja vielä panostaa mieheen (kuten teillä ei nähtävästi). Meillä tämä opiskeluni ei ole vaikuttanut peti- tai kodinhoitohommiin. Mielestäni itse olen aikaisemmin saanut hyvin järjestettyä opiskelun työn ohella, jottei muut siitä kärsi.
Olen ollut työelämässä jonkin aikaa, mutta nyt haluan muutakin tulevaisuutta ajatellen. Tämän vuoksi olen lähdössä opiskelemaan nyt täyspäiväisesti.
Nyt myös meillä on tilanne, että mieheni joutuu ottamaan vastuuta myös muusta kuin itsestään. Mielestäni olen tukenut häntä vuosia ja nyt on myös hänen vuoro. Kuitenkin olen varma, että opiskeluni ei tule vaikuttamaan muutoin väleihimme eli seksi pysyy yhtä vilkkaana ja nautittavana kuin ennenkin, koska saan opiskella rauhassa, eikä tarvitse samalla käydä töissä.
Rahallinen tilanne ainakin meillä muuttuu huomattavasti, koska olen ansainnut tähän asti suhteellisen mukavasti. Kuitenkin olen itse ainakin säästeliäs, että pärjäämme melko vähällä. Eniten meidän perheessäkuluttavat lapset ja mieheni.
Hyvin olet asiasi hoitanut ja toivotan oikeastikin onnea opiskeluillesi!! Muistan hyvin kun viisi vuotta sitten vannotin itselleni, että tukisin kaikin tavoin toista opiskeluissa. 100% selibaatti oli kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana ja taas on tuo ollut eikä minua enään kiinnostakaan!! Toinen on opettaja, joten tuo opiskelu on lisänä tuntien valmistelulle iltaisin ja myöhään yöhön. Sitten tulee tietty koti, lapset, harrastukset ja ystävät. Olen aina ollut arkiaskareissa mukana... Muksujen kuskaukset, ruoanlaitto ja myöskin siivoukset. Työt menee kyllä hyvinkin tasan vaikka eri asioita tehdään.. Minulle toisella ei kertakaikkiaan ole enään aikaa ja vaikka pitkä kesäloma hällä niin sekin menee ”vanhan” kaavan mukaan - etusijalla romaanien luku :(. Siitäkin on valovuosia kun istuttiin vierekkäin esim televisiota katsoen. Tämä on tietty yksi tie tehdä asioita. Viime vuonna toisella oli stipendi ja osittain saikin hyvin opiskeltua ja töitäkin paiski vähemmän... Mutta montussa ollaan, oli tilanne mikä vaan. En vaan ole viiteen vuoteen ollut tärkeämpi kuin hänen muut tekemisensä. Kait me kaikki rtiedämme mihin tällainen johtaa!?
Täytyy sanoa, että ei sinulla ole ollut helppoa. Mikäli minä vaimona omassa perheessäni olisin tehnyt niin kuin sinun vaimosi, olisi liittomme luultavasti ollut loppu jo ajat sitten. Mieheni nimittäin ei olisi kestänyt sitäkään vähää, mitä sinä kerroit.
Kuten sanoin, niin olen tehnyt töitä vuosia ja jonkin aikaa jopa kahta työtä sekä hoitanut kodin ja lapset melkein yksin. En ole kyseenalaistanut tätä koskaan. Siinä omana harrastuksena ja henkireikänä lasten harrastustiominnan ohella (kuskaukset) olen suorittanut opintoja vapaa-ajallani. Kuitenkin pitäen huolen, ettei ns. perhe-elämä ole tästä kärsinyt.
Tällä hetkellä olen tehnyt päätöksen, että lähden kouluun täyspäiväisesti, koska mielestäni silloin voin täysipainoisesti keskittyä siihen ja jaksan ehkä paremmin. Kuitenkin, täytyy sanoa, etten tiedä kuinka toinen osapuoli meillä tähän pitkällä tähtäyksellä suhtautuu, koska tämä vaatii nyt myös hänenkin sitoutumista perhe-elämään. Voi olla, että vaikka käyn koulua, niin saan silti huolehtia kaikesta lapsiin ja kodinhoitoon liittyvistä tehtävistä opiskelun lisäksi.
Rahallisesti tietenkin, hän tästä lähtien joutuu enemmän vastaamaan ns. päivittäismenoista ja kuluista, mutta näinhän itsekin olen tehnyt vuosia, joten itselleni ei pahemmin ole säästöjä kertynyt, vaikka työtä olen aina tehnyt. Mielestäni tämän vuoksi voi sanoa, että en käytä missään vaiheessa miestäni hyväksi koulutukseni aikana. Mikäli ollaan naimisissa ja yhdessä mielestäni meidän tulee tukea toisiamme eri elämän tilanteissa. Yritän itse pärjätä pienillä koulutustuilla, jotta velkaakaan ei tule.
Teidän suhde tuntuu olevan kertomasi perusteella huonossa jamassa. Yritä tehdä sille vielä jotain. Keskustele vaimosi kanssa tilanteesta ja katsokaa mihin se johtaa. Ei ole oikein toista kohtaan, jos toinen vain itsekkäästi "luo uraa" ja unohtaa muun perheen tarpeet varsinkin sinun.
Jaksamisia sinne
Kiitos sanoistasi! Uskon, että teillä liitto kestää opiskelusikin, sillä sinä haluat ja teet kaikkesi liittonne hyväksi. Varmasti olet tuon myöskin pohjustanut ja olette yhteisymmärryksessä. Yksi mahdollisesti hyvä menetelmä saada miehesi enemmän osallistumaan kotitöihin on tehdä asioita ainakin ensalkuun yhdessä. Ainakin tuo veisi enään puolet sinun ajastasi. Sitten katsoisitte!? Kertonet miten tuossa käy ([email protected]). Ois kiva tietää!
Meillä toisella ei näytä olevan edes oikeasti haluja tehdä ”uhrauksia” liittomme hyväksi. Ollaan keskustelleet minun aloitteestani viimeksi noin puolitoista kuukautta sitten ja lopputuloksena aina vaan ”tyhmempi olo”... Viisi vuotta sitten liittomme ”huomaamatta” pysähtyi kuin seinään... Voiko joku tosiaan ruveta yhtäkkiä vaan ajatelemaan itseään sitten kun lapsetkin pärjäävät jo hyvin itsekseen? Emme oikeesti tarvitse sitä tosi pientä lisäpalkka jonka hän tittelistään saisi ja parhaita yhteisiä vuosia on nyt jo kovasti mennyt hukkaan. Toivon todella, ettei teillä kävisi kuten meillä.
Tsemppiä teille kans!!
Ehkäpä sinullakin on ajattelussasi hiukan korjaamista, kun tunnut ajattelevan opiskelussa olevan kyse pelkästään rahasta. Ei kai kukaan tohtoriksi viitsi lukea pelkästään rahan vuoksi.
Kiitos taas kommentistasi. Olen kanssasi samaa mieltä, ettei lisäopinnot olisi pelkän rahan takia. Kävisitkö katsomassa mitä kirjoitin "Ei kait sentään!?" osioon niin ehkä ymmärrät ajatuksiani paremmin...
katsoppas posti ja hyvää jatkoa vielä kerran
Olen joskus itsekin ajatellut, että jos ratkaisuni heittäytyä opiskelemaan olisi ollut jonkun toisenkin taloustilanteeseen vaikuttava, en ehkä olisi näin tehnyt. Hulluahan tämä on. Mutta elämä on : )
Avioeron syyksi se ei minusta ihan ole riittävä, mutta kyllähän teillä taitaa epäluottamusta ja keskustelemattomuutta muutenkin olla ilmassa.
Kyllä teillä on syvällisen keskustelun paikka. Joku jo totesikin, että vaimosi käyttää sinua härskisti hyväkseen. Näin minustakin kuullostaa. Vaimosi ei halua eroa, sillä hänellähän on kaikki hyvin: voi keskittyä omaan elämäänsä, on talous turvattuna ja ulkopuolisten silmille kultainen kulissi.
Kun alatte keskustella vaimon kanssa, mieti etukäteen mitä sanot, miten sanasi asetat. Jos keskustelu ei tuo toivottua tulosta, ala suunnitella eroasi. Tee se kunnolla. Mieti mitä sinä haluat, mistä olet valmis luopumaan: koti, lapset jne. Omakohtaisena kokemuksena sanon, että sitä hyvää tunnetta, kun pääsee kahleettomasta vankilasta pois, ei korvaa omaisuus, ei mikään. Kyllä minun tyytyväisyyteni itseeni ja elämääni nousi suurestikin erotessani. Kyllä oma elämä on jokaisen omissa käsissä ja päätettävissä mitä siltä haluaa.
Nimimerkki "Kulissiliitosta eronnut"
Hyvillä miehullä rittää ottajia,että et tosiaan jää yksin.On varmaan mistä valita.Meitä eronneita naisia pisaa toinen toistaan parempia..eli yksinäisyyttä ei tarvitse pelätä ainakaan.
Ehkä kannattaisi pistää vähän vaimolle eholle,kun ei tunnu edes seksi kiinnostavan.
sun vaimon, tässä ainoassa elämässään, jättää unelmansa toteuttamatta vai? Tohtoriksi väitteleminen ja väikkärin tekeminen ei ole mitään pikkujuttu. Et varmaan osaisi tukea vaimoasi tekoprosessin aikana.
Jos asetut poikkiteloin tämän naisesi unelman edessä, niin saattaapi siitäkin aiheesta se ero tulla.
Henkilökohtaisesti en antaisi mieheni estää minua noin suuressa asiassa kuin tohtorin tutkinnon suorittamisessa. Monethan ottaa sen tekemiseen velkaakin.
Kuulostaa muutenkin siltä, että oot erittäin kade vaimollesi! Teepä itse väikkäri, jos pystyt, ja empä usko että pystyt/haluat, se asenne välittyy tekstistäsi tänne asti.
Mielenkiintoinen näkökulma tuokin. Olin jossain vaiheessa oikeesti ajatellut opiskella eteenpäin. Nyt olen kuitenkin varma, että haluan mieluummin elää kuin työntää nokkani kirjoihin, sillä minulla on jo ihan mukava työ hyvällä palkalla samoin kun vaimollani. Vaimoni on nyt vähän vaille 50v ja opiskeluihin, eli ei yhdessäoloa, tulee lopulta noin kymmenen vuotta jos liitto kestäisi. Toinen sanoi jonkin aikaa sitten ystävillemme, että kun saa opinnot valmiiksi, niin ei tiedä mitä sitten ... Ajattelin jälkikäteen, että olisi pitänyt kysyä, että enkö silloinkaan ole osa hänen elämäänsä!? Silloinhan muksut ovat melkein pesästä lentäneet ja sit istutaan kahdestaan ilman mitään yhteistä jutunaihetta tai tekemistä... Melkein kymmenen vuotta on tosi pitkä aika!!
Emme ole koskaan kunnolla edes tapelleet vaimoni kanssa, sillä minä olen aina ollut se joka antanut periksi vaikka aihetta olisi ollut että en olisi vaikka välillä on tehnyt kipeääkin. Olen niin paljon nähnyt kaikenlaista sitä toista puolta ja muksutkin sanoneet, että tosi hienoa ettemme ole tapelleet. Toinen on välillä tosi äkäinen mitä ei ennen ollut! Meillä oli oikeesti sellaista harmoniaa josta tuskin olet koskaan nähnyt kuten ei moni muukaan. Osaamme tehdä paljon asioita ja täydennämme siinä toisiamme... Osaamme periaatteessa kaiken mitä omakotitalon pitämiseen tarvitaan.. ommella, huoltaa autot, ruoanlaitto (kummatkin), remontoida, kaakeloida... Nykyään ei ole aikaa tehdä... Päättele tästä itse mikä mulla olo! Voin sanoa että ihan kamala!!!
No hei...akateeminen koulutus, jos ootte olleet yhdessä siitä lähtien kun vaimos on aloittanu koulun, kestää hyvinki tuon. vaiks 5v maisteriksi..tai FM:llä enemmänkin koska opinnot on pilkottu pieniin osiin...Ja väikkäriä tehdään yleensä vähintään 2v (ainakin jos pitää yliopistolla jossain virassa saada se tehtyä...2v silloin normaaliaika)...jos on perhettä niin tekoaika saattaa venyä kun pitää olla aikaa perheelle. Samaten ne maisteriopinnot on voinu venyä siksi, että on ollu perhettä tai on pitäny käydä töissä opiskelujen ohella.
Teillä on se tilanne että vaimosi on varmaan ensin opiskellut..ja sen jälkeen ootte tehny lapset. No nyt kun on aikaa taas lasten kasvattua..jää aikaa käyttää itseensä. Lapsilta ei kerinnyt kun ne olivat pieniä...ja nyt palataan taas ns. ruotuun eli siihen, että on taas aikaa tehdä muutakin.
Toki parisuhteelle pitää antaa aikaa, jotta se voi hyvin. Toi on paha, jos seksi ei toimi. Ehkä teidän pitäis puhua siitä, mitä te kummatkin haluaisitte tehdä yhdessä. Voi olla, että ne poikkeavat toisistaan. Mutta pitää muistaa, että ei kaikki ole sitä parisuhteen aikaa sittenkään, vaan parisuhteen lisäksi jokaisella pitää olla se ihan oma aika, minkä viettää yksin (vaikka liitossa olisikin). Muuten suhde kuluttaa itsensä loppuun. Kun ei ole kumppaneilla OMAA aikaa, jolloin saadaan omia kokemuksia ja ajatuksia, joita tuodaan yhteiseen suhteeseen juteltaviksi. Ehkä toi väitöskirja on juuri sitä aikaa, minkä vaimosi mieltää siksi omaksi ajakseen. Luulen, että vaimosi on nyt vielä niin innoissaan väitöskirjanteosta, että tulet valitettavasti vähän alempana hänen innostuslistallaan. Toisaalta luulen, että jos keskustelet vaimosi kanssa siitä, mitä sinä haluaisit tehdä parisuhdeajallanne, niin vaimosi voisi olla valmis tekemään sitä mitä sinä haluat (koska hän tekee myös haluamaansa väikkäriä).
Ihmiset on erilaisia...sinä nautit käytännön asioista, ja vaimosi tykkää teoreettisesta otteesta työelämään. Etkö voisi nähdä väitöskirjassa mitään hyvää? Toki rahahuolet rassaavat jos väikkärirahat on pois suoraan sinulta. Voisitko vaikka ehdottaa, että jos vaimosi ottaisi lainan tai muuta tollaista, jos väikkäri käy liian kovaksi palaksi taloudelle. Luulisi vaimosi ymmärtävän, että teidän rahat ovat tiukemmalla, ja että koko perheen rahavarat pienenevät, jos hänen palkkatulonsa pienenevät. Mutta toisaalta tohtorin papereilla saattaa palkka (jos ei vanhassa jobissa niin toisenlaisissa hommissa) lopulta nousta niin, että tutkinto maksaa itsensä takaisin. Tai voitte yrittää sopia, että jos vaimo käyttää rahaa nyt tutkintoon...niin hän on tavallaan käyttänyt oman siivunsa rahoista siihen...ja sinä saat myöhemmin käyttää perheen rahoja omiin juttuihisi.
Lisäksi teillä näyttäis olevan tota ongelmaa, ettei kunnioiteta toisten ammatteja/lähtökohtia. "Pistää nokkansa kirjoihin" ilmentää tätä. No hei, vaikka sua ei kiinnosta niin jotain toista voi kiinnostaa. Ja ylensä noi teoriahommat on niitä mistä se liksa lähtee nousuun, eli korkeampi koulutus.
Tätä olen tavannut lähinnä suhteissa alemmin koulutettu mies korkeamminkoulutettu nainen. Suosin tasavertaisesti koulutettuja suhteita tästä syystä. Tai sit vaikka et mies on koulutetumpi kuin minä, koska se näyttää sujuvan hierarkian kannalta paremmin. Siis että "ei tule sanomista". Tietäisitpä minkälaista sontaa on tullu kuunneltua..."No, onko se nyt niin hienoa", "Mut eihän sun tarvi käytännös tehdä yhtään mitään", "Ton on tehny ne keillä on päivisin aikaa, eli opiskelijat", "Oon ollut alalla monta vuotta, sitten tänne tulee suoraan koulusta joku samaan työhön" (Kävis kouluja niin pääsis).
Elämä menee eteenpäin. Olitte varmaan joskus siinä tilanteessa että omakotitalo lapset jne oli se mitä haluttiin. Ihminen kehittyy. Ehkä vaimosi ei tiennyt vielä silloin tarkkaan että haluaa väikkärihommiin ja muihin noihin. ja mistä sitä tietääkään etukäteen...elämä vie ja perässä mennään. Ehkä ootte oppineet tuntemaan perinpohjin toisianne tässä elämän mennessä eteenpäin. Riitelemättömyys on yhtä kamalaa kuin riiteleminen. Eikä se ole mitenkään hieno ominaisuus ihmisessä ettei riitele koskaan..koska asiat jää selvittämättä ja pinnan alla muhii. Riiteleminenkään ei ole hyväksi jos asioita ei selvitetä sen avulla. Pidän pientä taukoa täs kirjottelemisessa ettei tuu kokoajan väännettyä tekstiä tänne *nolo* :)
Kiitos tosi paljon kommenteistasi :) Maisteriksi toinen valmistui kun nuo kaksi ensimmäistä muksua olivat 3v ja 1v. Nyt kulunut 5v opinnoissa ja lisäksi tiedossa 4v. Vielä viisi vuotta sitten me todella juteltiin ja istuttiin yhdessa jonkin verran ja ei kerta kaikkiaan tarvinnut kinastella yhtään mistään! Sitten puhuminen jäi ja on nykyään tosi vaikeata puhua asioita läpi...Meillä on aina ollut aikaa itsellemme.. enemmän kuin hyvin!..Ja toisillemme silloin...
Hei haloo,
Hänen vaimonsahan on nyt jo viisikymppinen! Täytyy kyllä ottaa huomioon myös työvuodet, joita ehtii ennen eläkeikää. Eipä paljon ehdi ja kuitenkin hän on valmis uhraamaan parisuhteensa ko.asia edestä.
Rakkautta en paljon tuossa suhteessa näe tai se on vain yksipuolista ja sillähän ei pitkälle päästä.
Nyt törmättiin taas tunnettuun tosiasiaan, että älykkönainen(mies) on harvoin seksuaalinen.
Kuitenkin parisuhteeseen seksi kuuluu tärkeänä kulmakivenä. Jos se puuttuu, niin siitä liitosta puuttuu suurin osa!
Ihmettelen kyllä aloittajan nahjusmaisuutta, kun hän on moisen 5 vuoden selibaatin hyväksynyt. Harva nainen kunnioittaa "tossumiestä"! Perheessä mies on aina MIES!!
Tuolla avioliitto-palstalla 40v. mies valitti vaimon haluttomuutta, joka oli jo kestänyt 7v. Hei haloo ihmiset!?
Uskomattomia ovat naisia, jotka sadistisesti haluavat kiusata puolisoaan ja vielä uskomattomimpia on ne miehet, jotka tuohon alistuvat.
Sitten uskottomuuspalstalla ne jätetyt ja petetyt naiset itkevät ja raivoavat kakkosnaisille, joiden syyksi asian haluavat laittaa. Tuntuu, että ainakaan seksistä ei heidän vakuutteluiden mukaan ole niissä liitoissa ollut puutetta ja silti mies etsii hellyyttä ja seksiä muualta. Miksi sitten?
niitä väitöskirjoja tehdään paljon. Ei vähiten siitä syystä, että lapset ovat jo niin isoja, että aikaa on sen tekemiseen. Joillakin se on jo ihan selkeästi tavoitteena, että sitten kun lapset on isoja niin sitten mä sen aloitan :)
Eikös nykyään sitä eläkettä ala kertyä opinnoistakin. Ja vapaaehtoista eläkevakuutusta kannattaa harkita. Minulla on itselläni tollasta vapaaehtoista eläkejuttua ihan siitä syystä, että työuralle pääsin vasta 25 iän jälkeen.
Ap:n suhteessa älykkömies on himokas. Mutta älykkönainen ei niinkään.
Ap:lle toivon kaikkea hyvää liittoon! Toivottavasti saatte asiat paremmalle tolalle. Toivottavasti teillä olis nyt menossa vaan joku "sopeutumisvaihe" siihen, että vaimo aloittaa tollasta suurta hommaa elämässään. Kattelkaahan tilannetta rauhassa pliis ja antakaa pölyn laskeutua kunnolla. Ootte selvinny muistakin asioista (omakotitalon pidosta jne) että eväitä löytyisi ehkä tähän taistoon myös :) Yrittäkää mieluummin hyvillä kuin pahoilla konsteilla lähestyä toisianne.
Jos ap vaikka perjantain päätteeksi veisit vaimosi syömään hyvin ulos. (Varoita tänään jo mieluiten ettei vaimosi suunnittele hautautua kirjapinon alle :) Viiniä jne. Ja ilman mitään parisuhdetarepiakeskusteluja vietätte vaan tollasia kivoja hetkiä yhdessä. Vaimosi arvostaa nyt tässä tilanteessa tukeasi ja sitä, että hän saa olla Nainen isollä n:llä tarpeeksi usein. Luulisi naisen pehmenevän ja vapautuvan kun tarpeeksi usein vietätte kivaa aikaa yhdessä. Aluksi voi olla vaikea irrottautua väikkärityöstä mutta se antaa parempaa potkua väikkärille, kun välillä lepuuttaa aivojaan muita asioita tekemällä.
Mikäs se sellainen totuus älykkönaisista on, en ole kuullutkaan. Yleensä seksi pelaa jos ollaan muutenkin samalla aaltopituudella ja tunteita vielä löytyy.
Jos älykkönaiselle osuu kohdalle mies, joka rupeaa olemaan MIES perheessä voi olla vaarana suhteen viileneminen. Machoilu ei oikein sovi kaikkiin suhteisiin. Älkää siis miehet sortuko kritiikittömästi gorillauros-temppuihin, voipi onni loppua siihen.
Kiitos tuosta totaalisen oikeasta kommentistasi "Nyt törmättiin taas tunnettuun tosiasiaan, että älykkönainen(mies) on harvoin seksuaalinen.
Kuitenkin parisuhteeseen seksi kuuluu tärkeänä kulmakivenä. Jos se puuttuu, niin siitä liitosta puuttuu suurin osa!"
Näinhän tuo on ja karseinta on omat sisäiset ristiriitaiset ajatukset, jotka voivat johtaa ties minne... Toivottavasti kuitenkin onnellisuuteen! Uskon itse näin!
syy on toisessa. "Jos nainen/mies on älykkö ei seksi maistu"?? Täysin älytöntä. Älykkö nainen/mies ei ole millään tavalla vähemmän seksihaluinen kuin vähemmän älylliset. Seuralaiselle vain on vähän toisenlaiset odotukset. Älyköt eivät ehkä näe mitenkään erityisen puoleensavetävänä sitä minkä vähemmän älyllinen kokee vallan kovinkin kiihottavana. Ehkä vaimo on löytänyt itsestään vahvan älyllisen puolensa ja sen myötä oletettavasti suhteelle on tullut uusia vaatimuksia, joita se ei tällä hetkellä täytä. Sitä sanotaan myös erilleen kasvamiseksi. Kannattaisi oikeasti katsoa myös itseään ja suhdetta ihmissuhteena eikä keksiä ulkopuolelta tulleita syitä tai selityksiä miksi menee mönkään. Olisiko mahdollista, että sinusta löytyisi se älykkömies, joka saa älykkövaimosi kiinnostumaan seksistä ja teidän suhteesta?
Otti sitten voimille tai ei tuo opiskelu, mutta kuitenkin tänä päivänä yhteiskunnan olisi tuettava aivan eri tavalla opiskelua.
Jos työttömyyden sijaan on vaihtoehtona opiskelu
niin ilman muuta opiskelua.
Tätä asiaa ei kuitenkaan tässä maassa ymmärretä.
Työttömyys on vielä pahempi uhka parisuhteelle.
Aikuisopiskelu kunniaan.
Kautta koko pitkän avioliiton hoidin lapset ja kodin, ja harrastukset jäivät. Mies oli aina poissa omissa menoissaan ja reissuissaan. Kun lapset lähtivät kotoa, aloin työni ohella opiskella, koska olinhan aina yksin kotona.
Mitä kummaa? Mies ei kestänytkään sitä, että opiskelen, vaan lähti vieraisiin.
että syy on opiskelussa? Eiköhän vaimo täytä tyhjää elämäänsä opiskelulla. Syy seksihaluttomuuteen löytyy oletettavasti teidän suhteestanne eikä siitä mitä vaimo tekee muualla. Opiskelu antaa sisältöä ja tyydytystä ja sen pitäisi antaa ennemmin voimia kuin rikkoa jotain.
Veloissaolemistakin on aika kaukaahaettua selittää opiskeluhaluilla. Ennemmin siinä on kyse huonosta taloudenhoidosta. Miksi vaimo ostelee niin paljon? Täyttääkseen silläkin jotain tyhjiötä.
Aikuisiän opiskelu voi muuttaa pariskunnan suhdetta ja koulutuksellisen aseman muutos voi olla liikaa suhteelle. Jos opiskelua on ollut koko ajan tai sitä on jatkunut pitkään tilanne yleensä tasoittuu, vaikka kun vaimo ohittaa miehensä koulutuksellisesti voi olla aikamoinen kriisi edessä puolin ja toisin.
Kuitenkin selittämällä opiskelun aiheuttavan parisuhteen ongelmat työnnät kyllä vaimoasi vauhdilla kauemmas. Keskity teidän suhteeseen, siihen mitä siitä puuttuu, mieti mitä vaimon koulutus merkitsee sinulle, hänelle ja parisuhteelle, muuttaako se teidän asemiaan perheessä tai yhteiskunnassa? Älä syyllistä vaimoasi vaan yritä arvostaa hänen opiskeluaan. Kun parisuhde on tuollaisissa kantimissa se on sentään yksi positiivinen asia hänen elämässään, miksi haluaisit pilata sen?
Kiitos kommenteistasi :) Täytyy kyllä sanoa, että ennen tätä opiskelua, vaimolla oli minulle aikaa. Hänen elämänsä on aina ollut täynnä kaikenlaista, eli et opiskelu täyttäisi jotain tyhjää...No Way!! Tuntuu kyllä silta, että han viisi vuotta sittebn vaihtoi minut opiskeluunsa. Kuten jo olenkin vastannut tuolla, meillä oli silloin todella harmooninen liitto mutta aika ei nykyään enään riitä kaikkeen, varsinkaan minuun. Kaikkea ei vois saada ja sit minä jäin ulkopuolelle! Yritetty ollaan n.10 terapiakerralla missä olen selvästi sanonut, että tarvitsen enemmän häntä kun nyt ei ole juurikaan aikaa, puhumattakaan seksistä, joka on minulle hyvin tärkeä. Tuokin lakkasi kuin seinään! Vaimoni on ikänsä harrastanut suunnistusta. Tuo ei ollut minun heiniäni mutta olin kuitenkin mukana lastenkin takia kun hekin osallistuivat. Aika mukavaa yhdessäoloa oli! Tuo ostelu on kyllä pakonomaista... Kerrankin hän oli tempassut, että hällä ei ollut johonkin varaa ja sit seuraavalla viikolla hän oli ostänut arvokkaat puutarhakalusteet keskustelematta kanssani... Kerran sain hyvän bonuksen työnantajaltani. Kun vaimo sai tuon tietää, hän jo suunnitteli muksujen kanssa etelänmatkaa kysymättä ensin minulta. Nykyään en kerro raha-asioistanikaan vaimolleni!! Olen aikojen saatossa kaikin tavoin tukenut, yrittänyt ymmärtää, ja sovitellut mutta mun eväät ja jaksaminen rupeaa kyllä loppumaan...