eilisaamuna ihanaan rakasteluun, kiimantuoksuun ja sain niin jumalattomasti.... vaikka kiire duuniin ja kaikki paska siinä lisänä niin ehdimme naida villisti kolme kertaa, mahtavia orgasmeja ja hyvän olon tunne värissyt kehossani pitkin päivää.
Kyllä on hienoa kun on rakastaja, joka antaa sen mitä mies ei halua. Huomasin että olin poikkeuksellisen lempeällä tuulella lapsillenikin pitkin päivää. Kohta on kai saatava taas lisää seksiä, mutta näin se on nähtävä että lopettaa ei voi. Minulle pettäminen rakastajani kanssa on kuin huume. En kadu sitä varsinaisesti koska miehessäni on niin paljon vikaa että hän laittoi alunperin perhe-elämämme sekaisin työkuvioillaan ja itsekkyydellään. Turha kuitenkin luulla että haluaisin kostaa. Minusta jos riippuu niin mies ei saa ikinä tietää. Olemme suunnitelleet eroa toista vuotta.
Ehkä se toteutuu jossain vaiheessa, en tiedä.
Kun mies ei halua erota vaan vaatii minua ja vain MINUA ylläpitämään kotia!
Ongelma on vain siinä että rakastajani ja minä haluamme toisiamme liikaa. Hän on rakastunut minuun ja minä häneen mutta sitä en myönnä hänelle koska hän saisi silloin yhä kovemman otteen tunne-elämästäni. Minun piti lopettaa tämä suhde nyt lomien loputtua mutta ei onnistunut. Hän saa ihanalla luonteellaan minut aina hurmattua uudestaan ja uudestaan. Pelkään välillä miten tämä vaikuttaa lapsiini jos saavat tietää. Mutta eivät saa jos sekin minusta riippuu. Rakastajani sanoo haluavansa minut omakseen. Mutta miten käy nyt syksyllä kun hän muuttaa opiskelupaikkakunnalleen ja itse palaan töihin...en tiedä helvetissä. Perässäkään en voi mennä. Toivon sydämestäni että tämä loppuisi siihen kuin seinään mutta kun tiedän etten MAHDA tunteilleni ja himoilleni mitään!
Kyllä on hienoa kun on rakastaja, joka antaa sen mitä mies ei halua. Huomasin että olin poikkeuksellisen lempeällä tuulella lapsillenikin pitkin päivää. Kohta on kai saatava taas lisää seksiä, mutta näin se on nähtävä että lopettaa ei voi. Minulle pettäminen rakastajani kanssa on kuin huume. En kadu sitä varsinaisesti koska miehessäni on niin paljon vikaa että hän laittoi alunperin perhe-elämämme sekaisin työkuvioillaan ja itsekkyydellään. Turha kuitenkin luulla että haluaisin kostaa. Minusta jos riippuu niin mies ei saa ikinä tietää. Olemme suunnitelleet eroa toista vuotta.
Ehkä se toteutuu jossain vaiheessa, en tiedä.
Kun mies ei halua erota vaan vaatii minua ja vain MINUA ylläpitämään kotia!
Ongelma on vain siinä että rakastajani ja minä haluamme toisiamme liikaa. Hän on rakastunut minuun ja minä häneen mutta sitä en myönnä hänelle koska hän saisi silloin yhä kovemman otteen tunne-elämästäni. Minun piti lopettaa tämä suhde nyt lomien loputtua mutta ei onnistunut. Hän saa ihanalla luonteellaan minut aina hurmattua uudestaan ja uudestaan. Pelkään välillä miten tämä vaikuttaa lapsiini jos saavat tietää. Mutta eivät saa jos sekin minusta riippuu. Rakastajani sanoo haluavansa minut omakseen. Mutta miten käy nyt syksyllä kun hän muuttaa opiskelupaikkakunnalleen ja itse palaan töihin...en tiedä helvetissä. Perässäkään en voi mennä. Toivon sydämestäni että tämä loppuisi siihen kuin seinään mutta kun tiedän etten MAHDA tunteilleni ja himoilleni mitään!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi ei, taas on yksi perhe menossa rikki itsekkäistä syistä.
Olet leikkimässä tulella, kiinni jäädessäsi voi tapahtua ihan mitä vain. Petetyn tunteet voivat olla tosi sekavat ja ihmisesta saattaa löytyä uusia puolia, joita et arvaakaan ja tosi pahoja asioita voi tapahtua.
Vertauksena sanoisin esimerkiksi, että kännissä ajaminen on hauskaa 200 km/tunnissa, mutta ei sitä silti viitsi tehdä, ainakaan jos lapset on kyydissä.
Ja kun nyt sitten lopetat avioliittosi tai missä nyt elätkään niin mieti sitten lapsiasikin. Niin ja jos miehestäsi haluat eroon niin ei siihen muita kannata sotkea.
Toivottavasti lapset tulevassa erossa jäävät isälle, niin raakile olet.
ahdistuksissaan jo vuoden ja näyttää tulevan jo depression oireita. Ihan samalla formaatilla kuin sinä hän aikoinaan meni , mutta kun todellisuus pamahti päin kasvoja alkoi ahdistuneisuus. Ei jaksanutkaan kantaa tekonsa seurauksia, oli niiden suhteen yhtä sinisilmäinen kuin sinä. Ei halua eroa , minulla on mietinnän alla.
..tämä yksi elämä elettävänä! Älä satuta leikissäsi ketään (oman sydän on tosin moisessa vaarana särkyä), vaan kanna vastuusi.
Pidä huoli, etteivät lapsesi saa tietää, mutta älä välitä täällä moralisoivista ihmisistä. Loppujen lopuksi täällä eletään vain itseä varten. Miettikääpä, näinhän se todella on..
Hyvä juttu! Eletään kaikki vain itseä varten! Tehdään mitä lystätään, eikä kerrota kenellekään. Eikä kukaan kärsi koskaan, ei edes lapset, vaikka ero/riidat uhkaavat, kun käry käy.
Jos/kun tekee lapsia, on joskus uhrauduttava lapsen edun vuoksi. Sitä kutsutaan vastuuksi. Ja aikuisuudeksi. Aina ei saa mitä haluaa, vaikka yksi elämä onkin.
Onko se sitten aina lasten edun mukaista, että kaikki ovat onnettomia??
Kuinka onneton on nykyliitossa. Pahat riidat ovat ovat pahempia kuin samoin ero, samoin väkivaltaa ei tule ikinä hyväksyä.
Ihastuksia tulee meille kaikille. Itse lähden lujaa vastakkaiseen suuntaan, jos epäilykään ihastumisesta leijuu ilmassa. Iihan siitä syystä, etten halua sitä riskiä, että lapseni joutuvat kokemaan eron oman itsekkyyteni tähden.
Kun suhteessa on aina niitä loivempia kausia, jolloin ruoho olisi toisaalla niin vihreää..
Onko tämäkään hekuma nyt sitä todellista rakkautta, jonka takia nyt sitten kannattaa riskeerata kaikki? Hmm.
..oikeasti luulevan, että erot ja riidat tulevat vain pettämisen seurauksena?! Voi lapsi rakas.
Mitä ihminen ei tiedä, se ei häntä satuta. Joskus vastuun kantamista on se, että pitää joitain asioita omana tietonaan, ja kärsii mahdolliset moraaliset omantunnontuskat ihan itse.
Ja oikeastiko olet sitä mieltä, että jos äiti (tai isä) on onneton avioliitossaan, se ei heijastu lapsiin? Tai jos onnettomana päättää erota lapsen isästä/äidistä, sekään ei vaikuta lapsiin?
Tervetuloa todelliseen elämään. Aina ei elämä mene niinkuin on suunnitellut, ja pysyttelen kannassani, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Tuskin kukaan yhteen mennessään tai lapsia tehdessään päättää, että viiden vuoden päästä etsin itselleni sivusuhteen..
Edelleen: itseä varten täällä eletään, toisia satuttamatta.
kaikki ongelmat hoituu ! Se on niin yleistä , että ei osata hoitaa parisuhdetta ja sitten ollaan tyytymättömiä ja alkeellisin ratkaisu on singahtaa toisen punkkaan jonkun ihastuksen perässä.
Ensin pitäisi selvittää ne asiat parisuhteessa ja vasta sitten jos ei ongelmille löydy ratkaisua voi ero olla viisasta. Joillakin, varsinkin miehillä täytyy olla jalka jo valmiiksi toisen naisen oven välissä ennenkuin uskaltavat jotain omalle liitolle tehdä. Eivät kestä sitä ,että jäävät yksin.
Paremminkin ,jos liitossa uskalletaan riidellä niin , että siinä myös päästään sopuun liitto voi vahvistua ja kestää.
Ihania kommentteja täällä!!
Eilen mies tuli ja otti punastumiseen asti, ja jätti taas ikävän mennessään. Otan mitä saan ja annan vaimolle loput. Tuo kun ei huoli mitään.
Toimintasi on niin itsekästä ja vastuutonta, että oikein oksettaa. Sinulla on vapaa tahto mennä. Käytä sitä äläkä pakota lapsiasi ja miestäsi elämään valehtelevan paskaäidin kanssa. Mene ja elä rehellisesti sen uuden rakkautesi kanssa. Anna lastesi elää terve elämä toivottavasti rehellisen isänsä kanssa.
Mikä sinä olet tuomitsemaan minua vain koska tunnustan, että minullakin äiti-ihmisenä on myös OMA ELÄMÄ ja inhimilliset halut! Ne eivät estä minua olemasta hyvä äiti.
Olen tehnyt vuosikaudet kaikkeni lasteni eteen. Kasvattanut, hoivannut, kantanut lähes yksin kaiken vastuun miehen keskittyessä yksipuolisesti uraansa, olen ottanut hoitaakseni lastemme jokaikisen huolen ja vaivan. Ei päivääkään, etten heille antaisi kaikkea mitä pystyn ja kykenen toisin kuin lasten isä, joka viettää lähestulkoon yli puolet vuorokaudesta työpaikallaan ja sulkeutuu illallakin työkammariinsa tai sitten aika kuluu palavereissa ja muissa tapaamisissa.
Lukemattomat kerrat olen MINÄ ja VAIN MINÄ joutunut selittelemään lapsilleni miksi isä petti taas lupauksensa. Se on raastavaa ja halveksin miestäni kaikesta mitä hän on tehnyt ahneuksissaan. Meillä oli aluksi kaikki hyvin, mutta miehen saavutettua korkeampi asema työpaikallaan hän muuttui ihmisenä kokonaan. Minut hän olisi halunnut pitää kotona jonkinlaisena kodin hengettärenä mutta siihen en suostunut alkuunkaan, ja nämä ongelmat alkoivat. Kesti kauan ennen kuin tajusin ettei mieheni rakasta minua todellisuudessa. En minäkään enää rakasta häntä. Mieheni ei ole tietääkseni pettänyt minua. Hän on tosikko ja työnarkomaani. Tuskin kukaan häntä haluaisi. Mutta jos hänellä olisi joku, niin olisin ehkä hyvilläni vain. Enpä olisi yksin rötöksessäni. Olen sitä mieltä, että pettäminen ei ole koskaan mustavalkoista enkä kadu sitä että toteutan itseäni. Olisi kai sen tosin muutenkin voinut järjestää.
Rakastan lapsiani sydämestäni eniten maailmassa. Mutta rakkaus, jota tunnen tätä rakastajaani kohtaan on erilaista eikä sitä voida verrata muuhun. Hän saa minut todella tuntemaan itseni naiseksi ja arvokkaaksi omana itsenäni. En ole hänelle pyykkäri enkä lasten kasvattaja vaan olen NAINEN! Meillä ei ole pelkkää seksiä vaan myös antoisia keskusteluja ja käymme yhdessä teatterissa, konserteissa ja elokuvissa. Kun vain olisi enemmän aikaa, mutta kun niin paljon tuhlautuu salailuun ja tekosyihin. Enhän minä mitenkään voi kertoa kenellekään, että rakastan toista. Olen itkenyt useat yöt sitä, miten lapseni reagoisivat tähän jos saisivat tietää. 8-vuotias poikamme pelkää usein isänsä poissaolojen puolesta ja ihmettelee, kun emme kotona miehen kanssa puhu enää keskenämme paljoa. Toisaalta tiedän että rakastajani olisi mitä parhain isähahmo, mutta en voi loukata lapsiani sillä isä on heille kaikki kaikessa. Se on ainoa syy, miksi asun vielä mieheni kanssa. Olen yrittänyt todella irtautua näistä kuvioista, mutta en voi. Ehkä syksy ja rakastajani muutto tuo helpotusta, sittenhän se nähdään.
Mutta sen sanon, että tapahtui mitä hyvänsä, niin lapset pysyvät minun mukanani. Mieheni on välinpitämätön materialisti ja teen kaikkeni säilyttääkseni lapsille hyvän kodin. Mutta minullakin pitää olla oma elämä. Tarvitsen seksiä paljon, tarvitsen hellyyttä ja läheisyyttä. Kaksoiselämää en kuitenkaan suosittele kenellekään!
Huomaatko kuinka suhteestanne on tullut sinun suhde? Se ei enää ole parisuhde ja lapset eivät ole tyhmiä, eikä sokeita. Jos aiot marttyrina uhrata itsesi, elämäsi ja suhteesi vain lapsille, niin olet jo epäonnistunut. Hyvin hoidettu ero on lapsille paljon parempi, kuin huonosti hoidettu suhde. En tiedä oletko aina ollut itsekäs, mutta nyt olet sitä jopa kirjoituksissasi, oikein isoilla kirjaimilla. Sinä olet sitä ja sinä olet tätä. Lopeta itsesäälissä vellominen ja käyttäydy kuin oikeasti vahva nainen. Sääliä täältäkin hakemalla vain pahennat tilannettasi. Tee itsesi onnelliseksi. Ota rehellisesti mies jota rakastat. Jos miehellesi työ on tärkeämpi kuin perhe, niin anna hänen elää parisuhteessa työnsä kanssa.
Suhteen huonosti menemiseen aina vaaditaan kaksi osapuolta.
Sinun pitää kohdata miehesi ja saada kommmunikaatiokanava toimimaan tai sitten miettiä jotain muuta ratkaisua, kuten eroa.
Minä olen nähnyt pettämisen molemmilta puolilta ja se on suoraan sanottuna paskaa ja sattuu paljon. Mä mielummin antaisin katkaista oikean käteni ennen kuin haluan kokea noita tunteita uudestaan.
Mun tapauksessani tuon vaimoni pettämisen tieto levisi hänen kaveripiirissään ja siitä seurasi että hänen piti tunnustaa asia minulle. Loppujen lopuksi tästä seurasi että meidän kommunikaatio alkoi sujua paremmin ja avioliittomme on nyt hänen mielestään paremmalla pohjalla. Itse olen vielä epäilevä, mutta aika parantaa senkin.
Nyt sun mieli on sekaisin, etkä pysty ajattelemaan järkevästi. Jos miehesi saa tietää niin hänelle saattaa tulla tosi sekavia tunteita, ja seuraukset saattavat olla tosi vakavat.