ylentää niin sehän on pianon koskettimilla silloi C?
0Äänestä
Telemakhos
His on siis sama kosketin kuin C (eli enharmonisesti).
H on sama kuin Ces.
Hes:sää ei juurikaan tavata, monestihan nuo hissät ja fisikset tulevat siitä että sävellajillisesti ne on 'pakko' merkitä noin vaikka enharmonisesti olisi helpompia tapoja.
Ja tietysti pitää muistaa tämä Saksasta peräisin ollut tapa merkitä H H:ksi, monissa maissa meidän H:mme merkitään B:nä ja meidän B:mme on siellä Bb. Alennettu B (eli enharmoninen A)on meillä Bb.
0Äänestä
aleksi-78
Hyvä, että joku osaa.
Tosin, opettajaMIEN lausahdus "ylennetty H on B" nauratti jopa yksiäänistä koiraani hetken aikaa.
Lisää tällaisia kysymyksiä. Vievät keskustelun sananmukaisesti aivan uusille urille.
0Äänestä
lue tarkemmin
aleksi-78 kirjoitti:
Hyvä, että joku osaa.
Tosin, opettajaMIEN lausahdus "ylennetty H on B" nauratti jopa yksiäänistä koiraani hetken aikaa.
Lisää tällaisia kysymyksiä. Vievät keskustelun sananmukaisesti aivan uusille urille.
"viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb"
0Äänestä
Schubert-tietäjä
lue tarkemmin kirjoitti:
"viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb"
Sinä nim. "lue tarkemmin" alias "opettajaMIE": alhaalla näet kopioituna koko kirjoituksesi. Ei tarvitse opetella ulkoa omia tekeleitään, mutta älä viitsi täyttää virheellisillä siteerauksilla koko palstaa. Ah tuota Schubertia...
viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb
klassisessa musiikissa se on juuri se oikea H ja ylennetty H on B!!
tämä aiheuttaa tosi paljon sekaannusta aina välillä :(
0Äänestä
OpettajaMie
Schubert-tietäjä kirjoitti:
Sinä nim. "lue tarkemmin" alias "opettajaMIE": alhaalla näet kopioituna koko kirjoituksesi. Ei tarvitse opetella ulkoa omia tekeleitään, mutta älä viitsi täyttää virheellisillä siteerauksilla koko palstaa. Ah tuota Schubertia...
viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb
klassisessa musiikissa se on juuri se oikea H ja ylennetty H on B!!
tämä aiheuttaa tosi paljon sekaannusta aina välillä :(
vaiko pelleiletkö vain? etkö tosiaan ymmärrä mistä tuossa on kyse vaiko ajattelet kenties todeellaa vaikeasti asioita?
0Äänestä
AINAKIN...
OpettajaMie kirjoitti:
vaiko pelleiletkö vain? etkö tosiaan ymmärrä mistä tuossa on kyse vaiko ajattelet kenties todeellaa vaikeasti asioita?
olen musiikin maisteri. Minulle opetettiin Sibelius-Akatemiassa, että ylennetty h on his. Alennettu h on b.
Ovatko siis opit muuttuneet? Vanha tieto muuttunut uudeksi?
Onneksi vaihdoin ammattia, eikä tarvitse enää kiistellä jonninjoutavista.
0Äänestä
amateur
His on sama kosketin kuin C.
Alennetussa H:ssa on se kummallisuus että sitä nimitetään B:ksi eli Hes:ää ei ole olemassa.
0Äänestä
opettajaMie
viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb
klassisessa musiikissa se on juuri se oikea H ja ylennetty H on B!!
tämä aiheuttaa tosi paljon sekaannusta aina välillä :(
0Äänestä
Zäps
Klassisessa alennettu H on B ja kevyessä musiikissa Bb. Eli siis klassisen puolen H on kevyen musiikin B ja klassisen puolen B on kevyen musiikin Bb.
0Äänestä
amateur
Zäps kirjoitti:
Klassisessa alennettu H on B ja kevyessä musiikissa Bb. Eli siis klassisen puolen H on kevyen musiikin B ja klassisen puolen B on kevyen musiikin Bb.
Juu, just niin.
0Äänestä
spinto
Zäps kirjoitti:
Klassisessa alennettu H on B ja kevyessä musiikissa Bb. Eli siis klassisen puolen H on kevyen musiikin B ja klassisen puolen B on kevyen musiikin Bb.
Kysymys ei ole klassisen ja kevyen musiikin erosta. Kysymys on perinteisen eurooppalaisen ja tietotekniikan mukana tänne tunkeutuvan amerikkailsen merkintätavan eroista.
0Äänestä
vaan niin on
spinto kirjoitti:
Kysymys ei ole klassisen ja kevyen musiikin erosta. Kysymys on perinteisen eurooppalaisen ja tietotekniikan mukana tänne tunkeutuvan amerikkailsen merkintätavan eroista.
että kevyessä musiikissa käytetään tuota amerikkalaista merkintätapaa. Sitä paitsi amerikkalainen tapa olisi paljon johdonmukaisempi. Onhan esitetty teorioita siitä, että alunperin h olisi euroopassakin ollut b, nuo kaksi kirjainta kun ovat tuolla tavalla kirjoitettuna kovin samankaltaisia. Tokihan olisi järkevämpää, että nuottinimistä löytyisi a b c d e f ja g kuin a h c d e f ja g, vai kuinka?
0Äänestä
spinto
vaan niin on kirjoitti:
että kevyessä musiikissa käytetään tuota amerikkalaista merkintätapaa. Sitä paitsi amerikkalainen tapa olisi paljon johdonmukaisempi. Onhan esitetty teorioita siitä, että alunperin h olisi euroopassakin ollut b, nuo kaksi kirjainta kun ovat tuolla tavalla kirjoitettuna kovin samankaltaisia. Tokihan olisi järkevämpää, että nuottinimistä löytyisi a b c d e f ja g kuin a h c d e f ja g, vai kuinka?
Mutta edelleenkin on kysymys eurooppalaisen ja amerikkalaisen merkinnän erosta EIKÄ kevyen ja klassisen erosta. Ja musiikkiopiston kokeissa piti minun aikanani käyttää eurooppalaista systeemiä vaikka olisi ollut kuinka kevyestä kysymys. Tosin se amerikkalainenkin tunnilla mainittiin, ettei tarvitse hämmästellä amerikkalaisia tekstejä.
Siitä, mikä on järkevintä voidaan tietysti keskustella. Mikä oli se asteikko jonka mukaan kirjaimet annettiin? Useimmat tuntevat nykyisin vain kaksi, duurin ja mollin, mutta kyllä niitä on useita muitakin. Eivätkä nämä kaksi olleet alunperin tärkeimmät. Jos lähdet liikkeelle a:sta voit jatkaa b:n kautta c:hen ja siitä aakkosten mukaan. Kun pääset g:hen ja aloitat uuden kierroksen niin seuraava vapaa kirjain on sitten se h. Kyllä siinä joku järki on.
0Äänestä
kyllä musiikinhistoriani
spinto kirjoitti:
Mutta edelleenkin on kysymys eurooppalaisen ja amerikkalaisen merkinnän erosta EIKÄ kevyen ja klassisen erosta. Ja musiikkiopiston kokeissa piti minun aikanani käyttää eurooppalaista systeemiä vaikka olisi ollut kuinka kevyestä kysymys. Tosin se amerikkalainenkin tunnilla mainittiin, ettei tarvitse hämmästellä amerikkalaisia tekstejä.
Siitä, mikä on järkevintä voidaan tietysti keskustella. Mikä oli se asteikko jonka mukaan kirjaimet annettiin? Useimmat tuntevat nykyisin vain kaksi, duurin ja mollin, mutta kyllä niitä on useita muitakin. Eivätkä nämä kaksi olleet alunperin tärkeimmät. Jos lähdet liikkeelle a:sta voit jatkaa b:n kautta c:hen ja siitä aakkosten mukaan. Kun pääset g:hen ja aloitat uuden kierroksen niin seuraava vapaa kirjain on sitten se h. Kyllä siinä joku järki on.
lukenut, olen musiikin ammattiopiskelija ja molempia systeemejä käyttänyt. Olen myös varsin tietoinen siitä, että duuri ja molli vakiinnuttivat paikkansa tärkeimpinä asteikkoina vasta varsin myöhään. Mutta en nyt tiedä tarkoittiko edellinenkään kirjoittaja alleviivata sitä, että klassiseen musiikkiin kuuluu tuo h ja kevyeen b. Niin vain on, että niissä käytetään eri systeemiä. Edelleenkään en kyllä ymmärrä logiikkaasi tuon h:n suhteen, kuulostaa lähinnä keksityltä. Mutta jokainenhan voi keksiä omat sääntönsä siihen, mistä tuo h johtuu. Ja aika sama se nyt on, sekaannuksia tietysti näistä systeemeistä aiheutuu kovasti, varsinkin jos joutuu/pääsee amerikkalaisen tai muuten vain englanninkielisen opettajan tunneille. Mutta kaikkeen tottuu ja oppii muistamaan, että englanniksi puhutaan B:stä eikä H:sta.
0Äänestä
ginnyW
B on B tai ais, his on sama kuin c (;
0Äänestä
isi_
riitapoikki! kaksi kertaa ylennetty h on hisis
onnistuneen suorituksen jälkeen taas lopputulos on "isi"
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
H on H ja Hb on Hb, eli Hes ja His on H#.
PERKELE!
ylentää niin sehän on pianon koskettimilla silloi C?
His on siis sama kosketin kuin C (eli enharmonisesti).
H on sama kuin Ces.
Hes:sää ei juurikaan tavata, monestihan nuo hissät ja fisikset tulevat siitä että sävellajillisesti ne on 'pakko' merkitä noin vaikka enharmonisesti olisi helpompia tapoja.
Ja tietysti pitää muistaa tämä Saksasta peräisin ollut tapa merkitä H H:ksi, monissa maissa meidän H:mme merkitään B:nä ja meidän B:mme on siellä Bb. Alennettu B (eli enharmoninen A)on meillä Bb.
Hyvä, että joku osaa.
Tosin, opettajaMIEN lausahdus "ylennetty H on B" nauratti jopa yksiäänistä koiraani hetken aikaa.
Lisää tällaisia kysymyksiä. Vievät keskustelun sananmukaisesti aivan uusille urille.
"viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb"
Sinä nim. "lue tarkemmin" alias "opettajaMIE": alhaalla näet kopioituna koko kirjoituksesi. Ei tarvitse opetella ulkoa omia tekeleitään, mutta älä viitsi täyttää virheellisillä siteerauksilla koko palstaa. Ah tuota Schubertia...
viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb
klassisessa musiikissa se on juuri se oikea H ja ylennetty H on B!!
tämä aiheuttaa tosi paljon sekaannusta aina välillä :(
vaiko pelleiletkö vain? etkö tosiaan ymmärrä mistä tuossa on kyse vaiko ajattelet kenties todeellaa vaikeasti asioita?
olen musiikin maisteri. Minulle opetettiin Sibelius-Akatemiassa, että ylennetty h on his. Alennettu h on b.
Ovatko siis opit muuttuneet? Vanha tieto muuttunut uudeksi?
Onneksi vaihdoin ammattia, eikä tarvitse enää kiistellä jonninjoutavista.
His on sama kosketin kuin C.
Alennetussa H:ssa on se kummallisuus että sitä nimitetään B:ksi eli Hes:ää ei ole olemassa.
viihdemusiikissa H=B pianossa ja ylenettynä Bb
klassisessa musiikissa se on juuri se oikea H ja ylennetty H on B!!
tämä aiheuttaa tosi paljon sekaannusta aina välillä :(
Klassisessa alennettu H on B ja kevyessä musiikissa Bb. Eli siis klassisen puolen H on kevyen musiikin B ja klassisen puolen B on kevyen musiikin Bb.
Juu, just niin.
Kysymys ei ole klassisen ja kevyen musiikin erosta. Kysymys on perinteisen eurooppalaisen ja tietotekniikan mukana tänne tunkeutuvan amerikkailsen merkintätavan eroista.
että kevyessä musiikissa käytetään tuota amerikkalaista merkintätapaa. Sitä paitsi amerikkalainen tapa olisi paljon johdonmukaisempi. Onhan esitetty teorioita siitä, että alunperin h olisi euroopassakin ollut b, nuo kaksi kirjainta kun ovat tuolla tavalla kirjoitettuna kovin samankaltaisia. Tokihan olisi järkevämpää, että nuottinimistä löytyisi a b c d e f ja g kuin a h c d e f ja g, vai kuinka?
Mutta edelleenkin on kysymys eurooppalaisen ja amerikkalaisen merkinnän erosta EIKÄ kevyen ja klassisen erosta. Ja musiikkiopiston kokeissa piti minun aikanani käyttää eurooppalaista systeemiä vaikka olisi ollut kuinka kevyestä kysymys. Tosin se amerikkalainenkin tunnilla mainittiin, ettei tarvitse hämmästellä amerikkalaisia tekstejä.
Siitä, mikä on järkevintä voidaan tietysti keskustella. Mikä oli se asteikko jonka mukaan kirjaimet annettiin? Useimmat tuntevat nykyisin vain kaksi, duurin ja mollin, mutta kyllä niitä on useita muitakin. Eivätkä nämä kaksi olleet alunperin tärkeimmät. Jos lähdet liikkeelle a:sta voit jatkaa b:n kautta c:hen ja siitä aakkosten mukaan. Kun pääset g:hen ja aloitat uuden kierroksen niin seuraava vapaa kirjain on sitten se h. Kyllä siinä joku järki on.
lukenut, olen musiikin ammattiopiskelija ja molempia systeemejä käyttänyt. Olen myös varsin tietoinen siitä, että duuri ja molli vakiinnuttivat paikkansa tärkeimpinä asteikkoina vasta varsin myöhään. Mutta en nyt tiedä tarkoittiko edellinenkään kirjoittaja alleviivata sitä, että klassiseen musiikkiin kuuluu tuo h ja kevyeen b. Niin vain on, että niissä käytetään eri systeemiä. Edelleenkään en kyllä ymmärrä logiikkaasi tuon h:n suhteen, kuulostaa lähinnä keksityltä. Mutta jokainenhan voi keksiä omat sääntönsä siihen, mistä tuo h johtuu. Ja aika sama se nyt on, sekaannuksia tietysti näistä systeemeistä aiheutuu kovasti, varsinkin jos joutuu/pääsee amerikkalaisen tai muuten vain englanninkielisen opettajan tunneille. Mutta kaikkeen tottuu ja oppii muistamaan, että englanniksi puhutaan B:stä eikä H:sta.
B on B tai ais, his on sama kuin c (;
riitapoikki!
kaksi kertaa ylennetty h on hisis
onnistuneen suorituksen jälkeen taas lopputulos on "isi"