onko tuttua

ja itse olen huomannut ainakin suvun kanssa että kun ei tapaile liikaa säilyy hyvät välit.

Anoppi ja Appi on ihan liikaa hääränny meitin huushollissa viimeisen puolenvuoden aikana. Nyt mitta on täynnä. Mukavia ja hyvää tarkoittavia ihmisiä, mutta mutta..

Nyt on käynyt niin kun liian kauan hammasta purin. Että pienet vihjailut ja tarve meitin perheen omasta rauhasta ei kolahtanut, niin tilalle on tullut heitä kohtaan uskomaton viha ja inho.

En voi olla enää normaali heidän aikana enkä osallistua keskusteluun normaalisti. Jokainen piirre ja ele ärsyttää heissä!! Välttelen heitä, etten vaan sanoisi mitään pahasti.
Tähän se sitten meni...

N

On hyvä, että myönnät asian itsellesi rehellisesti. Olen ollut mieheni kanssa reilut 6 vuotta, ja aina anopin kanssa on hiertänyt. Viime aikoina myös appiukko on alkanut v*maiseksi, kälystä puhumattakaan. Heidän perheessään on erilainen keskustelukulttuuri, ja henkilökohtaisiakin asioita kommentoidaan varsin suorasukaisesti.

Eräänä päivänä totesin puolivahingossa ystävälleni ääneen, että en pidä anopistani. Enkä appiukosta saati kälystä. Niinhän se on! Olen aina ajatellut, että sukulaisista on velvollisuus pitää. Ei todellakaan ole. Helpotti, kun sain sanottua ääneen, miten asiat ovat.