Ollaan oltu naimisissa 10 v,yhdessä 15v,lapsia on 3 ,nuorin 3 ja vanhemmat jo koululaisia.Omatalo,koira jne eli ns kulissit kunnossa.Olen ollut kotona 9 vuotta hoitamassa lapsia ja kotia,nyt olisi aika lähteä töitä hakemaan.
Ongelman ydin on,että emme varsinaisesti riitele mieheni kanssa,mutta kun häneen ei saa keskustelu yhteyttä.Olemme enemmän hyviä ystäviä kun aviopari.Seksi ei miestä kiinnosta,ennen oli hyvinkin innokas,(jopa 3-4krt viikossa)nyt max kerran viikossa.
Yritän puhua miehelle syvällisempiä ja tunnustaa ja osoittaa rakkauttani hänelle ja hänen vastauksensa on et "anna mun olla" tai "älä ahistele".
En kai minä voi pakottaa häntä tuntemaan romanttisia tunteita minua kohtaan,mutta alkaa itsellä olla ihan "loppuolo",kun romantiikan ja hellyyden nälkä kasvaa ja itkettää ja harmittaa tämä jatkuva torjutuksi tulo.
Huolehdin kyllä itsestäni,ettei kyse ole siitä että olen antanut itseni repsahtaa.
Kertokaa nyt joku,onko kellään kokemuksia vastaavasta vai mikä tähän tilanteeseen auttaisi.
Ongelman ydin on,että emme varsinaisesti riitele mieheni kanssa,mutta kun häneen ei saa keskustelu yhteyttä.Olemme enemmän hyviä ystäviä kun aviopari.Seksi ei miestä kiinnosta,ennen oli hyvinkin innokas,(jopa 3-4krt viikossa)nyt max kerran viikossa.
Yritän puhua miehelle syvällisempiä ja tunnustaa ja osoittaa rakkauttani hänelle ja hänen vastauksensa on et "anna mun olla" tai "älä ahistele".
En kai minä voi pakottaa häntä tuntemaan romanttisia tunteita minua kohtaan,mutta alkaa itsellä olla ihan "loppuolo",kun romantiikan ja hellyyden nälkä kasvaa ja itkettää ja harmittaa tämä jatkuva torjutuksi tulo.
Huolehdin kyllä itsestäni,ettei kyse ole siitä että olen antanut itseni repsahtaa.
Kertokaa nyt joku,onko kellään kokemuksia vastaavasta vai mikä tähän tilanteeseen auttaisi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuli vaan oma suhde mieleen.
Ollaan oltu yhdessä muutama kk ja jo nyt koen olevani miehelle täysin itsestäänselvyys. Tuntuu että suhteen pitäisi vielä olla sitä alkuhuumaa, mutta onkin kääntynyt niin että mies haluaa aina vaan enemmän omaa-aikaa, seksistäkin taitaa kohta tulla kompastuskivi. Puhumattakaan hellyydestä, läheisyydestä.
Muutaman kerran olen jo laittanut hanskat naulaan, mutta aina tuo mies ottaa yhteyttä ja haluaa olla yhdessä. Valittaa kun ei osaa olla niinkuin normaalit ihmiset ja viettää toisen kanssa aikaa - vaikka haluaisikin. Romanttisia tunteitakin kuulema on paljon ja kyllä minä häntä uskon.
Tuntuu vaan että hakkaisi päätä seinään yhä uudelleen. Toisaalta takaraivossa ajatus että hommat jää pahasti kesken jos nyt laittaa hanskat tiskiin.
Eilen itse mietin juuri tuota 10 kuluttua.. jos nyt on suhde näin, niin mitähän ihmettä se olisi 10v kuluttua.
Sepä tässä niin huvittavaa onkin,että jos heittäisin hanskat naulaan ja lähtisin,niin mies muuttuu ja alkaa huomioida.2 vuotta sitten lähdin lasten kanssa omaan asuntoon muutamaksi kuukaudeksi ja tilanne muuttui todella nopeasti.Sain pieniä lahjoja ja hellyyttä ja huomionosoituksia,mm hierontaa jne jne.Kunnes irtisanoin asuntoni ja muutimme takaisin miehen luokse,ei mennyt kauaakaan kun olin taas itsestään selvyys.Mies huitelee työpäivän jälkeen ystäviensä kanssa milloin missäkin "poikien jutuissa",missä ei sinänsä ole mitään vikaa,pieni kateus vaan itsellä kun ei itsellä ole sellaiseen mahdollisuutta,kun olen lasten kanssa aina kotona.
Lyhyesti voisi sanoa,että molemmat elää omaa elämäänsä,sillä erotuksella että minulla ei ole mitän elämää....
"Mies huitelee työpäivän jälkeen ystäviensä kanssa milloin missäkin "poikien jutuissa",missä ei sinänsä ole mitään vikaa,pieni kateus vaan itsellä kun ei itsellä ole sellaiseen mahdollisuutta,kun olen lasten kanssa aina kotona."
-kannattaisi puhua siipan kanssa hieman tästä osiosta...itse olen ratkaissut asian niin että kysyn aina vaimoltani hänen menoistaan ja menohaluistaan ennekuin sovin kavereiden kanssa mitään menoa töiden jälkeen....jos vaimo haluaa niin menee ja minä olen kotona...tietysti en ole joka ilta poissa kotoa....mutta kun tuo moottoriurheilu vie jonkin verran aikaa niin pari iltaa viikossa menee poikien kanssa....ja välillä viikonloppuisin päivällä 4-5 tuntia.
mutta kyllä olen siirtänyt monesti menojani vaimon menon takia...ja senkin takia että voimme viettää yhdessä iltaa....
olisko pienen puheen aika? tai sitten se muutto?
Puhumista olen yrittänyt,ja paljon,vastaus on siis et älä ahdistele anna mun olla jne.
Olen muutaman kerran ilmoittanut et minulla olis menoja jolloin mies kyllä päästää minut,joskin lähtiessä pitää tietää tarkka aika milloin palaan ja mutistaan et olis hänelläkin ollut menoja eli hyvällä mielellä en pääse lähtemään,edes koiran kanssa lenkille.
No,kai minä yritän yritän ja yritän vaan puhua puhua puhua,jos se joskus alkais vaikka kuuntelemaan :)
tehdä pelisäännöt selväksi ennen kuin lapsia alkaa tekemään. Kyllä molempien pitää saada mennä yhtä paljon ja tietysti pitäis mennä myös yhdessä eli lapset vaan hoitoon. Itse en kyllä kattois tollasta menoa yhtään ja jos lapsia aletaan tekemään niin kyllä se ukko saa niiden kanssa olla ihan saman verran kuin minäkin!
niin no...ennustajan taitoja en valitettavasti ole saanut lahjaksi,tilanne on muuttunut tällaiseksi vasta 3:n lapsen syntymän jälkeen.Itseasiassa vasta nyt ihan muutaman kuukauden aikana.Eikä ongelma ole siinä etteikö mies olisi lasten kanssa,kyllä se on paljonkin.No,nyt lähdemme kahdestaan viikonlopun viettoon ja yritän nostaa nämä aiheet puheeksi,jos vaikka lykästäis.
Ja lisään vielä,että ongelmana minun lähtemiseen ei siis ole se ettei mies halua tai jaksa olla lasten kanssa vaan se ajatus minun kotoa poistumisesta on jostain syystä miehelle kova pala,jonkin asteista mustasukkaisuutta/epäilystä,joka on syntynyt ihan hänen omassa päässään,ei minun tekemisistä.
Mistähän nuo hänen epäilyksensä ovat peräisin? Minulla on ainakin se käsitys, että jos itsellään on jotain salattavaa tms, niin sitten epäilee myös toista. Eli kun itse puuhailee jotain salaista, niin ajattelee, että toinen tekee myös niin. Ettei vaan kyseessä ole toinen nainen tai kenties yhden illann juttu/juttuja? Koita saada selville... Toivottavasti olen väärässä.
Miehesi ei halua keskustella kanssasi, mutta miksi ei? Onko hän aina ollut ns. "hiljainen" mitä tulee tunteisiin?
Ehkä arki ja sen kiireet tai ajankohta, jolloin olet ottanut asian esille voi olla syynä?
Auttaisiko parisuhdeterapia, jossa kolmannen henkilön läsnäolo voisi auttaa, tai sitten kahdenkeskinen aika?
Vaikeaa on itselläkin, vähän pidempään olemme olleet yhdessä kuin te. Ongelmanne ovat tuttuja, mutta jonkunlainen puheyhteys sentään säilynyt.
Tsemppiä parisuhteenne hoitamiseen!
tuttua tuo on täälläkin, paitsi että ei perhettä, ei yhteistä kotia eikä liittosopimuksia, vain parisuhde, jota minä koitan pitää kasassa. Mies ei puhu kuin asioista joista on helppo puhua, ei pussaa, ei huomioi, ei seksiä kuin noin kerran viikossa. ja nyt on kyse alta 30 vuotiaasta. mutta annas olla kun laitan hanskat tiskiin, niin jo alkaa tulla kaikkea hyvää.
Siis mikä tässä miehet on? Miksi käyttäytyy noin aikuinen mies? hän haluaa vain läheisyyttä ym silloin, kun itse en sitä enää halua. onko tämä jotain peliä? en enää jaksaisi pelailla. haluan olla oma itseni ja saada arvostusta siihen!
Alkuperäiselle kirjoittajalta haluan kysyä, että oliko teillä alussakin samanlaista tai sinne päin? onko miehesi ujo?
että paheneeko oma tilani vain tästä.
mies sanoo aina että elä ahdistele, kun tulen lähelle tai haluan jotain läheisyyttä. TODELLA raivostuttavaa.
Eikä täälläkään ole kyse mistään etten viehätä ym.
kaipaan itse naista joka "lähentelee" ja haluaa huomiota....miksen saa sitä antaa? tai miksen sitä saa?....elämä on vaikeeta joskus?
ei käy onnenlahjat tasan.....
Meillä ollaan molemmat 30-vuotiaita,pari vuotta sitten kävimme parisuhdeterapiassa ja opimme ns puhumisen.Osattiinkin jonkun aikaa,mut nyt se alkaa taas haihtua.Jaksais hypätä parin vuoden välein terapiassa,kyllä aikuisen ihmisen tulisi osata puhua puolisonsa kanssa ilman kolmannen osapuolen ohjausta..näin maalaisjärjellä ajateltuna.
Ei ole mieheni ujo,päinvastoin,erittäin ulospäin suuntautunut ja todellinen unelmamies varmasti ulkopuolisten silmin.
Olisko toinen panopuu tai suuntautunut johonkin muuhun sukupuoleen.ei millään pahalla..Vaikka on näitä mies pihtaajia nykyään,että viimeisetkin halut menee itse kullakin.
Itsekin olen jo 50 ja haluja ei tosiaan usein enää ole.Huvittaa,kun yritän saada mieskaveriani niihin hommiin,kysyy haluanko varmasti.Menee viimeisetkin halut ja toinen ei enää tee aloitetta ollenkaan:pelkää kuulemma saavansa pakit.Olen pyrkinyt antamaan,aina kun halunnut,se kun ei ole keneltäkään pois tässä iässä.
Kaveri ei vain halua säälipillua.voi hel..tti välillä ollaan ilman kuukausia.Miksi ei löydy miestä,joka vain hoitaisi homman ilman kyselyjä.
Kyllä ennen oli nuokin asiat yksinkertaisia.
Tuotakin vaihtoehtoa olen miettinyt,mutta kun kysyn nii tuhahtaa vaa et no just tai alkaa nauraa ja kaiken järjen mukaan ei sillä kyllä ole aikaa sellaiseen,elleivät sit mene poikien kans porukalla vieraisiin tai keskenään ties mitä...:)
Mun mies on kyllä aina ollut erittäin tuomitseva pettämistä ja pettäjiä kohtaan,ehkä sekin on vaan keino poistaa epäilyt itsestään,tiedä häntä
Kyllä se täällä on tuo seksi asia toisinpäin, mutta siitä en ole varma huomioinko vaimoani tarpeeksi. Kesä aikaan kun tulee mentyä eri riennoissa enempi ja vähempi. Tosin aina on sovittu voinko mennä vai ei. Joskus kuitenkin jää miettimään jospa toinen vaan riitaa välttääkseen sanoo että mee vaan. No talvi kyllä sitten ollaankin kotona tiiviisti.
Ei ole parisuhde helppoa ha varsinkin ihmisten tarpeet suhteessa on niin erilaisia. Meilläin jo parikymmentä aviollista vuotta takana ja välillä tuntuu että kuhan ollaan vaan ja vanhetaan. No täytyy taas varmaan repästä jotain.
sen pitäisi sitten sulle puhella?
siis kyllähän se ns.osaa puhua,
mutta mitäs sulle pitäs jutella että olisit tyytyväinen?
Olipa tyypillinen miehen kommentti,miehen joka osaa kyllä puhua niitä näitä,esim kalastuksesta ja ralleista ja työpäivästä,mutta kun puhutaan tunteista,suhteesta,haluista,himoista,tarpeista,tulevaisuudesta jne parisuhteelle tärkeistä asioista,niin se on turhaa,akkojen narinoita,ahdistelua?
Niitäkin miehiä on,jotka näistä asioista osaavat puhua ja heidän liittonsa ovatkin kestäneet kymmeniä vuosia.
Voisin kyllä jutella näistä kalastuksista yms ja juttelenkin,mutta niistä voisin jutella myös ystävieni kanssa,mieheni kanssa haluaisin välillä hieman syvällisempiä keskusteluita.Kai se on liikaa pyydetty...
Sama ongelma täällä vaikka vasta seurustellaan. Yhteenmuutosta ei mies puhu,eikä tunteistaan, ruuan laitosta ja autoista kylläkin. Kun lopulta ollaan siinä pisteessä että asiasta tulee pienimuotoinen(tai isompi) riita silloin kyllä puhuu mutta siis pakotettuna.
En tiedä onko mies minulle sitten ollenkaan se oikea jos asia ei koskaan tule muuttumaan. Tuntuu kuin olisin ulkopuolinen kun ei päästä minua päänsä sisälle eikä puhu mitään ilman riitaa. Olen kyllästynyt yksin puhumiseen ja yksin tunteiden osoittamiseen. Rakastan tätä miestä kuitenkin enkä haluaisi hänestä luopua. Huoh on se niin vaikeaa.
jokaiselle löytyy keinonsa,
toisille se on ero,
toisille yhteinen harrastus.
Hyvin kaikki menee, vaikea antaa mitään neuvoja,
Sinä tunnet miehesi parhaiten!