Varmaan monet YH-äipät alkas mielellään parisuhteeseen sellasen miehen kanssa joka tykkää lapsista. Minusta silti tuntuu että ne lapsista tykkäävät miehet tykkäävät mielummin omista lapsista.
Mielenkiintosta olis tietää että miten ne YH-äipät saa miehen koukkuun, ihan vaan sen vuoksi että tietää varoa jos sellanen kohdalle sattuu.
Mielenkiintosta olis tietää että miten ne YH-äipät saa miehen koukkuun, ihan vaan sen vuoksi että tietää varoa jos sellanen kohdalle sattuu.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Siis voi hyvä isä =)...Ihan varmaan samalla tavalla saadaan se mies koukkuun oli sit yh-mamma tai ei...Hiukka tässä kyllä naurattaa. Kyllä mä sen miehen saan koukkuun olemalla oma ilonen itseni.
T.Yksi yh- äiti
Nainen saa miinuspisteitä lapsesta ja tuplamäärän miinuksia kahdesta.... niin se vaan on, olipa OMAT lapset sitte kuin mukavia hyvänsä.
Ehkä saat jonku epätoivosen koukkuun vähäksi aikaa, mutta kun arki tulee ja toisen pennut alkaa ärsyttään nii ukko lähtee. Mikäpä sitä lähtijää pidättelis, tuskimpa sinäkään jaksat loppuikääs ihanaa ja mukavaa näytellä.
Isä kulta oliskohan aika jo vaikka vilasta peiliin ja miettiä omaa asennetta tätä maailmaa kohtaan. Jos toista rakastaa niin väliäkö sillä onko naisella/miehellä 1 tai 17 lasta huollettavana. Ei se ihmistä muuta vaikka lapsia on ja ei yh-äidit lapsilleen isää hae vaan itselleen elämän kumppania. Ei se yh-äitien vika ole jos sinä et itsellesi naista löydä. =))
Kyllä sillä on väliä tapauksessa, jossa mies haluaa oman perheen, eikä vain pelkkää velvollisuutta hoitaa muiden mukuloita.
PS: Kun perustelut loppuvat, aina voi ottaa kateus tai katkeruus -kortin esille ?!
On sillä väliä. Kyllä se rakkautta koettelee kun joutuu arkea elämää rakkaan lisäksi vieraitten lasten kanssa.
Vieraat pennut osaavat todella ärsyttää, ihmisluonnolle on tekemistä että pystyy omia kestämään.
vetoan sinuun kaiken hyvän nimissä: Älä ikinä tee lapsia. Ei se kannata tuollaisella asenteella.
iskällä on jo lapsia . Iskä on myös yh, eikä se muuta tosiasioita miksikään.
Iskä myös myöntää sen että lapsien olis paras olla omien vanhempien perheessä, mutta omille lapsille ei kyenny sellaista perhettä järjestään.
sinä siis oletat, että joku nainen hyväksyy ja ottaa huolehtiakseen sinun lapsista, mutta et hyväksy hänelle lapsia...
En ole koskaan olettanu jonku tulevan huolehtimaan lapsistani.
Mutta tietty voi haaveilla että olis joku hyvähermonen joka sietäs lapseni ja minut.
ps.lapsissani ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta ne on lapsia, toisen lapsia.
on sut jättänyt. Vai etkö vaan saa siltä kun pitää yh-äitejä mollata.
Eikös sun eukkoskin ole yh-äiti, vai onko sillä jo uusi parempi kierrossa?
Mä diggaan lapsista, mutta ei tee mieli tehdä omia, syistä ei nyt sen enempää. Yh-tädit on siitä hyviä, ettei ne ainakaan heti ala vaatimaan masua pyöreäksi
Onko sinulla montaki yh-tätiä tällähetkellä?
ei akan akkaa, ei yh-ta, ei mitään, ei oo ollu moneen vuoteen, olen peräkammarin poika
Elämässä kannattaa ottaa tosiasiat tosiasioina. useimmat naiset tahtovat äideiksi, ja aika monet liitot päättyvät. Voidaan monien liittojen osalta sanoa niin, että onneksi päättyvät. Jos et ole tietoinen, niin alkoholismi on suomalaisten kansansairaus. Varsinkin näissä tapauksissa, pitää nostaa vain hattua niille vanhemmille, joilla on voimaa luoda uusi ja turvallinen, alkoton, koti lapsilleen.
Olen itsekin yh-äiti. Minäkin "etsin" miestä, mutta en asumaan kanssani. Jos lapset asuvat vielä kotona, on hyvä vaihtoehto suhteelle sellainen, jossa molemmat pitävät kotinsa.
Olet oikeassa siinä, että uusiperheet vaativat varmasti enemmän kuin lapsettomat liitot. Aikuisilla ihmisillä kumminkin useimmiten on lapsia. lapsettomuuskin olisi suru.
En tiedä, minkä ikäinen olet. Jos olet jo yli 20:nen, niin hiukan ihmettelen kypsymätöntä asennettasi: mulle kaikki...ja ilman ongelmia. Ei elämä niin mene.
Se "millä" niitä miehiä "saa"? Mukavalla iloisella luonteella ja aikaisen hyvällä ulkoisella olemuksella. Miehen "saaminen" yh:na ei ole ongelma. Mutta löytääppä raittiinpuoleinen, ystäväksi ja rakastajaksi sopiva....se ei ole yksinkertainen juttu.
Toisaalta voisi ajatella, että kun seuraa uutta kumppania lastensa kanssa, niin sehän paljastaa hänestä aika paljon: kuinka paljon vaivaa hän on nähnyt kasvattamisessa, millaisia lapsia hän on saanut aikaiseksi jne. Jos lapset vaikuttavat tasapainoisilta, fiksuilta ja hyvin käyttäytyviltä, niin voisi ajatella, että tässä uudessa kumppanissa on potentiaalia hoitaa asioita pitkäjännitteisesti (ja tarvittaessa vaikka väsätä yhteinen lapsikin).
Jokaisella ihmisellä on takanaan elettyä elämää. Joskus pitkät, ikuiseksi aiotut liitotkin kariutuvat. Tuntuisi aikamoiselta tuhlaukselta etsiä vain lapsettomia ihmisiä, sillä vanhemmuus yleensä kasvattaa aikuista hyvään suuntaan. Itsestäni ainakin tiedän, että kärsivällisyys, organisointikyky ja aikaansaapa ote ovat lisääntyneet lasten saamisen jälkeen roimasti. Lasten myötä on myös oppinut olemaan vähemmän itsekeskeinen ja osaa ottaa toiset huomioon paremmin.
En ainakaan itse ajattele, että toinen ihminen on automaattisesti pois kuvioista olipa hänellä sitten lapsi tai ei. Rakkaus, yhteisen arjen sujuminen jne ovat tärkeämpiä kuin mahdolliset lapset.
verorahoja.
Tasoa joutuu laskemaan, jos yh-äitinä miehen meinaa saada.
Tässä elämän vaiheessa ei ole enää mikään pakko. Nuorempana en osannut ajatella yhtä itsekkäästi, siksi en osannut olla niin tarkka miehen valinnassa. Nuoruus ja hulluus, niinkin voi sanoa. En voi sanoa, että "tarjonta" tässä vaiheessa olisi heikompaa kuin nuorempanakaan. Kyllä eronneita riittää. Mutta kun on lapset 8tosin minulla jo viittä vaille aikuisia), jotka asuvat vielä kotona, niin onko sinun (ilmeisesti) lapsettomanakin niin mahdottoman vaikea ymmärtää sitä, miksi on pakko olla tiheä seula sille, kenen kanssa voi alkaa edes seurustelemaan?
Ei se kysyntä sinänsä ole heikentynyt, sillä kuten sanoin, meitä ylsinäisiä riittää. Sitä on vain aikuistunut.
Sinulla on outoja ajatuksia yh-ihmisistä. Jos sinulla itselläsi ei lapsia ole, ei se ainakaan minun silmissäni sinua mitenkään "paremmaksi" tee. Aivan ihmeellistä ajattelua.
Sinulla taitaa rima olla liian korkealla itselläsi.
Onhan sinullakin lapsia ja ikääkin jo aika paljon. Vanhenevaa miestä ymmärtää parhaiten samanlaisessa elämäntilanteessa oleva ikätoveri.
Millainen on mielestäsi tasokas mies joka kannattaisi saada koukkuun?
Olen mielummin yksin kuin naisen kanssa josta en pidä.
Sitä en osaa sanoa millanen on tasokas mies, mutta eiköhän jokaiselle ole tasokas sellanen jonka omakseen haluaa ja kukapa haluais sellaista joka ei pidä "haluajasta"
Meidän iskä puhui itsensä pussiin. "..eiköhän jokaiselle ole tasokas sellanen jonka omakseen haluaa.." Nii-in, oli lapsia tai ei! Itse olen nuori nainen, jolla ei ole lapsia, mutta näin keskustelua sivusta seuranneena voin huomata että keskustelun aloittajalla on todella tolloja mielipiteitä. Toki hänellä on oikeus mielipiteeseensä.
Itse itseäni lainaten " ja kukapa haluais sellaista joka ei pidä "haluajasta""
Tarviiko suomentaa?
Toisekseen en usko sinun mikään nuori olevan, mikäli olet sama Female-nicci joka feministipalstalla kirjottelee.
Itseasiassa en usko yhdenkään feministin olevan nuori, sillä feministiksi tulee vain itseään täynnä pissis joka huomaa nuoruutensa menneen ohi ja purkaa katkeruutensa miessukupuoleen.
Suomennos ei olis pahitteeksi. Ehkä tuo on jotain miehen logiikkaa tai koodikieltä, joka ei oikein naiseen uppoa.. En muuten ole se sama Female, ja iältäni olen 24, joten melko nuori olen. En myöskään ole mikään feministi, kaukana siitä, usko pois. Puolustan vain yh-äitejä tuollaisilta esittämiltäsi epäkypsiltä heitoilta.
Se on sen lauseen loppuosa jota lainasit tekstistäni.
Ymmärtänet mitä se tarkottaa, mikäli olet selvinny.
Ahaa, et siis ole feministi vielä. Noh, ilmeisesti olet myöhemmin kun ikää tulee lisää.
Mistä päättelet että yh-äitit tarvitsevat "puolustustas?
Yleensäkki puolustusta tarvitaan vasta kun syytetään jostain, mistä asiasta yh-äitejä on nyt syytetty?
Kiitos selventävästä vastauksestasi. Eihän epämiellyttävää tosiaan halua omakseen.
Jos on eronnut kaltaisestasi ihmisestä, taso ei voi kuin nousta!
Minulla ainakin on lähinnä ongelmana se, kun niitä miehiä pyörii tuossa tyrkyllä liiankin kanssa, vaikka olen mielestäni tehnyt selväksi etten edes sellaista ole vailla.
On varakkaita, nuoria, vanhoja, mukavia, älykkäitä ja ties vaikka mitä. Kukaan ei koskaan ole kokenut lapsiani ongelmana ja joistakin heistä olen saanut mitä parhaimpia ystäviä.
En kaipaa elättäjää, naulannaputtajaa tahi remonttireiskaa. Ne hommat hoituu itseltäkin ja lopun saa rahalla (Itse ansaitulla. Elatusmaksuja en saa enkä halua senttiäkään).
Lapsella on vain yksi isä, huolimatta siitä hoitaako hän hommansa hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Eivät isä ja äiti suinkaan ole lapsen ainoat aikuset kontaktit ja opastajat elämän tiellä.
Kiinnittäisin huomion siihen, että lapset ovat ihmisiä siinä missä aikuisetkin. Eivätkä mitään syöpäkasvaimia äidin kupeilla joita tulee kartella!
Aikuinen, itsevarma ja mieleltään tasapainoinen mies ei koe lapsia (omiaan tai vieraita)taakaksi saati sitten pelkää näitä ja valita jatkuvasti miten hankalia ja työläitä nämä ovat, vaan löytää näistä ihanuuksista jotain positiivistakin.
Miten minusta tuntuu, ettet yleensäkään tule ihmisten kanssa toimeen?
En tiedä mitä sinulle on sattunut, että olet moisia ajatuksia (?) päähäsi saanut, mutta toivotan sinulle vilpittömästi pikaista toipumista elämän kolhuista.
-Errare humanum est-
että tietää varoa?
Mun lapseni ovat aikuisia, ukko kuollut ja kuopattu (työmaaonnettomuus), asun yksin ja taloni on maksettu. Velkaa minulla ei ole, töissäkin käyn, miehet (nuoretkin) kuolaa kun olen esim. lounaalla ravintolassa, joten ulkonäkökään ei liene paha.
Mihin luulet että miestä tarvitsen, seksiseuraahan saa ilmaiseksi eikä tarvitse sen sukkia illalla pestä.
Mistä tiedän sut että osaan varoa, kerrohan, ettet nyt vain rupea elämään siivelläni elatusmaksuinesi?
t. yh-äippä
Olet entinen yh-äippä joten avaukseni ei koske sinua.
Toisekseen ei sinun tarvitse pelätä sekaantuvas minuun. En harrasta ravintoloissa satunnaisia seksisuhteita.
Kolmanneksi, kunta maksaa minulle tulevat elatusmaksut ja lisäksi en elä yli varojeni, joten siipeilyänikään ei tarvitse pelätä.
Joo... on aika arka aihe minkä otit esille. Lapset kuitenkin uusioperhetilanteissa ovat niitä, jotka kärsivät ehkä eniten mikäli vanhemman uusi puoliso ei tykkääkään lapsesta. Loukaahan se tietysti myös puolisoa, kun joku ei siedä omia lapsia. Suhde saattaa jäädä lyhyeksi tai sitten vaan sopeudutaan ja opitaan riittävällä tavalla tosista tykkäämään ja tulemaan toimeen. Jokaisen toki kannattaa miettiä mihin itse on halukas ja kykenevä. Rakastuminenhan se usein vie jalat alta, eikö? Kannattaa siis rauhassa tunnustella ja tutustua, vai?
Mitenkä siis isken miehiä?
Ei aavistustakaan. Kai se, että olen kaunis ja älykäs sekä ulospäinsuuntautunut, helpottaa asiaa.
Ongelmaksi muodostuu miehet, joilla on jo lapsia. Niille sanon heti jyrkän EIn. Eronneet isät eivät etsi naista vaan uutta siivoojaa ja ruuanlaittajaa lapsilleen.
Lapsettomat miehet sen sijaan suhtautuvat minuun kuin naiseen ja täyttävät seksuaaliset tarpeeni. He myös ymmärtävät itsenäisyyden tärkeyden eivätkä saman tien ripustaudu kaulaan ja vaadi lisää tapaamisia, kuten isät tekevät.
Ehkä joku päivä harkitsen pitempää suhdetta, ehkä en. Minun biologinen kelloni ei tikitä kuten ikäisilläni miehillä, sillä minulla on jo kaksi lasta.
Suurin osa yh-äiteistä kumminkin pitää jotenki plussana jos mieski on yh.
Itse en myöskään sekaantus toiseen yksinhuoltajaan, mielummin elän yksin lasteni kanssa.
Mä oon kans ihmetellyt, että miks niin monet (näillä palstoilla, muuten en juurikaan yh-äitejä itseni lisäksi tunne) pitää tärkeänä sitä että miehelläkin olis lapsia. Järjellä ajatellenhan juttu menee sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän uusia ihmissuhteita itse kunkin pitää kerralla solmia; entä jos lapset ei tule toimeen keskenään, ja molempien exät pyörii lasten takia paljon mukana jne. Onnistuuhan toki varmaan ihan millainen vaan uusperheviritelmä jos tahtoa ja rakkautta riittää, mutta mitä vähemmän yhteensovitettavaa, sitä parempi :)
Itse olen ollut yh jo 10 vuotta, erosin ongelmaisesta miehestäni omasta halustani. Lapsille en uutta iskää etsinytkään, olihan heillä jonkunlaiset suhteet omaansa (aina kun hänelle sopi..).Miestä itselleni, toista aikuista, jonkun aikaa haeskelin ja kohtuullisia ehdokkaita oli muutamia. Vain yksi valitti siitä, etteivät lapset ole hänen omiaan. Miten olisivat olleetkaan, kun tapasimme vasta eroni jälkeen:-)Pidin häntä yksinkertaisena, ei kiinnostanut noiden kommenttien jälkeen. (Myöhemmin oli kovin kiinnostunut lapsistakin, kun olisi takas halunnut elämääni). Hänen vuokseen missasin aikanaan miehen, jolla ei myöskään ollut omia lapsia, mutta olis mielellään ottanut minut lapsineni päivineni. Muutenkin mukava, älykäs ja komeakin mies, mutta kun olin rakastunut tuohon urpoon, sitä olen jopa katunutkin, vaikka muuten ajattelen, että elämä menee kuten menee. Muut tapaamistani miehistä olivat lasten suhteen neutraaleja, olisivat varmaankin sopeutuneet toisiinsa lapset kuin miehetkin, jos oltais niin pitkälle edetty. Mutta rima on tosiaan korkealla ja se koskee nimenomaan suhtautumista arkipäivään, siihen miten asioita yhdessä viedään eteenpäin. Yksi silkka rakastajakin oli, mutta en saanut sellaisesta suhteesta pitemmän päälle iloa. Nyt lapset ovat isoja, toinen jo poissa kotoa. Olen vuosia keskittynyt elämään hyvää arkea heidän kanssaan ja joitain miesjuttuja "hoidellut" siinä sivussa, en ole lapsille esitellytkään. Odotan kun pääsen omilleni, voin ajatella taas suhdetta, vakavampaakin. Itselleni on loppujenlopuksi sopinut elää näin, en halua hellan ja nyrkin väliin...enkä ole halunnut laittaa lasteni onnellista elämää vaakalaudalle miehen takia, siis jonkun epäkypsän urpon. Sellaisesta on tuttavapiirissä paljon esimerkkejä, kun ei osata yhtään olla yksin, mikä tahansa kekkeruusi kelpaa...ja taas kohta erotaan. Tässä tällainen "kokenut luulee kaikki tietävänsä" mielipide.
Mä olen HETI yh-äidin vietävissä jos se imettää. Se on jotain niinku niin hottista, että ei voi vaan uskoa.
Sähköposti: [email protected]
Terkut,
JarkkoHki