miksi minulle?

Ottaa aikansa kyllä. Elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa. Yksin tänne synnytään ja yksin kuollaan pois. Hyväksy se! Unohda se mies ja elä omaa elämääsi. Näytä hänelle että selviät pää pystyssä, voipi hänkin huomata sitten että virheen teki.. Äläkä ota takaisin.

Aivan rehellisesti vastaa tähän: oliko avioliitossanne lämpöä ja hellyyttä vai oliko se laskujen maksamista ja kotitöitä.
Kipeää ottaa pitkänkin aikaa, mutta jos jää vellomaan itsesääliin ja katkeruuteen pilaa oman elämänsä.
Jos haluat "parantua", niin käväise ammattiauttajalla, pura pahaa oloasi hyvälle ystävälle, käy eroseminaari, lue Fischerin kirja, sinun tuleva elämä on nyt sinun päätettävissä.

Älä kysele mieten selviää? Ette ole vielä eronneet. Se on kova juttu. Mieti miten sen vielä estäisi. Älä itse tee tyhmyyksiä. Prosessi on pitkä, joskus siitä ei tunnu pääsevän eroon. Ainakin, jos on lapsia.

Tiedän ainakin osaksi tuntemuksiasi, minutkin jätettiin, tosin lyhyemmän avioliiton jälkeen. Aivan myös kysellyt miksi juuri minulle!!?? Täydellistä vastausta ei löydy, tämän prosessin aikana voi kyllä löytyä osaselityksiä miksi kävi kuin kävi. Uskottomuuden taustatekijöitä ovat mm. suhdetarpeiden täyttämättömyydet, ja se jano on niin kova, että lopulta haetaan tyydystä ei-moraalisin keinoin. Uskottomuus on pakoa kasvun mahdollisuudesta aviossa.
Minun maailmani romahti myös, ja kuolema ajatuksissa tuntui vapauttavalle. Silti meillä on valittavana joko lyhyt tai pitkä tie, ja rohkeampi valitsee pitemmän. Lohduttavaa on muistaa, et mikään tila, huonokaan ei ole lopullista. Tämän hetken surun perusteella ei voi päätellä etteikö elämässäsi vielä olisi ilon päiviä. Jotta osaa arvostaa ja nauttia ilo´sta ja onnesta, ehkä täytyy kokea myös kolikon vastapuoli.
En minäkään halunnut/haluaisi olla yksin, mut alun tottumattomuuden jälkeen yksinolo ei enää ole tila, joka pitäisi täyttää jollakin ihmisellä/korvikkeella. Vähitellen tottuu ja oppii. Jos sulla on ystäviä ja sukua, niin puuhastele heidän kanssa. Ystävät=kuuntelija ovat tässä vaiheessa tosi tärkeitä, onhan sinulla joku olkapää ja korvat johon voit purkaa??? Uus miessuhde ei kyllä helpota kuin näennäisesti perustuskaa, vaikka tuntuisikin antavan hetken "lääkettä" hyljätylle... Muuten, Jaksaako sua kiinnostaa joku itsesi kehittäminen? Liikunnan avulla myös pahaa oloa purkautuu, ja itke niinkuin vesiputous ja kirjoita vaikka paperille kaikki tunteesi etenkin viha. Toivottavasti vinkeistä saisit edes jotain...

Miks roikkua miehessä, joka haluaakin olla
toisen kanssa.
Annetaan vapaus kaikille!

Niin, olen aivan samassa tilanteessa.
Hämmennys j ikävä, mustasukkaisuus ja epätoivo ovat päällimmäisenä. Nämä viikonloput ovat ensimmäisiä yksin. Aika erilaista kuin ennen.
En osaa sanoa vielä miten tästä selviytyy, osaisiko joku jolla on prosessi jo pitemmällä. Itse koen olevani todella nöyryytetty ja pieneksi pirstaloitu.
Lohduttaako yhtään ettet ole yksin, meitä kohtalotovereita on muitakin.

24-vuotta on pitkä aika, ihmiselämässä varmaankin sitä jotenkin kasvaa kiinni ajatukseen yksiköstä, jonka hajoaminen olisi kuin amputaatio... mutta mutta - kun suurin tuska on laantunut ja kaaos sisustassasi asettunut - katsohan tilannetta vähän etäänpää.

Sinut on vaihdettu toiseen, jätetty pulaan niin laskujen kuin kodin kunnossapidon suhteen (ja tuskin nuo ovat edes ainoat asiat missä olet nyt jäänyt pulaan).. entinen miehesi heitti kevyesti 24-vuoden rupeaman elämästään pois, enkä nyt väitä etteikö entinen miehesi olisi ollut silloin joskus mies paikallaan, yhteisen elämänne aikana - mutta enää hän ei sitä ole.

Pettäjää ei voi rakastaa, eihän? Kyllähän sinä sen itsekin tiedät. Ihminen on vaan rakennettu siten, että luottamuksensa menetettyään, ei hän kykene rakentamaan sinisilmäistä luottamusta enää.
Kun jotain on rikottu sisimmässä, ei sitä liimaamallakaan ehjäksi saa - se on kuin rikkinäinen posliini, ehkä se muodoltaan on sitä mitä ennen palojen takaisin liimausta mutta kaikkea ei saa kiinni. Muoto voi olla sama, muttei se halkeamineen, puuttuvine paloineen, mustumineen näytä samalta, ei tunnu samalta ja aina on sydämessä pelko milloin viiltää itsensä särmiin. Sitä kutsutaan myös itsesuojeluvaistoksi yksinkertaisesti - toisin sanoin, mikäli olet kerran pudonnut jäihin, sitä kummasti oppii väistämään tilanteita, joissa joutuisi ylittämään vesialueen hauraitten jäiden aikaan.. Siis ehkäpä entinen miehesi voisikin palata entiseen sydämessään vain tunne pienestä harmittomasta seikkailusta ja oppineena läksynsä - mutta sitä kykyä ei petetyllä, sinulla, enää ole olemassakaan - miten voisit vähätellä asiaa mikä kaatoi jo kerran elämäsi.
Ota huomioon, et sinä ole enää se aviovaimo, joka olit ennen. Suhteessanne kalvaisivat ja viiltäisivät epäluulot, vanha kauna ja rakkaus - se olisi vain nimike vanhalle tottumukselle.. Olet varmasti enemmän arvoinen, etkö olekkin?

Joskus ex-miehesi tietenkin on ollut rakkautesi arvoinen - mutta ei kyllä enää, ei moisten salamyhkäisten itsenäisten ja raukkamaisten vetojensa jälkeen. Ja mietihän, mitä sinulle jäi käteen? Oikeasti siihen persoonaan nähden jota joskus kutsuttiin aviomieheksesi.

Sinulle todennäköisesti jäi käteen yhtäkkinen petos, suru, luottamuksen katoaminen, shokki, epätoivo, ikävä, murhetta, kaaosta, räpiköintiä eteenpäin pahoin mielin, itsetutkiskelua, unettomia öitä - mutta ennenkaikkea se, että olet vapaa - olet vapaa tekemään päätöksiä ominpäin, sen suhteen mitä elämässäsi teet jatkossa, mitä haluat, mitä toivot - ilman, että syöksisit ketään kaaokseen tai pahoittaisi kenenkään mieltä. Ajattelehan, joku muu on tehnyt puolestasi jo päätöksiä ilman moista vapautta.. anna sen päätöksen olla viimeinen, mitä sinun elämääsi tulee.

Ja ne laskut on aina lähetettävissä postitse, myös ne kodin kunnostuksesta aiheutuneet - ellei muuta ole sovittu. Vastuuhan on jokaisen kannettava, ei se mihinkään katoa vaikka olisi kuinka vaihtanut osoitettaan, yhtälailla entinen miehesi on sitä velkaa kasvatellut kuin sinäkin, ainakin puolet on hänen maksettavissaan. Voit myös yrittää järjestellä asian niin, että ilmoitat laskuttajille puolikkaiden laskujen menon suoraan toiseen osoitteeseen.
Ja mietihän, olisiko sinulla laskupinoja siinä määrin, jos olisit elänyt yksin nuo 24-vuotta?

Ja jos et ole vielä huomannut vapaudessasi yhtä asiaa niin: Olet vapaa valitsemaan seurasi, paremmin kuin koskaan, ehkä juuri tämän kokemuksesi jälkeen =)

Valvot ehkä öitäsi, itket ja teet itsetilitystä vielä tovin - ja hyvä niin - kun se kaikki on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, maailma näyttää ihan toiselta - anna aikaa itsellesi ja vähän armoa myös. Älä suinpäin asetu sinne uhrin paikalle vaan mieti kuka oikeasti hävisi tässä pelissä - rakkaus on ikuista kohteet vaihtuu, kaipuun kanssa on sama juttu, ehkä nyt kaipaat entistä miestäsi - jonain päivänä kaipaat puhelua, suudelmaa, halausta, jonka joku toinen voi sinulle antaa ja se kaipaus on suloista..

Huomenna on valoisampaa, ylihuomenna on vielä valoisampaa. Hellyys ja lämpö palaa elämääsi, usko pois - se palaa tasan sillä hetkellä, kun taas opit rakastamaan itseäsi kuten jokaisen ihmisen sopiikin. Näet tilanteesi oikein ja myös mittasuhteet siitä, mitä entisessä elämässäsi 24-vuotta aikaasi kuluttanut olento oikeasti on - voi olla järkytys huomata kuinka paljon enemmän jollain muulla saattaa ollakkaan tarjottavissa, kunhan asian vain oivaltaa.

Koita pärjätä ja pidä huolta itsestäsi - paremmin kuin koskaan =)