kuinka rehellinen

No miks helvetissä pitäis kertoa? Haluatko tahallaan loukata toista? Pidä vaan omana tietonasi, ja älä missään tapauksessa huijaa itseäsi esim menemällä vaan "vahingossa" samoihin paikkoihin kuin tämä ihastuksen kohteesi. Pysy kaukana. Kyllä se menee ohi.

Kerroin enemmänkin. Tunnustin avomiehelleni pettäneeni häntä yhden illan jutulla. Sain anteeksi, silloin. Olen kyllä saanut kuulla asiasta monta kertaa tapahtuneen jälkeen, varsinkin kännissä tapahtuneissa riidoissa. Joskus olen katunut, että tunnustin vaikka olisin voinut olla hiljaakin. Omasta mielestäni haluaisin kuitenkin kuulla totuuden suoraan puolisolta kuin jostain kaupungilla pyörivistä huhuista

... vai periikö?

Minun mielestä ihastumisista ei pidä missään nimessä kertoa. Pidemmän parisuhteen aikana kun niitä ihastumisia tulee ja menee. Kertomalla korkeintaan pahoittaa toisen mielen. Ei minusta olisi ainakaan kiva kuulla, että mieheni katselee toisen naisen perään ja pitää häntä kauniinpana kuin minua. (Kyllä minä tiedän, että niitäkin hetkiä tulee ja on ollut, mutta en halua kuulla niistä.)

Pettäminen on sitten toinen juttu. Joskus on hyvä olla kertomatta - se mitä ei tiedä, ei satuta. Mutta on olemassa myös hetkiä, jolloin kertominen on ainoa keino pelastaa suhde. Siihen milloin kertoa ja milloin ei, ei valitettavasti ole olemassa minkäänlaista ohjenuoraa...

Ehkä parhaiten tähän sopii, jos miettii mitä itselleen haluaisi kerrottavan ja mitä ei.

Kaikki ihmiset ihastuvat tapaamiinsa uusiin ihmisiin. Mehän ollaan laumaeläimiä. Se on lajin säilymisen kannalta aivan tarpeellinen ominaisuus. Ihastuminen on aivan fantastista. Pettäminen on sitten asia erikseen. Jos petät älä missään nimessä kerro sitä ja loukkaa toisen osapuolen tunteita, jos aiot jatkaa vanhaa suhdetta. Jos sinua petetään on aivan sama kuka sen kertoo sinulle. Se loukkaa egoa aina aivan hitosti. Sitten jos sinä aloitat uuden suhteen, katkaise entinen heti, pysyt henkisesti ehjempänä.

Miksi kertoa toiselle, että ompa upea tai charmantti ukko, voihan sitä sisäisesti ihailla.

Miehillä harvoin on sellaista taitoa että pitäisivät suunsa kiinni, miun ukko se jo kommentoi telekkaristakkii, millaset utareet tai
lantio kelläkin säätiedottajalla, tai ajankohtaisohjelman toimittajalla on.

Ei loukkaa, olen nääs hankkinut korvatulpat!

avointa ja ehdotonta rehellisyyttä jos kerran meinataan "parhaita kavereita" olla. Olen niin monta suhdetta läpikäynyt että en halua sitä kummaa paskaa enään. Nykyiseen suhteeseeni lähdin niillä mielin että jos tulee sellainen vaihe että jompikumpi ei uskalla totuutta toiselle puhua oli aisa mikä vaan niin silloin on aika tehdä loppu. Olen uskalatnut miehelleni avoimesti sanoa että vau mikä mies ja mies samoin jos joku on ollut niin hemaiseva että maa tärisee. Tämä ei tarkoita sitä että vieraisiin tai pettämään oltaisiin rupeamassa. Olemme ihmisiä ja meilä on normaalit ihmisten reakstiot ja niitä ei tartte peitellä. Ihastellaan sitä tauluj aja talojakin ilman että niitä ollaan heti omiksi ostamassa. Jos luotto on kunnossa voi puhua asiat halki. Jos tulee epäselvää USKALTAA kysyä toiselta ilman että tarttee pelätä. Sekin ollaan tehty selväksi että kysyä saa mitä vaan, vaikka tuntus kuinka tyhmältä ja toinen vastaa asiallisesti. Näin tyhmät ja vähäpätöiset asiat ja väärinkäsitykset ei jää hautomaan mieleen vaan voi elää iloista ja onnelista elämää. Mikään asia maailmassa ei ole niin tyhmä ja vähäpätöinen etteikö rakkaani voisi siitä minulle puhua jos se mieltään painaa. Ja jos alkaa tuntua siltä että itse ei uskalla puhua kaikeat ati ei saa vastauksia (muutakuin että haukutaan tyhmäksi) niin on ilmeisesti aika vaihtaa paria koska sillon on väärän ihmisen kanssa jakamassa elämäänsä. Rohkeasti vaan sydän auki ja kaikki näkyville!!!