Olisi mielenkiinosta mukava saada tietää, mikä teidät ajaa hakemaan seksiä ja suhteita jostain muualta? Mikä pakottaa jatkamaan vanhaa suhdetta? Kakkosillekin oma kysymys. Mikä ihme saa teidät roikkumaan jonkun toisen suhteen jäännöspalana? Mikä toisten elämän tuhovimma vaivaa?
Kertokaa syy pettämiseen
...and justice for all...
382924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minä en roiku jäännöspalana, vaan otan vastaan mitä elämä tarjoaa...kohtalo johdattaa :)
typeriä selityksiä aina kakkosilta. "kohtalo johdattaa" "en voinut tunteilleni mitään" "tunteet tulivat mukaan" "mies teki aloitteen ja minä ajauduin mukaan"
Kakkoset taitaa olla melko lailla tahdottomia tyyppejä, antaa virran viedä, minä vaan menen mukana ilman että voisin tehdä itse mitään!
En ollenkaan ole arvostanut, en ikinä, niitä miehiä ja naisia, jotka pelailevat varattujen kanssa. Mielestäni se kertoo kaiken oleellisen ko. ihmisestä eli suurta selkärangattomuutta, välinpitämättömyyttä ja arvojen köyhyyttä.
Vapaitakin ihmisiä on "markkinoilla" vaikka kuinka paljon ja aina jos touhuaa varatun kanssa, satuttaa se jotakuta. Toisaalta voisi ajatella niinkin, että pettäjä ja varattujen vokottelijat ansaitsevat toisensa.
Tuo "kohtalo johdattaa" -kommenttisi kertoo myös, että olet ihan vitun tuuliajolla ja muiden vietävissä. Ihminen vailla elämän kontrollia. Ihminen todellakin pystyy omilla valinnoillaan vaikuttamaan omaan ja ympärillä olevien ihmisten "kohtaloon".
Varatulta kysyin miksi hän haluaa pettää ja sain vastaukseksi ettei hän oikeastaan pidä sitä pettämisenä hän vain haluaa seksiä minulta ja kun vielä siihen päälle tietää sen kuinka paljon minä sitä seksiä haluan häneltä niin se vielä vahvistaa tätä. Hän ei siis mielestään tee mitään väärin. Hän on uskotellut itselleen että seksi on ihan irrallinen osa-alue jota voi toteuttaa sen eri muodoissa sen ihmisen, joka juuri sillä hetkellä sattuu herättämään hänen kiinnostuksensa. Meillä on siis se ero että varattu ei myönnä pettävänsä, edes itselleen, kun taas minä tiedostan sen mitäö teemme mutta siitä huolimatta haluan sitä koska itse olen melko lailla jumissa häneen.
Mutta silti en pysty sitäkään uskomaan, että nämä kakkoset tieten tahtoen haluavat satuttaa juuri sitä ykköstä ja sen takia hänen miehen kanssa ovat. Ehkä vähän molemminpuolista minäminä-lähtösyyttä, toisella enemmän ja toisella vähemmän. Toinen ei piittaa muiden tunteista, vain omistaan. Toinen sitten kuvittelee, että kaikki on tehty vain ja ainoastaan häntä loukatakseen. Mutta sellasia minäminiä me ihmiset ollaan.
Tunteiden kuoleminen omaa puolisoa kohtaan. Jopa halveksunta ja ahdistus hänen läsnäollessa. Puhumatta seksistäkään. Yhdessäolo niin kauan kunnes lapset oli "tarpeeksi" isoja. Tosin olisi pitänyt erota jo aikaisemmin. Vuosia siinä meni hukkaan.
Satunnaissuhteita oli muutama ns. yhden yön juttuja, jotka oli pelkästään seksinpuutteen ja hauskanpidon vuoksi. Sen jälkeen pitkä suhde kakkoseen oli sitä tosi rakkautta molemmin puolin, se jatkuu vieläkin. Se kakkonen on loppujen lopuksi ollut ykkönen koko ajan.
Mikään ei ole huonompi syy jatkaa parisuhdetta kuin tuo sinun itsesääliä tihkuva: "Kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja". Ei lasten kanssa mennä naimisiin. Ei todellakaan pidä tehdä lasten elämästä kurjaa elämällä pakkosuhteessa. Lasten aliarviointi saa myös suuttumaan. Luuletko ettei lapset näe ja koe ahdistavaa ilmapiiriä kotona? Esittää nyt sitä valehteluteatteria lapsillekin. Lapset tarvitsevat rakastavat vanhemmat. Jos äiti tuntee kotona isää kohtaan halveksuntaa ja ahdistusta, niin kolmevuotias lapsikin on kyllin vanha sen huomaamaan. Lapset selviää eroista yllättävänkin hyvin. Vanhempien paskamaisuudesta eivät!
Se oli vain toteamus, ei mulla mitään itsesäälin tarpeita siinä ollu. Ja ps. olen mies.
Ensisijaisesti olen hakenut ja saanut rakkautta ja ymmärrystä, seksi on aivan toissijainen asia.
Tilanteessa jossa vanhemmilla ei kuitenkaan ole juuri avoimia riitoja tms, ja lapset kovin kiintyneitä molempaan vanhempaan. Onko heidän kannaltaan perempi erottaa heidät toisesta vanhemmasta, että he näkisivät vain viikonloppuisin. Erosta seuraisi myös kodin, koulun, hoitopaikan ja ystäväpiirin muutos. onko se lapsen kannalta varmasti parempi vaihtoehto?? Ammatti-ihmisenä suuresti epäilen!!
Se on itsetunnon köyhyyttä ja epävarmuutta yleensä. Ihminen, joka ajautuu pettämiseen ei kykene kantamaan vastuuta parisuhteesta tai kumppanistaan, sillä ei tunne itseäänkään. Siksi haetaan jatkuvaa oman hyvyyden ja hyväksytyksi tulemisen testaamista.
Toisaalta ihminen, joka pettää, on niin köyhä sisältä, ettei kykene parantamaan itseään tai oman parisuhteensa ongelmia. Yleensä ei uskalla edes ottaa ongelmia puheeksi peläten toisen suhtautumista siihen ja jopa tullakseen ajatuksiensa kanssa "tyrmätyksi".
Toinen huonon itsetunnon "sisarpiirre" on mustasukkaisuus. Mustasukkaiset ihmiset eivät taaskaan luota itseensä ja pelkäävät tulleensa hylätyiksi. Sinänsä mielenkiintoista on, että usein mustikset ihmiset ovat myös ensimmäisenä pettämässä itse. Tällainen pettäjä&mustis -tyyppi siis yleensä pelkää toisessa olevan niitä epävarmuuden piirteitä, mitä itsessään yleensä tiedostamatta vihaa.
minä olen kyllä mustasukkainen isolla M:llä mutta koskaan en pettäisi. Sen sijaan edellisessä suhteessa aina kun epäilin että mua on petetty niin olin kyllä heti aikeissa jättää. Kuitenkaan en ajatuksiani ääneen maininnut. Enkä tarkoita pettämisellä seksiä.... vaan pelkäsin koko ajan että exäni uskoutuu jollekin toiselle, kuin minulle ja puhuu jonkun toisen naisen kuin minun kanssani murheistaan ja suruistaan. Siinä olisi ollut paljon enemmän tunnetta mukana kuin jossain satunnaisessa panossa . Sitä en olisikaan antanut anteeksi. Exäni tavallaan käyttikin tätä ominaisuuttani hyväksi, kun aina hoin etten pidä sitä seksiä niin suurena pettämisenä niin kyllähän hän sitä kokeilikin...mutta niinkuin sanoin niin en osannut siitä mitenkään loukkaantua...koin ettei se ollut minulta mitenkään pois ja kun se ei vaikuttanut omaan seksielämäämme mitenkään negatiivisesti niin ei siitä mitään traumoja jäänytkään. Mutta siis itse en ikinä edes suunnitellut pettäväni vaikka mustasukkaisuudesta kärsinkin koko ajan.
En väitä, että kaikki mustikset pettävät. Tietenkään... Mutta totuus on, että molemmat tunteet ovat ilmentymiä omasta riittämättömyyden tunteesta. Ja tottakai näitä tunteita on kaikilla joskus.
Olen kuitenkin omien naisteni (ja monien kaverieni kanssa asiasta keskustellut myös) suhteen huomannut, että kaikkein mustasukkaisimmat ovat herkimpiä myös pettämään. Eri asia on sitten se, minkälaisella moraalilla ihminen on varustettu. Toiset antavat ulkop. ihastumiselle/kiimalleen tilaisuuden, toiset taas pystyvät toimimaan korkeampaa moraalia noudattaen.
vaikka omakohtaista kokemusta ei yhtään!! Mitä se kertoo??
Yllä onkin jo muutamia hyviä näkökulmia pettämiseen. Pettäminen ei tapahdu yhdestä syystä. Se on yleensä monien asioiden summa.
Itsellä ainakin pettämisen aloitukseen liittyi paljon uteliaisuutta. Pettämisestä puhutaan paljon ja etenkin nuorempien miesten keskuudessä se luo tiettyä statusta. Jokainen mies varmasti tuntee muita miehiä, jotka pettävät ja kehuvat valloituksillaan. Tämä luo uteliaisuutta ja mielenkiintoa pettämistä kohtaan.
Kuten edellä joku kirjoittikin, myös minun parisuhteessa oli ongelmia. Kumppanin vierellä vaan ei ollut mukava olla vaan lähinnä ahdistavaa. Ulkopuolisista suhteista hain helpotusta tähän tilanteeseen.
Osa pettämiseen johtaneita syitä on myös huono itsetunto, jota ei voi kieltää.
Miksi sitten en katkaissut suhdetta? Sitä olen itsekkin miettinyt useasti. Sitä vaan on jotenkin niin helppo jäädä roikkumaan siihen tyhjään tilaan. Tiedän, että se mitä sanon, saa monet näkemään punaista, mutta nimenomaan pettämiseen liittyy sitä näennäistä miehistä statusta ja jännistystä. Sekin on yksi syy, joka saa pysymään vanhassa suhteessa. Osa koko pettämisen ideaahan tuhoutuu, jos entisen jättää. Ainakin jännitys häviää koko hommasta.
Olen iloinen siitä, että tässä keskustelussa on asiallisesti paneuduttu oikeaan ongelmaan. Pettäminen on paitsi aina väärin, niin myös erityisesti pettäjän oma ongelma. On suurta itsepetosta selitellä sitä kumppanin piirteillä tyyliin 'jos olisit toisenlainen, ei tarvitsisi pettää'. Pettämisen syitä löytyy aina - oman mielen sisältä ja ne on kovin helppo sijoittaa toisen vioiksi.
Pettämiseen ei kuulu enää mitään statusta, ei nuorilla, eikä etenkään vanhemmilla. Kakkonenhan on ollut aina se halveksituin. Mutta nykyään pettäviä miehiä ei esim yrityksissä pidetä luotettavina.Itse olen sinkku tai oikeastaan vanhapiika. Minulla on iso sisarusparvi, joiden perheiden kiemuroita olen seurannut vuosikymmenet. On pettäjää,petettyä ja jättäjää useammassa sukupolvessa.Naiset ovat yleensä pärjänneet paremmin.Miehistä osasta on tullut reppanoita. Mutta mitään statusta ei pettäjämiehet eikä naiset ole saaneet.Myöskään toinen kierros miniöitä tai vävyjä ei ole saanut samaa asemaa perheessä.Myös ajatus, että nainen tullessaan petetyksi tulisi halvennetuksi, tuntuu vieraalta, kyllä ne nämä pettäjät ovat puheissa, ne joita väheksytään.
on syyttää petettyä eli kun pettäjä toteaa:jos olisit toisenlainen ei tarviis pettää!
Kyse ei nyt ole mistään yritys- tai businesmaailmasta, saatikka miniän tai vävyn luotettavuudesta. Kyse on nuorten miesten maailmasta ja siihen kuuluvasta sosiaalisesta elämästä. Nuorten miesten luonnolliseen kehitykseen kuuluu naiset ja niistä kiinnostuminen. On täysin luonnollista, että miesten maailmassa naisilla kehuskellaan. Sitä voi pitää raadollisena, mutta se on luonnollista. Se kuuluu normaaliin kehityskulkuun. Pettäjät ovat niitä, jotka retostelevat eniten naisseikkauluillaan. En sano, että he herättävät kunnioitusta, mutta kyllä he tiettyä statusta saavat. Nuoruus voi olla huono selitys pettämiselle, mutta se on kuitenkin selitys.
"Myöskään toinen kierros miniöitä tai vävyjä ei ole saanut samaa asemaa perheessä."
No sehän kuvastaa vain perheen omaa vähämielisyyttä, jos muiden elämänvalintoja ei kunnioiteta. Ei kai sitä perheelle kumppania valita, vaan itselleen.
varsinkin jos sattui avioitumaan vasta sen toiseksi tai kolmanneksi parhaimman ehdokkaan kanssa. Kyllä vieraissa käyminen on miehen mitta, ja ne ketkä eivät käy vieraissa ovat marjanpoimijoita.
Miehen näkökulmasta sanon seuraavaa.
Lähtökohtana on yleensä tietysti huono ja epätyydyttävä suhde, jota ei syystä tai toisesta kyetä parantamaan. Pohjalla siis kykenemättömyys elää parisuhteessa huonompina aikoina. Ja nykypäivän maailma ei tue vastuunottamista ja huonojen asioiden hoitamista pois päiväjärjestyksestä.
Kun sitten suhde on päässyt riittävän huonoon jamaan, haetaan lohtua muualta. Samalla ei kuitenkaan haluta eroon vanhasta, koska yksinjääminen pelottaa. On niin helppoa lähteä vertailun tielle eli etsiä uusia tuttavuuksia ja verrata niitä omaan. Jos verrokki on parempi, voidaan vanha suhde panna vihdoin poikki.
Mies ei tunnetusti pane vanhaa suhdetta poikki ennen kuin uusi on löydetty. En oikeastaan tunne yhtään tapausta, että näin olisi käynyt. Tässä asiassa naiset ovat paljon vahvempia. He voivat aidosti jopa nauttia yksinolostaan ja miettiä että parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Saattaa olla, että varsinkin hieman vanhempaa miestä pidetään yhteiskunnassa onnettomana reppanana, jos on yksin. Ja tämä leimautuminen pelottaa. Sen sijaan naiset ajattelevat enemmän, miltä heistä itsestään tuntuu ja luottaa omaan fiilikseensä.
En minäkään tunne yhtään miestä, joka olisi uskaltanut erota ennenkuin on löytänyt uuden. Moni mies pelkää tosissaan sitä että jää yksin reppanaksi, asumaan kuppaisessa yksiössä, alkoholisoituu, ja joutuu lähtemään työpaikalta juopottelun vuoksi. Esimerkkejä on paljon.
Moni nainen tietää tämän, ja myös sen että hyvät miehet on löydettävä joko hiukan ennen heidän eroaan tai pian eron jälkeen. Liian kauan erosta on jo saattanut romauttaa miehen katkeruuteen ja vastuuttomuuteen.
ole kuppaisia!
se nyt oli vain kielikuva. Ehkä ajoin takaa sitä ettei masentunut ihminen jaksa pitää siisteytä yllä. Sori.
kun korjasit:Aurinkoista päivän jatkoa!
Tässä olen miesihmisenä. Minä myönnän tehneeni sen. Jätin ykkösen, kakkosen ja kolmosen samaan aikaan. Jokainen mies ja jokainen nainen on juuri niin reppana kuin oma itsesääli antaa olla. Antakaa hyvät naiset näitten nössömiesten vajota niin syvälle kun niiden itsesääli antaa mennä. Kyllä monella järki jossain vaiheessa voittaa itsensä ruikuttamisen. Mielestäni tarvitsee olla tyhmä nainenkin, jos vain katsoo kun mies ei tee parisuhteen eteen mitään, ruikuttaa ja vikisee. Naisilla on yhtäläinen mahdollisuus viskata se paska ukko pihalle. Kyllä parisuhde yleensä oireilee ennen pettämistä. Jos sitä ei huomaa niin ei siihen suhteeseen ole valmis. Ei parisuhteessa vain olla. Sen eteen pitää tehdä yhdessä töitä. Puoliso ei ikinä ole itsestäänselvyys. Kannattaa katsella peiliin ennen kuin aidan toiselle puolelle. Jos suhde on suossa, niin syy on molemmissa. Tuntuu että tänne kirjoittelevista petetyistä, pettäjistä ja kakkosista suurin osa haluaa vain pönkittää omaa kurjaa itsesääliään. Teillä on aivot, käyttäkää niitä. Ei teidän elämäänne kukaan muu voi parantaa. Itse teidän täytyy vastuu itsestänne ja perheistänne ottaa.
nostaa ellei kissa itse?
Kyllä meilläkin varmasti parisuhde oireili ennen kuin mies petti, se on helppo nähdä näin jälkikäteen. Toisaalta, minä kyllä kysyin usein mieheltä onko kaikki hyvin ja sain vastukseksi että kaikki on ok.
Ihminen on taitava sulkemaan näkemänsä ongelmat mielen perukoihin ja uskottelemaan itselleen että mitään ongelmaa ei olekaan.
Joskus se että puoliso pettää voi toimia jonkinlaisena herätyksenä molemmille osapuolille. Huomataan että ei se toinen olekaan itsestäänselvyys. Kun kaikki romahtaa silmät aukeavat, niin pettäjällä kuin petetylläkin. Voihan olla niin että monta vuotta yhdessä, lapset, arjen pyörittäminen, yms. "leipiinnyttävät" suhdetta. Yhteistä aikaa ei tunnu jäävän, eikä sitä edes osata hakea.
Itesäälille on oma aikansa kun tulee petetyksi, mutta siihen ei saa jäädä. Mikäli haluaa jatkaa kaikesta huolimatta suhdetta puolisoonsa on katsottava eteenpäin ja parannettava sitä missä parannettavaa varmasti on. Tietenkin asiat pitää ensin puida "loppuun", pitää osata pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, myös itselleen.
Ja jos tahtoa vielä tämän jälkeen löytyy niin...
Kukaan ei tietenkään voi täysin elämääni parantaa tai ottaa vastuuta minusta. Mutta vastuu suhteesta on molemmilla osapuolilla, samalla vastuu toisen hyvästä elämästä on myös jonkin verran sillä toisella puolisolla.
Miksi vain niin harvat ihmiset osaavat ensimmäisen suhteen hajoamisenkaan jälkeen nähdä tosiasioita. Tuskin kellekkään oma elämä on tyhjänpäiväinen itsestäänselvyys. Ei myöskään puoliso tai perhe sitä ole. Ihminen leipiintyy hyvinkin herkästi. Suhdetta pitää hoitaa koko ajan. On kaikkein helpointa muistuttaa vain itselleen, että elää itse niin kuin toivoisi vaimon/miehen elävän. Sillä pääsee jo aika pitkälle.
kuin alkoholisteille pitäs olla pettäjille sillä niin paljon pahaa oloa he saavat aikaan läheisilleen.Itse koettuani vuosia petettynä elämistä,tiedän mistä kerron.
Todella viisas olisi se joka keksisi lääkkeen joka tehoaa ihmisen itsekkyyteen, ahneuteen, kateuteen ja huonoon itsetuntoon. Lisäksi sen pitäisi antaa myötätuntoa ja tervettä järkeä. Jokaisella meillä se tosin on aivoissamme, mutta säälittävän moni sen jättää käyttämättä.
Niin ja kertokaa, miksi pettää ihmistä jonka kanssa on täydellisen onnellinen?!Jos elämä oman puolison kanssa on joka suhteessa täydellinen; seksi on loistavaa, arki sujuu hyvin ja rakastetaan toinen toista.Ja voiko selityksenä sille olla, ettei ole tiennyt mitä tekee/on ollut niin humalassa?
Alkoholi ei ole selitys. Ihminen tietää umpihumalassakin mitä tekee. Eipä noita pankkejakaan neljän promillen humalassa usein yritetä ryöstää.
Todellakin itselleni oli yllätys että tunsin jotain muuta miestä kohtaan mitään "sen" suuntaisia tunteita,kuin omaa miestäni kohtaan.
Olin jo valmis eroamaan, suhteessamme ei ollut yhtään läheisyyttä,seksiä saatikka halauksia tai kauniita sanoja.
Oli vain rutiini, katsottiin telkkaria yhdessä ja mentiin nukkumaan yhdessä.
Jossain vaiheesa eräs mies (ennestään tuttu) alkoi näyttämään kiinnostuksen merkkejä. Se tietysti tuntui todella hyvältä koska en ollut pitkään aikaan tuntenut itseäni arvokkaaksi ja korvaamattomaksi.
Ensin hiukan leikin, vitsin mielessä. Mutta ennen kuin tajuaakaan se leikki vie mennessään. Hän antoi minulle kohteliaisuuksia ja huomiota. Tunsin hyvää oloa hänen kanssaan.
Ja toivoin että oma mieheni pitäisi minua hyvänä, eikä ketään muu. Suutuin. Kostin. Makasin miehen kanssa, oikeastaan sillä ajatuksella, että kostan miehelleni sen ettei häntä kiinnostanut.
Tajusin tekoni jälkeen, että haluan kumminkin miehestäni vielä jotain.
huusin ja Raivosin ja kerroin kaikki tunteeni hänelle. (en kertonut pettämisestäni)
Hän uskoi ja otti itseään niskasta kiinni ja saman tein myös minä. Olemme onnellisia ja toivon että salaisuuteni ei koskaan paljastu, koska olemme saaneet uuden tilaisuuden.
Me miehet kun emme kaikkein parhaimpia salaisuuksien säilyttäjiä ole. Humalassa varsinkin monesti sammakot suusta sinkoilee. Ninpä niin! Mitäpä jos tuo salaisuutesi ei säilykkään? Mitä sitten? Voin vain kuvitella miehesi reaktion, jos asiasta kuulee kiertotietä. Jos tuo ennestään tuttu mies vielä on joku jonka miehesikin tuntee, niin voit varma olla että kaikki on loppu silloin. Salailu kalvaa varmasti mieltäsi jatkuvasti. Sinähän ratkaisusi teet, mutta rehellisyys on yleensä parempi vaihtoehto. Kannattaisin vielä miettimään.
En usko että kaikissa pettämis tapauksissa on kyse vain seksistä ja himosta vaan usein pettäjällä on huono itsetunto.tämä kakkosnainen taas ryhtyy suhteeseen koska on tyhjä ja epävarma itsestään ja jonkun toisen sanomat kohteliaisuudet ulkonäöstä ym.hivelevät itsetuntoa.se voi hyvin helposti imaista mukanaan kohta huomataankin että suhde vain jatkuu ja jatkuu.Kakkosnainen ryhtyy suhteesee vaikka tietää sen olevan väärin ja suostuu jäännöspaloihin koska kokee ettei ansaitse sen parempaa.silloin kun mies/nainen pettää,petetty osapuoli kokee vian olevan itsessään (esim.en ollut tarpeeksi nätti,olin liian hallitseva yms..)mutta usein kyse on pettäjästä itsestään esim. lapsuudessa opittu vääristynyt kaava jossa jompikumpi vanhemmista on pettänyt toistaan,tai lapsi on kokenut jäävänsä ulkopuolelle(olevansa huonompi kuin muut sisarruksettms..)ja sitten yhtäkkiä tuleekin ukkomies/nainen joka laukoo mitä ihanempia kehuja ja sitä tuntee olevansa maailman napa.siinä vaiheessa ei enää ajatella toisia,omaa itsekkyyttä ja moraalia.
Niin, kakkosilta kysyttiin toisten elämän tuhoamisvimmasta. Tämä kakkonen tuhoaa ennen kaikkea oman elämänsä, itsekunnioituksensa ja elämänhalunsa rakastamalla toisen aviomiestä.
Mikä ihmisiä vaivaa kun ei osata omia aivoja oikein käyttää. Toisen puoliskon aivoista pitäisi olla se järkipuoli. Jos jostakin pikkusyystä oikeutetaan itsensä käyttämään sitä repaleiksi ajettua tunnepuolta. Jos järkipuoli aivoista on rikki, niin ihminen on aina hoidon tarpeessa, mutta jos tunnepuoli on pil*un päreinä, niin se ei tunnu olevan syy mihinkään. Tunteella on oikeutettu ajattelemaan, vaikka seuraukset olisivat mitä. Voi aina vain sanoa: "Kuuntelin sydämeni ääntä". "Sori että pilasin sinun ja lasten elämän. En voinut sille mitään kun tunteet vei". Terve ihminen osaa käyttää järkevästi näitä molempia aivolohkoja.
Mikä järjen köyhyys saa pelaamaan jännää uhkapeliä toisen elämällä? Olisiko jonkun mielestä tervettä asetella puolison kauppareitille pieniä pommeja, jos siitä hyvästä joltain toiselta saisi seksiä? Olisiko jännitystä tai piristystä elämään katsoa vammautuuko puoliso, vai tuhoutuuko sen koko fyysinen elämä? Pettäjä pelaa samoilla panoksilla puolisonsa henkisen elämän kanssa. Onko se siis tervettä? Huuteleepahan täällä jotkut sen olevan ihanaakin. Todella terveitä olemme itsekkyytemme kanssa.