Minä seikkailin Suomi24 sivuilla alkuvuodesta lähtien, viestittelin ja tapasinkin miehiä livenä. Joukkoon mahtui monenlaista kulkijaa, seksin vonkaajista todella hienoihin persooniin, mutta kukaan ei kuitenkaan hurmannut täysin.
Kesälomalla asioita miettiessä päätin luopua koko nettitouhusta, mutta vielä kuitenkin menin ja se oli onni onnettomuudessa! Tapasin siellä aivan mahtavan miehen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Juttelimme pitkään ja illalla soitimme ja sovimme treffeistä. Kun sitten tapasimme seuraavana päivänä ensimmäistä kertaa, ihastuimme molemmat toisiimme ensisilmäykseltä! En ole koskaan tällä tavalla ihastunut ja jos joku mulle olisi tämmöisestä puhunut olisin nauranut makeasti..... mutta näköjään se on mahdollista! :)
Haluan antaa toivonsa jo menettäneille uskoa siihen, että kyllä netin kautta voi oikeasti tavata sen "oikean". Ei se välttämättä helppoa ole, mutta kyllä kannattaa!
Suhteemme on todella tuore, mutta hyvältä näyttää!
Kesälomalla asioita miettiessä päätin luopua koko nettitouhusta, mutta vielä kuitenkin menin ja se oli onni onnettomuudessa! Tapasin siellä aivan mahtavan miehen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Juttelimme pitkään ja illalla soitimme ja sovimme treffeistä. Kun sitten tapasimme seuraavana päivänä ensimmäistä kertaa, ihastuimme molemmat toisiimme ensisilmäykseltä! En ole koskaan tällä tavalla ihastunut ja jos joku mulle olisi tämmöisestä puhunut olisin nauranut makeasti..... mutta näköjään se on mahdollista! :)
Haluan antaa toivonsa jo menettäneille uskoa siihen, että kyllä netin kautta voi oikeasti tavata sen "oikean". Ei se välttämättä helppoa ole, mutta kyllä kannattaa!
Suhteemme on todella tuore, mutta hyvältä näyttää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onneksi tähän mennessä ei ole kohdalle osunut huonoja tapauksia. Oikein hyvä miehiä on osunut kohdalle. En ole hakenutkaan, kuin ystävyyttä, ja sellaisia on löytynyt. Viimekin yönä 5 tuntia puhelimessa kun hän tuli töistä. Tekstiviesteillään parikymmentä viestiä päivässä. No ei tietty joka päivä.
Toinen miesystävä, joka on myös täältä kirjepalstoilta peräisin, ja viesteilee tosi kiivaasti, sähköposteillaan aktiiviesesti, ja välillä soitellen.
Tapaamisystäviä en ole hakenut, mutta pari olen tavannut, ja aivan normaaleita fiksuja miehiä ovat onneksi sattuneet olemaan.
Tai itse asiassa kirjoittelu ja tekstiviestiystäviä, ja soitteluystäviä on näiltä palstoilta peräisin tällä hetkellä 6-7. Kullakin oma tyylinsä. Jonkun kanssa kirjoitellaan jatkokertomuksia, joidenkin kanssa vaihdellaan huumoriviestejä, joku tykkää vaihtaa ajatuksia realielämästä jne..
Käteenhän ovat jääneet vain parhaat kirjoittajatyypit. Parin kolmen rivin kirjoittajat tippuu heti alkumetreillä pois.
Olen tässä miettinyt, että vasta sitten, kun on aikansa käynyt treffeillä (=ollut siis aikansa sinkkumarkkinoilla) ja tavannut monenlaista kulkijaa, osaa ne omat odotuksensakin asettaa järkevästi kohdilleen.
Pitää siis käydä treffeillä ja pettyä monesti, jotta osaa haarukoida minkälainen ihminen olisi itselleen se sopiva. Ja sitten, kun on aikansa sembaloinut, niin sellainen tavallinen/normaali vastaan tullut miehenpuolikas saattaakin jo viedä jalat alta.
Pointtini on siis se, että ehkä se todellakin on niin, että sen "oikean" löytämisessä onkin kysymys vain oikeasta ajoituksesta. Kun on riittävästi katsellut ympärilleen, niin vasta sitten ymmärtää mitä haluaa.
Tähän tulokseen minä alan pikkuhiljaa taipumaan, sillä nyt, kun olen aikani näitä sinkkumarkkinoita kalunnut ja tavannut yhtä sun toista, niin huomaan yhä enemmän mielessäni pyörivän sen yhden tavis-miehen, jonka kanssa en sinkkuutuessani vuosi sitten voinut ajatellakaan seurustelevani. Mutta nyt on aika kypsä ja mietinkin tässä, että uskaltaisinkohan kysyä häntä kahville?
Niin....ja tässä ei nyt ole tosiaankaan kyse riman laskemisesta vaan itsensä ymmärtämisestä. Huoh...tajuukohan kukaan mitä yritän sanoa.
30N
varmasti jokainen näistä "ystävistäsi" elää toivossa saada jonain päivänä, oletko tosiaan niin naivi että oletat sen olevan jotain muuta