Työkkäri ajaa puhelinmyyntiin

piiiiiiiiiiiiiitkä paska!

töihin? Tarkoitan sitä, että jos on lapsia, asuntolainaa jne. ja saa varmasti joka kk rahaa, jotta näistä selviää. Ja sitten ehdotetaan vaihtoehtona ilman varmaa tuloa.
Kyllä noita pohjapalkattomia myyntihommia voi tehdä aloittelevat myyntikyvyt.
Nyt toimin yrittäjänä, jossa ei myöskään ole pohjapalkkaa. Mutta otan paljon mieluummin näin sen saman riskin, kuin että osan tuloista ottaisi toinen firma. Etenkin jos koko homma on kumminkin minun niskoillani, siis se myynti.
Ja puh.myyntihommat olis varmaan aika lyhykäisiä ollut, eikös liittymämyyntien puh.myyntikin loppunut kokonaan ja usea sai kenkää. Siinä oltaisiin taas työkkärissä notkumassa.

ilman pohjaa kirjoitti:

töihin? Tarkoitan sitä, että jos on lapsia, asuntolainaa jne. ja saa varmasti joka kk rahaa, jotta näistä selviää. Ja sitten ehdotetaan vaihtoehtona ilman varmaa tuloa.
Kyllä noita pohjapalkattomia myyntihommia voi tehdä aloittelevat myyntikyvyt.
Nyt toimin yrittäjänä, jossa ei myöskään ole pohjapalkkaa. Mutta otan paljon mieluummin näin sen saman riskin, kuin että osan tuloista ottaisi toinen firma. Etenkin jos koko homma on kumminkin minun niskoillani, siis se myynti.
Ja puh.myyntihommat olis varmaan aika lyhykäisiä ollut, eikös liittymämyyntien puh.myyntikin loppunut kokonaan ja usea sai kenkää. Siinä oltaisiin taas työkkärissä notkumassa.

Minulla on asuntolainaa ja lapsia. Teen puhelinmyyntityötä pelkällä provisiolla ilman takuuta tai pohjaa ja maksoin viime vuonna veroa n. 30% palkastani. Osa tästä maksamastani verosta käytetään myös niiden työttömien aiheuttamiin kustannuksiin jotka eivät suostu tätä työtä tekemään. Jos heidän ei tarvitse elättää itseään tällä työllä niin miksi minun täytyy itseni lisäksi elättää myös heitä? Pitäisikö siis provisiopalkasta maksettavaa vero-osuutta pienentää ettei tällaista sairasta tilannetta syntyisi? Toisena asiana ketjun aloittaja voisi miettiä että jos hän ansaitsisi haluamansa kiinteäpalkkaisen työn niin hänellä sellainen jo olisi. Jos taas ei niin hänen tulisi joko elättää itsensä millä tahansa työllä tai kieltäytyä kokonaan sosiaalietuuksista. Reilua,eikö?

pelkällä provisiolla kirjoitti:

Minulla on asuntolainaa ja lapsia. Teen puhelinmyyntityötä pelkällä provisiolla ilman takuuta tai pohjaa ja maksoin viime vuonna veroa n. 30% palkastani. Osa tästä maksamastani verosta käytetään myös niiden työttömien aiheuttamiin kustannuksiin jotka eivät suostu tätä työtä tekemään. Jos heidän ei tarvitse elättää itseään tällä työllä niin miksi minun täytyy itseni lisäksi elättää myös heitä? Pitäisikö siis provisiopalkasta maksettavaa vero-osuutta pienentää ettei tällaista sairasta tilannetta syntyisi? Toisena asiana ketjun aloittaja voisi miettiä että jos hän ansaitsisi haluamansa kiinteäpalkkaisen työn niin hänellä sellainen jo olisi. Jos taas ei niin hänen tulisi joko elättää itsensä millä tahansa työllä tai kieltäytyä kokonaan sosiaalietuuksista. Reilua,eikö?

Ja minä olen liittänyt tietoni robinson-listaan, joten huuhaa paska myynti puheluita ei minulle tule, hah hah hhaaa.

http://www.ssml-fdma.fi/main_suoramarkkinointikiellot_puhelinrobinson.htm

pelkällä provisiolla kirjoitti:

Minulla on asuntolainaa ja lapsia. Teen puhelinmyyntityötä pelkällä provisiolla ilman takuuta tai pohjaa ja maksoin viime vuonna veroa n. 30% palkastani. Osa tästä maksamastani verosta käytetään myös niiden työttömien aiheuttamiin kustannuksiin jotka eivät suostu tätä työtä tekemään. Jos heidän ei tarvitse elättää itseään tällä työllä niin miksi minun täytyy itseni lisäksi elättää myös heitä? Pitäisikö siis provisiopalkasta maksettavaa vero-osuutta pienentää ettei tällaista sairasta tilannetta syntyisi? Toisena asiana ketjun aloittaja voisi miettiä että jos hän ansaitsisi haluamansa kiinteäpalkkaisen työn niin hänellä sellainen jo olisi. Jos taas ei niin hänen tulisi joko elättää itsensä millä tahansa työllä tai kieltäytyä kokonaan sosiaalietuuksista. Reilua,eikö?

olisi edes puhelin myyjiksi? Itse en siihen hommaan edes voisi ryhtyä kun en ole mikään MYYJÄ tyyppi. Kyllä siihenkin hommaan pitää olla sellainen joka osaa sitä tehdä. Turhaa siihen on muiden tulla roikkumaan ja ihmettelemään. Menee hukkaan kaikkien resurssit vaan siinä hommassa.

pelkällä provisiolla kirjoitti:

Minulla on asuntolainaa ja lapsia. Teen puhelinmyyntityötä pelkällä provisiolla ilman takuuta tai pohjaa ja maksoin viime vuonna veroa n. 30% palkastani. Osa tästä maksamastani verosta käytetään myös niiden työttömien aiheuttamiin kustannuksiin jotka eivät suostu tätä työtä tekemään. Jos heidän ei tarvitse elättää itseään tällä työllä niin miksi minun täytyy itseni lisäksi elättää myös heitä? Pitäisikö siis provisiopalkasta maksettavaa vero-osuutta pienentää ettei tällaista sairasta tilannetta syntyisi? Toisena asiana ketjun aloittaja voisi miettiä että jos hän ansaitsisi haluamansa kiinteäpalkkaisen työn niin hänellä sellainen jo olisi. Jos taas ei niin hänen tulisi joko elättää itsensä millä tahansa työllä tai kieltäytyä kokonaan sosiaalietuuksista. Reilua,eikö?

työtä nytkin, niinkuin kerroin. En arvostele puhelinmyyntiä, teen sitä nyt itsekin paljon.
Tarkoitukseni vain oli arvostella sitä, että jos olen tehnyt vuosia myyntityötä, eihän se nyt ihan oikeesti mene niin, että kokeneempi myyjä aloittaisi taas alusta esim. myymällä puhelimessa liittymiä tai jotain vastaavaa. Kai myyntityössäkin kokemusta voidaan arvostaa työkkärissäkin. Sama kuin kokenut timpuri työkkärissä osoitettaisiin kantamaan lautoja. Ei menisi.

että kaikista kirjoitti:

olisi edes puhelin myyjiksi? Itse en siihen hommaan edes voisi ryhtyä kun en ole mikään MYYJÄ tyyppi. Kyllä siihenkin hommaan pitää olla sellainen joka osaa sitä tehdä. Turhaa siihen on muiden tulla roikkumaan ja ihmettelemään. Menee hukkaan kaikkien resurssit vaan siinä hommassa.

En oleta mitään. Myyntityössä pärjää pitkälle jo pelkällä ahkeruudella ja halulla, ei tarvitse olla mikään tietty tyyppi. Kaikista ei siihen tietystikään ole... Ja mihinkään hommaan ei valmiiksi ole sellaista joka sen osaa, kaikki työ pitää oppia ja on opittavissa. Kaikista turhinta on kuitenkin olla toisten elätettävänä jos ei halua itseään elättää, siinä vasta resurssit hukkaan menvätkin!

ilman pohjaa kirjoitti:

työtä nytkin, niinkuin kerroin. En arvostele puhelinmyyntiä, teen sitä nyt itsekin paljon.
Tarkoitukseni vain oli arvostella sitä, että jos olen tehnyt vuosia myyntityötä, eihän se nyt ihan oikeesti mene niin, että kokeneempi myyjä aloittaisi taas alusta esim. myymällä puhelimessa liittymiä tai jotain vastaavaa. Kai myyntityössäkin kokemusta voidaan arvostaa työkkärissäkin. Sama kuin kokenut timpuri työkkärissä osoitettaisiin kantamaan lautoja. Ei menisi.

mutta pitäisi mennä jos ei muuten itseään pysty elättämään. eikä varmasti olisi se paras vaihtoehtokaan mutta jos on ainoa niin ei pääse valitsemaan. Se oli mulla pointtina, ei itse puhelinmyyntityö tai palkkausmallit.

pelkällä provisiolla kirjoitti:

Minulla on asuntolainaa ja lapsia. Teen puhelinmyyntityötä pelkällä provisiolla ilman takuuta tai pohjaa ja maksoin viime vuonna veroa n. 30% palkastani. Osa tästä maksamastani verosta käytetään myös niiden työttömien aiheuttamiin kustannuksiin jotka eivät suostu tätä työtä tekemään. Jos heidän ei tarvitse elättää itseään tällä työllä niin miksi minun täytyy itseni lisäksi elättää myös heitä? Pitäisikö siis provisiopalkasta maksettavaa vero-osuutta pienentää ettei tällaista sairasta tilannetta syntyisi? Toisena asiana ketjun aloittaja voisi miettiä että jos hän ansaitsisi haluamansa kiinteäpalkkaisen työn niin hänellä sellainen jo olisi. Jos taas ei niin hänen tulisi joko elättää itsensä millä tahansa työllä tai kieltäytyä kokonaan sosiaalietuuksista. Reilua,eikö?

Minä minä ja mun napani.

timpuri lautapojaksi kirjoitti:

mutta pitäisi mennä jos ei muuten itseään pysty elättämään. eikä varmasti olisi se paras vaihtoehtokaan mutta jos on ainoa niin ei pääse valitsemaan. Se oli mulla pointtina, ei itse puhelinmyyntityö tai palkkausmallit.

ihan turhaan neuvotellut ansiosidonnaiset päivärahat? Eli heitetäänkö ne romukoppaan ja sovitaan niin, että tehdään ihan mitä hommaa vaan on työkkärissä tarjolla. Otetaan siitä ensimmäinen, jota virkailija tarjoaa. Eikä jäädä funsimaan päivärahoilla sitä, että onko tuo työ minua varten. Ja saanko siitä itse asiassa vähemmän palkkaa, kuin päivärahat on.
Kannustan työntekoa, nyt ei kannata tätäkään ymmärtää väärin.
Mutta kai sentään työtön työnhakija saa käyttää myös aivojaan punnitakseen näitä vaihtoehtoja. Eikä nyt heti tarttua mihin työhön tahansa vain sen vuoksi, että toiset sanoo elättävänsä sinua verorahoillaan. Kannattaa myös muistaa, että jos puhun pitkästä myyntiurasta, siinä on maksettu veroa ja liiton jäsenmaksuja aika paljon vuosien varrella.

on sitten kirjoitti:

ihan turhaan neuvotellut ansiosidonnaiset päivärahat? Eli heitetäänkö ne romukoppaan ja sovitaan niin, että tehdään ihan mitä hommaa vaan on työkkärissä tarjolla. Otetaan siitä ensimmäinen, jota virkailija tarjoaa. Eikä jäädä funsimaan päivärahoilla sitä, että onko tuo työ minua varten. Ja saanko siitä itse asiassa vähemmän palkkaa, kuin päivärahat on.
Kannustan työntekoa, nyt ei kannata tätäkään ymmärtää väärin.
Mutta kai sentään työtön työnhakija saa käyttää myös aivojaan punnitakseen näitä vaihtoehtoja. Eikä nyt heti tarttua mihin työhön tahansa vain sen vuoksi, että toiset sanoo elättävänsä sinua verorahoillaan. Kannattaa myös muistaa, että jos puhun pitkästä myyntiurasta, siinä on maksettu veroa ja liiton jäsenmaksuja aika paljon vuosien varrella.

jos ansiosidonnaista tai muuta päivärahaa pidetään vaihtoehtona työlle. Ymmärtääkseni se on neuvoteltu viimeiseksi turvaksi jos työnteon mahdollisuutta ei ole. Ja edelleen mielestäni on parempi itse ansaita satanen kuin ottaa toisilta tonni jos vain siihen on pienikin mahdollisuus. Ja liiton jäsenmaksuista vielä, nehän ovat kai verovähennyskelpoisia eli ei niitäkään ihan itse "makseta"... En kuitenkaan tuomitse niinkään tämän mahdollisuuden hyväksikäyttäjiä vaan järjestelmää joka ylipäätään mahdollistaa sen.

pelkällä provisiolla2 kirjoitti:

En oleta mitään. Myyntityössä pärjää pitkälle jo pelkällä ahkeruudella ja halulla, ei tarvitse olla mikään tietty tyyppi. Kaikista ei siihen tietystikään ole... Ja mihinkään hommaan ei valmiiksi ole sellaista joka sen osaa, kaikki työ pitää oppia ja on opittavissa. Kaikista turhinta on kuitenkin olla toisten elätettävänä jos ei halua itseään elättää, siinä vasta resurssit hukkaan menvätkin!

Kaksi kertaa on tullut lehti, jota ei ole tilattu. Myyjänä puhelinmyyntifirma. Kerran olin tilannut jopa lahjalehden ihmiselle, jota en edest tuntenut, löyhä yhteys toisen henkilön kautta löytyi kyllä.

että kaikista kirjoitti:

olisi edes puhelin myyjiksi? Itse en siihen hommaan edes voisi ryhtyä kun en ole mikään MYYJÄ tyyppi. Kyllä siihenkin hommaan pitää olla sellainen joka osaa sitä tehdä. Turhaa siihen on muiden tulla roikkumaan ja ihmettelemään. Menee hukkaan kaikkien resurssit vaan siinä hommassa.

Kyllä puhelinmyynti on henkimaailman hommaa siinä mielessä, että jotkut sen homman osaavat, mutta toiset eivät. Turha sellaista on näihin töihin laittaa epäonnistumaan, joka ei ole "myyjätyyppiä". Eihän suurimmasta osasta meistä ole taiteilijoiksikaan. Ei ainakaan minusta, mutta myydä osaan.

ovat kirjoitti:

jos ansiosidonnaista tai muuta päivärahaa pidetään vaihtoehtona työlle. Ymmärtääkseni se on neuvoteltu viimeiseksi turvaksi jos työnteon mahdollisuutta ei ole. Ja edelleen mielestäni on parempi itse ansaita satanen kuin ottaa toisilta tonni jos vain siihen on pienikin mahdollisuus. Ja liiton jäsenmaksuista vielä, nehän ovat kai verovähennyskelpoisia eli ei niitäkään ihan itse "makseta"... En kuitenkaan tuomitse niinkään tämän mahdollisuuden hyväksikäyttäjiä vaan järjestelmää joka ylipäätään mahdollistaa sen.

Kerropa keneltä toisilta se on pois ja miksi? Voisi kysyä, keneltä on pois se, että teet työtä palkalla, jolla ei tule toimeen? Mahdollisestiko siltä, joka vielä sai samasta työstä jotenkin asiallisen palkan, mutta on nyt "kilpailukyvyn" ja vapaan markkinatalouden nimissä liian kallis - ja kokenut - ja ikääkin liikaa - eikä edes osaa kusettaa asiakkaita - ja vielä uhkaavasti tuli säännöllisesti töihin ja teki työnsä, ettei edes voinut kunnolla moittia? Siis keneltä se tonni revittiinkään?

Asiat esitetään niin kovin yksinkertaisina. Vaikka nyt oletettaisiin, että kaikki vapaat työpaikat olisivat ihan todellisia ja kuten joskus oli, kun radiossa niitä ilmoiteltiin (kuka muistaa?), että kyseeessä on työ, joka takaa taatun toimeentulon ja tietyn jatkuvuuden... Ja missä ovat ne kannustinloukut? Haluaisin sellaisen löytää tai jotenkin asiallisen työpaikan. Enkä puhu paskaduuneista kuten jotkut - kaikkea on tehty mutta kun on sopivasti ikää ja vähän risainen työhistoria 90-luvun alusta alkaen (siihen mennessä jatkuvasti töitä ja yksi korkeakoulututkinto ym, ei rikosrekisteriä tai muuta mukavaa 60-luvulta lähtien)niin sataan hakemukseen yksi vastaa, viimeinen työnantaja on haussa (tutkintapyyntö tehty poliisille viime syksynä) maksamattomista palkoista ja tekemättä jätetyistä palkka- ja työtodistuksista ym. Tosin ko oy ei enää ainakaan julkisesti toimi, johtoa ei saa kiinni mistään virallisesta tai epävirallisesta puhelinnumerosta tai osoitteesta.

Ei asiat ole niin yksinkertaisia. On turha toisaalta moittia niitä, jotka tekevät kunhan jotain työtä on, kaikki eivät sovi puhelinmyyjiksi (tiedän omasta kokemuksesta) ja tuskin kovin moni varsinkaan työmarkkinatuelle pudonnut huvikseen työtön on mutta on varmasti ansainnut vähintään sen 370 euroa kuussa ikänsä aikana omalla työllään, josta joku on saanut vielä voittoa ja maksanut verojakin yhteiskunnalle vähän toisella tavalla kuin ne, jotka on äitiyspakkauksen potkuhousuista päästyään menneet kouluun bussikuljetuksella ja vielä siellä ihan kunnon aterian saaneet ja vielä omistavat ehkä muutaman Fortumin tai Soneran osakkeenkin muistona menneen ajan rakennustyöstä.

Siis tätä asiaa varmasti puidaan IHMISARVOn www.ihmisarvo.org -sivuilla ja se ei tarkoita, etteikö nuoret olisi valmiiksi saman uhan alaisia, joka on toteutunut ikääntyneemmälle, töitä tehneelle kansanosalle - sadalletuhannelle... eli niin montaa työpaikkaa ei todellakaan ole vapaanakaan...;-) Realistinen on toistenkin moittimisessa syytä olla. Aiheeton ja kohtuuton mollaaminen johtaa joskus siihen, että saa itse kokemuksen kautta oppia sen saman - kyllä minä, kyllä minä, eihän minulle, kun olen... Joskus voisi sanoa: kyllä me!