Olen vihdoin päässyt totisesti yli entisestä suhteestani eli siitä kun minut 7kk sitten kylmästi ja törkeästi ilman syytä jätettiin. Minulla on kaikkea muuta, kaikki muu on hyvin paitsi sinkkuus painaa. Tylsääkin on, mutta olen siihenkin tottunut ja ottamaan sen niin, ettei sekään enää stressaa kuin ajoittain.
Eipä tässä muuta auta kuin jatkaa elämää eteenpäin, mutta sillä varauksella kuitenkin, että luultavasti tuo suhde oli eka ja vika. Mut eihän sitä tiedä mutta tuskin mua kukaan huolii.
Silti onneksi kaikki muut asiat saatanan hyvin elämässä, vain tuo osa alue kusee. Voisin vihdoin itsekin ymmärtää miten hyvin mulla asiat onkaan.
Eipä tässä muuta auta kuin jatkaa elämää eteenpäin, mutta sillä varauksella kuitenkin, että luultavasti tuo suhde oli eka ja vika. Mut eihän sitä tiedä mutta tuskin mua kukaan huolii.
Silti onneksi kaikki muut asiat saatanan hyvin elämässä, vain tuo osa alue kusee. Voisin vihdoin itsekin ymmärtää miten hyvin mulla asiat onkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No sä olet niin nuori. Sulla ei ole vielä ollut mitään menetettävää. Vuosia edessäsi rillutella ja rällytellä ja etsiä se oikea.
mutta eipä ole todellakaan niin itsestään selvää. Vaikka samaa olen kuullut toki vanhemmiltanikin.
Itsekin olen loppukesän painiskellut sydänsurujen kanssa..Kyllästyttää jo!
Tosiaan on välillä ihan terveellistä muistuttaa itseään siitä, ettei muilla elämänalueilla mene sentään yhtä onnettomasti kuin näissä poikaystäv(ättömyys)asioita. Ehkä ne hyvät jutut leviää joskus rakkausrintamallekin..
Tsempiä sulle (ja kaikille muillekin)!
Tsemppiä myös sinulle! =)
Se olekin niin, että kun olen päässyt yli edellisestä "elämästä" niin nyt ehkä paremmalla mielellä tutustua uusiin kivoihin "tyttöihin"? Varmaan on parempi flaksikin kun ei ole eron jäljiltä katkera paska.
Sitä uutta odotellessa =)
Kyllä edellisestä suhteesta kannattaa toipua ennen kuin alkaa
yrittämään mitään vakevempaa uutta juttua.
Ei se uusi kumppani saisi olla mikään terapeutti jolle
puretaan vanhoja ongelmia.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä jotka hyppäävät
suhteesta suoraan toiseen, vaikka ero olisi ollut rankka.
Mikä siinä yksin olemisessa niin paljon pelottaa, ettei voi
antaa itselleen aikaa toipua?
Monelle tekisi hyvää tutustua ensin omaan itseensä ennen
kuin hakee uutta kumppania. Omiin haluihin, tarpeisiin
ja odotuksiin. Siihen, mitä suhteelta oikeasti haluaa ja
odottaa. Miettiä mikä viimeksi meni pieleen, eikä vain
toistaa samoja virheitä kerrasta toiseen.
tietää aina jotain uuden alkamista. ehkä asiat ovat nyt paremmin, ehkä huonommin mutta ainakin asiat ovat erilailla. kyllä sinäkin sen myöhemmin ymmärrät, että asiat kuulu mennä juuri noin. Olet niin älyttömän nuori vielä. Nyt annat mennä ja nautit vapaudesta, tapaat uusia tyttöjä jne. välillä huonompia päiviä ja välillä parempia. elämä ei ole helppoa. ei se ole sitä parisuhteessakaan.
Kun saisi joskus naisen, kenen kanssa perustaa perheen. Vaikka suhde kariutuisi niin silti minulla olisi lapseni, joita voisin nähdä ja joiden kanssa voisin tehdä kaikenlaista mukavaa. Se on suurin unelmani, nähdä kun lapseni kasvaa ja opastaa heitä elämästä.
Siksi tuntui aina vaikealta uskoa, että suhde on ohi, kun hän oli ensimmäinen seksikumppanini ja kaikki piti olla hyvin. Mut ei voi mitään, tyttöjä on maailma täysi.
Menipä syvälliseksi :)