Tuntisikohan joku eloon jääneen potilaan, kuinka paljon aortan vamma rajoittaa elämää kuntoutusvaiheen jälkeen?
Isäni sai mokoman ja näyttää selviävän, on kovasti huolissaan tulevasta elämänlaadusta, muuten terve 75-vuotias.
Tietäisittekö vaikka linkin jollekin muulle juttusivulle?
Kiitos:))
Aortan
dissekaatio
23
20198
Vastaukset
- ghjk
Riippuu isäsi aortan tilanteesta. Raskaita töitä, rehkimistä, liikaa rasittumista, painavien nostelua jne. lienee syytä välttää jatkossa.
Asiantuntevimmat ja luotettavimmat neuvot saa kuitenkin sairaalasta, jossa isääsi on hoidettu. - millan
Miehelläni on laskevan aortan dissekaatio, jota ei voida leikkauksella korjata, häneltä kiellettiin kaikki raskaat työt ja verenpaine pitää pysyä alle 120/60 parempia ohjeita ei sairaalasta annettu elämän suhteen, toivoisin myös saavani tietoa tästä vakavasta tilanteesta.
- meilläkin
Juuri näin meilläkin, vaurio 20 senttiä pitkä ja leikkausriski niin suuri, ettei kirurgi suosittele kuin hätätilanteessa eli jos kehittyy iso pullistuma.
Liikkua käskettiin, mutta määrästä ja laadusta ei varsin selviä ohjeita saanut. Verenpainelääkitys toimi hyvin sairaalaoloissa, mutta miten normaalielämässä voi kontrolloida äkillisiä nousuja - en ymmärrä. Ilman muuta raskaat työt on kielletty, nostelu erityisesti, mutta onko 10 kiloa paljon vai vähän? Riippuuko se nostajasta?
Olisi kiva olla tukena ja miettiä ongelmatilanteisiin luovia ratkaisuja, joista voisimme kaikki olla yhtä mieltä. Ei varmaan ole mieltä ylentävää, jos naiset kieltävät kaiken aikaa tekemästä milloin mitäkin.
Tieteellistä tietoa on helppo löytää, mutta tämä kuntoutusasia on huonosti hoidettu! - millan
meilläkin kirjoitti:
Juuri näin meilläkin, vaurio 20 senttiä pitkä ja leikkausriski niin suuri, ettei kirurgi suosittele kuin hätätilanteessa eli jos kehittyy iso pullistuma.
Liikkua käskettiin, mutta määrästä ja laadusta ei varsin selviä ohjeita saanut. Verenpainelääkitys toimi hyvin sairaalaoloissa, mutta miten normaalielämässä voi kontrolloida äkillisiä nousuja - en ymmärrä. Ilman muuta raskaat työt on kielletty, nostelu erityisesti, mutta onko 10 kiloa paljon vai vähän? Riippuuko se nostajasta?
Olisi kiva olla tukena ja miettiä ongelmatilanteisiin luovia ratkaisuja, joista voisimme kaikki olla yhtä mieltä. Ei varmaan ole mieltä ylentävää, jos naiset kieltävät kaiken aikaa tekemästä milloin mitäkin.
Tieteellistä tietoa on helppo löytää, mutta tämä kuntoutusasia on huonosti hoidettu!Meillä aortta repesi n. 4 cm matkalta mutta koska on laskeva ei voida leikata, Verenpaineen äkilliset nousut ovat pahasta, meillä mitataan paine 4 kertaa päivässä. Minäkin joudun koko ajan kieltämään miestäni tekemästä raskaita hommia. Tämä on niin harvinainen tauti ilmeisesti (harva selvinnyt hengissä) kun Kelakaan ei tunne sairautta haettuamme lääkekorvauksia. Lääkäritkään eivät pahemmin neuvoja anna miten tulisi menetellä.
- vaakatar
meilläkin kirjoitti:
Juuri näin meilläkin, vaurio 20 senttiä pitkä ja leikkausriski niin suuri, ettei kirurgi suosittele kuin hätätilanteessa eli jos kehittyy iso pullistuma.
Liikkua käskettiin, mutta määrästä ja laadusta ei varsin selviä ohjeita saanut. Verenpainelääkitys toimi hyvin sairaalaoloissa, mutta miten normaalielämässä voi kontrolloida äkillisiä nousuja - en ymmärrä. Ilman muuta raskaat työt on kielletty, nostelu erityisesti, mutta onko 10 kiloa paljon vai vähän? Riippuuko se nostajasta?
Olisi kiva olla tukena ja miettiä ongelmatilanteisiin luovia ratkaisuja, joista voisimme kaikki olla yhtä mieltä. Ei varmaan ole mieltä ylentävää, jos naiset kieltävät kaiken aikaa tekemästä milloin mitäkin.
Tieteellistä tietoa on helppo löytää, mutta tämä kuntoutusasia on huonosti hoidettu!Mun mielestä 10 kiloo on paljon. Kannattaa suoraan kysyä omalta lääkäriltä, siltä, jonka luona käy kontrolleissa.
- merja
meilläkin kirjoitti:
Juuri näin meilläkin, vaurio 20 senttiä pitkä ja leikkausriski niin suuri, ettei kirurgi suosittele kuin hätätilanteessa eli jos kehittyy iso pullistuma.
Liikkua käskettiin, mutta määrästä ja laadusta ei varsin selviä ohjeita saanut. Verenpainelääkitys toimi hyvin sairaalaoloissa, mutta miten normaalielämässä voi kontrolloida äkillisiä nousuja - en ymmärrä. Ilman muuta raskaat työt on kielletty, nostelu erityisesti, mutta onko 10 kiloa paljon vai vähän? Riippuuko se nostajasta?
Olisi kiva olla tukena ja miettiä ongelmatilanteisiin luovia ratkaisuja, joista voisimme kaikki olla yhtä mieltä. Ei varmaan ole mieltä ylentävää, jos naiset kieltävät kaiken aikaa tekemästä milloin mitäkin.
Tieteellistä tietoa on helppo löytää, mutta tämä kuntoutusasia on huonosti hoidettu!Kotioloissa verenpainelääkitys toimii yhtä hyvin kuin sairaalaoloissa. Sillä edellytyksellä tietenkin että lääke otetaan säännöllisesti.
- paljonko nousee penk
meilläkin kirjoitti:
Juuri näin meilläkin, vaurio 20 senttiä pitkä ja leikkausriski niin suuri, ettei kirurgi suosittele kuin hätätilanteessa eli jos kehittyy iso pullistuma.
Liikkua käskettiin, mutta määrästä ja laadusta ei varsin selviä ohjeita saanut. Verenpainelääkitys toimi hyvin sairaalaoloissa, mutta miten normaalielämässä voi kontrolloida äkillisiä nousuja - en ymmärrä. Ilman muuta raskaat työt on kielletty, nostelu erityisesti, mutta onko 10 kiloa paljon vai vähän? Riippuuko se nostajasta?
Olisi kiva olla tukena ja miettiä ongelmatilanteisiin luovia ratkaisuja, joista voisimme kaikki olla yhtä mieltä. Ei varmaan ole mieltä ylentävää, jos naiset kieltävät kaiken aikaa tekemästä milloin mitäkin.
Tieteellistä tietoa on helppo löytää, mutta tämä kuntoutusasia on huonosti hoidettu!Kysyin kerran lääkäriltä, että mitä tarkoittaa raskaan nostelu kun kielsi moisen sydänsairaalta. Lääkäri määritteli raskaanpainon kahvipannuksi, jossa on neljä kuppia kahvia. Kannaa siis kysäistä lääkäriltä mitä hän tarkoittaa tuolla raskaalla, jokaisella kun tuntuu olevansa siitä oma versionsa.
- moona
Hei!
Isälläni oli tuo ongelmana ja hänet leikattiin. Toipumiseen meni puoli vuotta ja hän pääsi eläkkeelle. Toipuminen oli kuitenkin täydellistä. Ainoat muistot koko vaarallisesta leikkauksesta on arpi rinnassa ja kontrollikäynnit sairaalassa. Hän oli toki alle 60 v. tuolloin, joten voi olla että siksi toipuminenkin oli täydellistä. Mutta uskon, että jos isäsi on ennen leikkausta hyvässä kunnossa niin tulevaisuuskin on valoisa.- aloittaja
Yksikään kirurgi ei uskalla leikata, koska vaurio on niin suuri ja isällä on aiemmissa leikkauksissa ollut vaikeuksia herätä nukutuksesta. Onnistumisprosentti on ollut vastaavissa tapauksissa niin surkea, että leikkaukseen ei ryhdytä ellei aorta ala pullistua henkeä uhkaavasti.
Lepo ja verenpaineen alhaalla pitäminen ovat ainoat konstit, hän vain pelkää taudin invalidisoivan niin, ettei eläminen maistu miltään.
Lääkäreiden arvio toipumisesta "kuntoutuskuntoon" on n. kaksi kuukautta, sen jälkeiseen aikaan he eivät ota mitään kantaa - siksi kyselen muiden kokemuksia...
Kelaa emme ole vielä aiheessa lähestyneet, siihenpä pitääkin ilmeisesti varautua tietopaketilla:) - AKNU
aloittaja kirjoitti:
Yksikään kirurgi ei uskalla leikata, koska vaurio on niin suuri ja isällä on aiemmissa leikkauksissa ollut vaikeuksia herätä nukutuksesta. Onnistumisprosentti on ollut vastaavissa tapauksissa niin surkea, että leikkaukseen ei ryhdytä ellei aorta ala pullistua henkeä uhkaavasti.
Lepo ja verenpaineen alhaalla pitäminen ovat ainoat konstit, hän vain pelkää taudin invalidisoivan niin, ettei eläminen maistu miltään.
Lääkäreiden arvio toipumisesta "kuntoutuskuntoon" on n. kaksi kuukautta, sen jälkeiseen aikaan he eivät ota mitään kantaa - siksi kyselen muiden kokemuksia...
Kelaa emme ole vielä aiheessa lähestyneet, siihenpä pitääkin ilmeisesti varautua tietopaketilla:)Kiva kuulla kokemuksia kun aika harvinainen tämä kai on.
Mulla oli seurannassa nousevan aortan pullistuma. Repesi sitten 1999, 3 viikkoa teholla, 6 leikkausta, tekoläppä, aorttaproteesi, 6kk sairasloma, vasen jalka kuolioon ja muuta mukavaa.
Oli paljon onnea että jäi henkiin ja ihan riittävän hyvässä kunnossa jotta elämästä voi nauttia.
Painoista sanoisin että itse teen rauhallista salitreeniäkin vaikka ei sitä suositella...et jos tyyliin alle 10kg painoja rupeaa välttelemään niin se on minusta liioittelua...sanottakoon näin, että seksi on varmasti vaarallisempaa joten tässä tullaan sellaisten kysymysten ääreen, että kumpi on järkevämpää: "turvallinen" elossa pysyminen vai eläminen..
eilen kuulin, että nyt laskeva aortta on dissekoitumassa myös...neuvottelevat sairaalassa miten nyt edetään mutta leikkaushan on erittäin vaikea joten eipä siinä varmaan auta kuin jatkaa eteenpäin.
Vähän tulee kyllä samat fiilikset kun sodassa olisi eli koskaan ei tiedä milloin (taas) iskee yllättäen...tuskin kahta kertaa voi kyllä käydä niin hyvä onni, että jää henkiin ja suht. terveeksi.
Vähän pistää miettimään mutta täytyy yrittää kääntää tää niin että yrittää elää sitten "hyvin" sen ajan mitä annetaan.
-A - Tahiti
AKNU kirjoitti:
Kiva kuulla kokemuksia kun aika harvinainen tämä kai on.
Mulla oli seurannassa nousevan aortan pullistuma. Repesi sitten 1999, 3 viikkoa teholla, 6 leikkausta, tekoläppä, aorttaproteesi, 6kk sairasloma, vasen jalka kuolioon ja muuta mukavaa.
Oli paljon onnea että jäi henkiin ja ihan riittävän hyvässä kunnossa jotta elämästä voi nauttia.
Painoista sanoisin että itse teen rauhallista salitreeniäkin vaikka ei sitä suositella...et jos tyyliin alle 10kg painoja rupeaa välttelemään niin se on minusta liioittelua...sanottakoon näin, että seksi on varmasti vaarallisempaa joten tässä tullaan sellaisten kysymysten ääreen, että kumpi on järkevämpää: "turvallinen" elossa pysyminen vai eläminen..
eilen kuulin, että nyt laskeva aortta on dissekoitumassa myös...neuvottelevat sairaalassa miten nyt edetään mutta leikkaushan on erittäin vaikea joten eipä siinä varmaan auta kuin jatkaa eteenpäin.
Vähän tulee kyllä samat fiilikset kun sodassa olisi eli koskaan ei tiedä milloin (taas) iskee yllättäen...tuskin kahta kertaa voi kyllä käydä niin hyvä onni, että jää henkiin ja suht. terveeksi.
Vähän pistää miettimään mutta täytyy yrittää kääntää tää niin että yrittää elää sitten "hyvin" sen ajan mitä annetaan.
-AHei
Jos on kokemuksia sydämmen nousevan aortan
repeämisistä, niin minkä kokoisina (eli esim.mahdollinen viiminen seuranta mitta ennen repeämistä) on repeämät tapahtuneet?
Meillä mitta tällähetkellä 55mm ja seurataan
edelleen 2 krt vuodessa. - jiilkoo
Tahiti kirjoitti:
Hei
Jos on kokemuksia sydämmen nousevan aortan
repeämisistä, niin minkä kokoisina (eli esim.mahdollinen viiminen seuranta mitta ennen repeämistä) on repeämät tapahtuneet?
Meillä mitta tällähetkellä 55mm ja seurataan
edelleen 2 krt vuodessa.Hei,minulle tehtiin nousevan aortan proteesi marraskuussa -09,uutta putkea n.6cm kahdessa pätkässä,säilytettiin omat aortta läpät.aneyrysma oli 57 mm ennen leikkausta,kirurgi ja sydänlääkäri suosittelivat,ettei repeämää kerkeä tapahtua,olin seurannassa kaksi vuotta,pullistuma oli 52 mm kun tarkkailu aloitettiin -07.kahden viikon päästä takaisin töihin,kunto on hyvä,alussa lenkkeilyä joka päivä 2-4km,nyt 4-10km lopputarkastuksen ja rasituskokeen jälkeen.verenpaineet ok,loppuelämän saan syödä lääkkeitä,mutta kaikkea saa tehdä,no painonnosto kielletty.olen -58 syntynyt,joten vielä muutama vuosi tuli jatkoaikaa....
- hagaar
jiilkoo kirjoitti:
Hei,minulle tehtiin nousevan aortan proteesi marraskuussa -09,uutta putkea n.6cm kahdessa pätkässä,säilytettiin omat aortta läpät.aneyrysma oli 57 mm ennen leikkausta,kirurgi ja sydänlääkäri suosittelivat,ettei repeämää kerkeä tapahtua,olin seurannassa kaksi vuotta,pullistuma oli 52 mm kun tarkkailu aloitettiin -07.kahden viikon päästä takaisin töihin,kunto on hyvä,alussa lenkkeilyä joka päivä 2-4km,nyt 4-10km lopputarkastuksen ja rasituskokeen jälkeen.verenpaineet ok,loppuelämän saan syödä lääkkeitä,mutta kaikkea saa tehdä,no painonnosto kielletty.olen -58 syntynyt,joten vielä muutama vuosi tuli jatkoaikaa....
moi, menossa 3 vkon päästä leikkaukseen, aortan pullistuma 58mm, seurattu 7 vuotta ja oli silloin 52mm, vielä ei varmaa laitetaanko myös keinoläppä, olen 38 v, olis kiva tietää miten toivuit ja miten olet jaksellut, vieläkö voit harrastaa liikuntaa, itse urheilen aika paljon kaikenlaista.
- jiilkoo
hagaar kirjoitti:
moi, menossa 3 vkon päästä leikkaukseen, aortan pullistuma 58mm, seurattu 7 vuotta ja oli silloin 52mm, vielä ei varmaa laitetaanko myös keinoläppä, olen 38 v, olis kiva tietää miten toivuit ja miten olet jaksellut, vieläkö voit harrastaa liikuntaa, itse urheilen aika paljon kaikenlaista.
töissä oltu maaliskuun alusta lähtien,kuntoutuminen riippuu täysin itsestäsi.liikuntaa ja liikuntaa heti kun pystyy tekemään.olin eka kuopiossa leikattu jolla säästettiin oma läppä,varmaan sullakin tehdään niin jos mahdollista.rasituskokeen tulokset hyvät.kuntosalilla jo tehty vaikka mitä ja työ on monipuolista ja fyysistä rasitusta tulee siinäkin.itsekin olen urheiluhullu ja kun saadaan lonkka kuntoon alkaa pallopelit taas muutaman vuoden jälkeen.toivotan onnea,itselläni tuli vaikka mitä,leikkauspäivän iltana avattiin uudelleen,eteiskammio värinää,mikro emboosi muutaman päivän jälkeen aivoissa,mutta niistä selvittiin.ja positiivinen asenne!
- mies 39v
hagaar kirjoitti:
moi, menossa 3 vkon päästä leikkaukseen, aortan pullistuma 58mm, seurattu 7 vuotta ja oli silloin 52mm, vielä ei varmaa laitetaanko myös keinoläppä, olen 38 v, olis kiva tietää miten toivuit ja miten olet jaksellut, vieläkö voit harrastaa liikuntaa, itse urheilen aika paljon kaikenlaista.
itselleni laitettiin -08 syksyllä nousevanaortan proteesi & läppä. vietän täysin normaalia elämää, mitä nyt lääkitys vähän rajoittaa.
- hagaar
jiilkoo kirjoitti:
töissä oltu maaliskuun alusta lähtien,kuntoutuminen riippuu täysin itsestäsi.liikuntaa ja liikuntaa heti kun pystyy tekemään.olin eka kuopiossa leikattu jolla säästettiin oma läppä,varmaan sullakin tehdään niin jos mahdollista.rasituskokeen tulokset hyvät.kuntosalilla jo tehty vaikka mitä ja työ on monipuolista ja fyysistä rasitusta tulee siinäkin.itsekin olen urheiluhullu ja kun saadaan lonkka kuntoon alkaa pallopelit taas muutaman vuoden jälkeen.toivotan onnea,itselläni tuli vaikka mitä,leikkauspäivän iltana avattiin uudelleen,eteiskammio värinää,mikro emboosi muutaman päivän jälkeen aivoissa,mutta niistä selvittiin.ja positiivinen asenne!
kiitos tiedoista. mut leikattiin pari viikkoa sitten ja kotona ollaan, proteesi ja keinoläppä. sydän vielä hakkaa aika tavalla pienestäkin rasitteesta mutta pikkuhiljaa parempaan suuntaan. hermokipu tuli vasempaan etureiteen jonka kanssa hankalaa tehdä pieniä kävelyjä ainakin ilman kipulääkkeitä. lätkä saa lääkärin mukaan jäädä urheilupuolesta koska sain pysyvän marevan lääkityksen. eiköhän tämä tästä....
- mies71
mies 39v kirjoitti:
itselleni laitettiin -08 syksyllä nousevanaortan proteesi & läppä. vietän täysin normaalia elämää, mitä nyt lääkitys vähän rajoittaa.
leikattiin 2007, proteesi nousevaan aorttaan ja oma läppä jäi. Nyt ei rajoitteita, ei lääkitystä ja golfissa tasoitus sinkkutasolla. Leikkaus suoritettiin uudelleen 72 tehdyn aortan ahtauman leikkkausken "jälkihoitona". Kuulemma rekoarktaatio aiheuttaa tätä nousevan aortan laajentumaa....
- Nimetön
itselläni on nousevan aortan proteesi ja aorttaläppäproteesi laitettu 45vuotiaana kun rupesi tihkumaan verta ja vei jalat alta siitä on jo 10 vuotta verenpaine on 60-100 eikä minkäänlaisia ponnisteluja rakkauselämästä puhumattakaan.mutta päivä kerrallaan eläkkeellä.
- Pumppu
Minulle tuli aortan dissekaatio 46-vuotiaana keväällä 2004. Ensin tilannetta päätettiin seurata Meilahdessa, mutta muutaman päivän päästä Meilahden teholla aortta repesi pahemmin ja sydän pysähtyi. Elvytyksen jälkeen jouduin hätäleikkaukseen, jossa aortta korvattiin palleaan asti proteesilla. Olin leikkauksen jälkeen 3 kuukautta sairaalassa, jonka jälkeen kotiin itse kuntoutumaan. Tapahtuman yhteydessä sain suoliston iskemian, joka aiheutti usean kuukauden ripulin ja voimakkaan laihtumisen. Lisäksi vasen äänihuuleni halvaantui, josta seurasi nielemisvaikeuksia alussa ja äänen muuttuminen. Äänihuuleen ruiskutettiin myöhemmin reidestä otettua kalvoa, jotta saatiin ääni vahvemmaksi. Suolistokin kuntoutui kohtalaisen hyvin. Verenpaine pitää pitää kurissa ja välttää rajua liikuntaa sekä ponnisteluja, muita rajoituksia ei ole annettu. Palleasta alaspäin aortta on myös dissekoitunut, muttei muutosta aiempaan ole tapahtunut. Käyn kerran vuodessa magneettikuvauksessa. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä näiden neljän vuoden aikana ja tyytyväinen siitä, että pystyn elämään aikalailla normaalia elämään ja käymään töissä. Minulla oli tässä tuuria matkassa ja satuin saamaan pätevää hoitoa ajoissa.
- Nimetön
Pumppu kirjoitti:
Minulle tuli aortan dissekaatio 46-vuotiaana keväällä 2004. Ensin tilannetta päätettiin seurata Meilahdessa, mutta muutaman päivän päästä Meilahden teholla aortta repesi pahemmin ja sydän pysähtyi. Elvytyksen jälkeen jouduin hätäleikkaukseen, jossa aortta korvattiin palleaan asti proteesilla. Olin leikkauksen jälkeen 3 kuukautta sairaalassa, jonka jälkeen kotiin itse kuntoutumaan. Tapahtuman yhteydessä sain suoliston iskemian, joka aiheutti usean kuukauden ripulin ja voimakkaan laihtumisen. Lisäksi vasen äänihuuleni halvaantui, josta seurasi nielemisvaikeuksia alussa ja äänen muuttuminen. Äänihuuleen ruiskutettiin myöhemmin reidestä otettua kalvoa, jotta saatiin ääni vahvemmaksi. Suolistokin kuntoutui kohtalaisen hyvin. Verenpaine pitää pitää kurissa ja välttää rajua liikuntaa sekä ponnisteluja, muita rajoituksia ei ole annettu. Palleasta alaspäin aortta on myös dissekoitunut, muttei muutosta aiempaan ole tapahtunut. Käyn kerran vuodessa magneettikuvauksessa. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä näiden neljän vuoden aikana ja tyytyväinen siitä, että pystyn elämään aikalailla normaalia elämään ja käymään töissä. Minulla oli tässä tuuria matkassa ja satuin saamaan pätevää hoitoa ajoissa.
Moi
Olen 35v mies ja minulle tuli laskevan aortan dissekaatio 12.10.2008,kun oli työmatkalla kiinassa.Olin kolmessa eri sairaalassa yhteensä noin kuukauden.Onneksi reikä ei ollut kuin kynänpään kokoinen,mutta aortan seinämään oli jo muodostunut jo pussukkaa noin 20cm matkalle.Minut leikattiin shanghain ensimmäisessä sairaalassa ja aorttaan laitettiin stenttiproteesi.leikkaus meni tosi hyvin kirurgi oli todella pätevä.Leikkuksessa myös parannettiin verenkiertoa toisessa munuaisessa,koska siinä ei verikiertänyt.Voi olla että vernpaineen nousu johtui siitä.Nyt sitten otetaan rauhallisesti ja syödään verenpainelääkkeitä.Suomalainen kirurgi sanoi että suomessa ei tähän vaivaan olisi laitettu stenttiproteesia.olen onnellinen että tämä sattui siellä kiinassa ja töissä ollessani että oli muita paikalla,jos ois sattunut yksin kovassa rasituksessa hiihtoladulla niin olisi revennyt kokonaan.
- Nimetön
Olen 52-vuotias mies.
Aortani repesi helmi-08 kesken työn. Raajojen verenkierto loppui heti ja tunto meni. Kovat tuskat eikä morfiini paljoa auttanut. Pitivät teholla 3 vrk, katsoivat kannattaako leikata eli paraneeko olo sen verran että on edes jotain mahdollisuuksia.
Jäin henkiin, leikkasivat ja kertoivat omaisille että varman kuolee mutta katsotaan. Jäin edelleen henkin ja leikkasivat toisen kerran, ilmoittivat että nyt varmaan kuolee. Jäin henkiin ja leikkasivat kolmannen kerran ja sanoivat että tässä vaiheessa loput kuolevat viimeistään suolison kuolioihin, munuaisiin ym aiheutuneisiin verenkierron stopin aiheuttamiin ongelmiin. Jäin henkiin ja leikkasivat neljännen kerran. Poistivat puolitoistametriä suolia, sappirakon mutta munuaiset jäivät. Oli millistä kiinni.
Kertoivat että kuolee todennäköisesti vieläkin mutta saattaa onnella selvitä. Letkuja oli äijä täynnä ja henki meinas mennä pitkän toipumisen aikana moneen otteeseen. Pitkä 2cm leveä haava raksittiin jo alussa auki kun bakteeri jylläsi ja tulehdukset riesana. Nyt on 13.9. ja haava kiinni. Vasen koipi on ok, oikean verenkierto aika surkea mutta säästyin ambutaatioilta. Jalat lähtee yleensä aortan dissekaatioissa.
Verenpainelääkkeet pitää paineet kohdallaan. Olutta otan muutaman tölkin saunan päälle kunhan ei pökerry. Liikkuminen tärkeää ettei raajojen verenkierto heikkene ja jalkojen menetys vaarana.
Tuossa alussa monet verisuonet kuroutuivat kiinnit ja verenkierto on olematon monilla alueilla. Aortasta lähtevät alaraajojen verisuonetkin piti ohittaa koska olivat kasvaneet kiinni. Kyllähän se ihme on että selvisin mutta ratkaisevinta on se missä repeäminen tapahtuu.
Kalaveneeseen kuolee. Pikkukaupunkiin kuolee. Hyvän ison sairaalan lähellä selviytyminen on mahdollista. Asuin vielä vuosi sitten 8 000 henkilön kaupungissa jonne olisin kuollut. Naapurini siellä kuoli aortan repeämiseen. Nuori lääkärikandi määräsi särkylääkettä ja kotiin jossa ehti elää muutaman tunnin.
Hyvää syssyä kaikille! - Vertaistukea?
Onko kuulolla Aortan A-tyypin dissekaatiosta selvinneitä? Isäni leikattiin nyt keväällä 2012 kiireellisenä Meilahdessa 2 kertaa, nyt reilun 5 kk jälkeen kotiutunut. Vertaistuki olisi paikallaan, tuntuu ettei kukaan tiedä tästä mitään, eikä sydänliiton kautta ole vielä löytynyt kohtalotovereita, joiden kanssa voisi vaihtaa ajatuksia ja saisi jotain käsitystä, miten tästä eteenpäin.
- Läheltäpiti
Täällä on yksi kohtalotoveri tai onnekas leikattu tampereella 2006 syksy aortta repesi aivan yllättäin työn ääressä Olin tampereella 5 vrk.siirto seinäjoelle siellä5 vrk. ja kotiin kotona lähti seuraavana päivänä viukkanen retkeilemään aivoihin ja meni taju Taas uusi reissu sairaalaan 3 viikkoa mutta selvisin nestettä oli keuhkoissa ja sydänpussissa Nyt onoloneuvoksen päivät ikää nyt 63 v.lääkityksenä vernpaine ja peetasalpaajaa puoli taplettia aortta oli täysin perstunut laittoivat tilalle amerikkalaisen synttetisen putken.Kerron kyllä lisää puh.06-4537619
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692713
- 632654
- 681792
- 241617
- 201550
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91480- 151392
- 381233
- 401203
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197