Työkaverini sairastui rintasyöpään ja palasi vuoden sairasloman jälkeen takaisin töihin. Tsemppasin ja rohkaisin sillä olen itsekin sairastanut syövän vuosia sitten. Vuoden jälkeen kiireessä ja työpaineissa mittani tuli kuitenkin täyteen toisen tukemista, pyysin työpisteen vaihtoa ja sainkin. Nyt tilanne tulehtunut, erittäin raskasta olla töissä samaan aikaan, piikittelyä yms. Olisiko muilla kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Mikä voisi helpottaa? Yhteinen palaveri esimiehen ja luottamusmiehen kanssa jo käyty.
Työkaveri tukena sairaudessa
ja mitä sitten tapahtui
4481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sairastumasesta rintasyöpään on minullakin, vaikka hän sen jälkeen jäi pian kokonaan eläkkeelle. Pidän häntä urheana, että hän proteesin kanssa kuitenkin palasi työpaikalle.
Minulla oli kuitenkin paljon nuorempana ja uhkeapovisena naisena syyllisyydentuntoja, en tiennyt mihin olisin piilottanut rintani, joita rintansa menettänyt työtoverini koko ajan tuijotti. Samoin hän kritisoi myös vaatetustani ja sillai. Minulle ja yhdelle toiselle samassa tiimissä työskentelevälle naiselle oli helpotus, kun hän sitten jäi kotiin.
Tässä meidän tapauksessamme ei ollut kuitenkaan kiusaamisesta kyse.
onko se kiusaamista, hän vain häiritsee jatkuvalla valituksellaan ja avuttomuudellaan, en kertakaikkiaan jaksa enää, hänen paikallaollessa en pysty kunnolla keskittymään töihini. Ja hänen töistäänkään ei sairasloman jälkeen ole tullut oikein mitään, joutuu pyytämään kokoajan apua muilta. Kesälomat meillä oli pyynnöstäni eri aikaan, kun hän oli poissa, työnteko sujui hyvin, mutta ei enää. Meilläkin on ikäeroa parikymmentä vuotta.
Et siis kestä valitusta ja avuttomuutta: et halua olla se vahva tuki hänelle (mikä olit). Tuntuu, että sinulla on jonkinlainen syyllisyyden tunne siitä, että et jaksa. Onko mahd. päästä siitä tunteesta eroon? Jäitkö itse ilman tukea, kun sairastit -koititko "tehdä oikein" toiselle ihmiselle ja tulit antaneeksi pikkusormen sijaan koko käden?
että en enää jaksa / halua olla tukena. Samaan aikaan myös perhepiirissä monta joita piti tukea. Joku raja oli pakko vetää johonkin, ja olen siitä kyllä pahoillani, sanoin sen työkaverille itselleenkin palaverissa. En tiedä miten syyllisyydestä pääsisi irti? Omassa sairaudessani isä ja äiti ja sisarukset olivat tukena, olin silloin niin nuori vielä.