Onko alistamista kun puoliso selittää omat teot aina itselle parhaimmaksi, ja nalkuttaa kovasti ja kovin sanoin minulle (vaimolle), ja tuntuu tosi voimakkaalta hänen sanatt? Mieheni haukkuu niin, että eilen jouduin paniikkiin ja lähdin autolla ajamaan pois ja sen jälkeen hän syyllisti kun ei päässyt kotia sisälle kun ei ollut avaimia. Hän oli toki aikasemmin jo ilmoittanut lähtevänsä kylästelemään. Pyysi toki minutkin matkaan.
Menin puolisoa hakemaan töistä, mieli oli iloinen kun oltiin aamupäivästä tulleet parisuhdeterapiuasta, mutta mieheni ei ollutkaan iloinen, vaan tuli työpaikan ovesta autoon näppäimistö käsissä, ja rupesi nalkuttamaan minulle kun istun vaan enkä auta häntä. En toki ollut tietonenkaan, että hän tulee sisältä seuraavaksi näyttö käsissä ja nalkuttaen minulle. Sitten kun lähettiin liikkeelle niin hän rupesi karjumaan, että sie istut täällä kuumassa autossa vaikka olin ilmastoinnin sammuttanut siksi koska olin hetki sitten ollut pysäköinnyt auton hänen työpaikan pihalle. Hän karju seuraavaksi että ajan liian lujaa, että atk-laitteet lentää. Tavallista vauhtia ajelin. Sitten sanoi, että olisit aukaissut auton ovet ensin jotta saadaan atk-laitteet kunnolla penkeille laitettua ja olisit sanonut että sinulla on laitteet mukana niin olisin auttanut, ei hän vain voimakkaasti nalkutti täkä-täkä-täkä, syyllistävästi. Sitten tultiin sisälle kotiin ja olin jo pettynyt totaalisesti hänen kotiin tulosta niin hän seuraavaksi nalkutti karjuen, "ja täällä on se saatanan haju", (se oli leivinuunista tullut savun tuoksu). Sitten mie nostin kytkimén paniikissa, ja lähdin kirjastoon ja kauppaan niin sitten mieheni saikin lopullisen niskalenkin, että hän ei päässyt sisälle ja mulko asiasta. Koko juttu sitten olikin minun syytä, vaikka lähtökohta oli että tulin iloisen a ja onnellisena hakemaan hänet töistä, että varmaankin yksi ongelma ratkaistiin ja että uuden hanan sain pyykinpesukoneelle. Mutta luulenpa, että mieheni ei kestänyt sitä, että terapeutti pyysi meidät sopimaan ruokailusta tarkemmin ja pyysi mieheni kunnioittamaan minua ruonlaittamisen suhteen ja pyysi myös että mieheni ei söisi muualla tai ainakin ilmoittaisi minulle, jotta en turhaan tekisi ruokaa ja odottaisi häntä syömään
Menin puolisoa hakemaan töistä, mieli oli iloinen kun oltiin aamupäivästä tulleet parisuhdeterapiuasta, mutta mieheni ei ollutkaan iloinen, vaan tuli työpaikan ovesta autoon näppäimistö käsissä, ja rupesi nalkuttamaan minulle kun istun vaan enkä auta häntä. En toki ollut tietonenkaan, että hän tulee sisältä seuraavaksi näyttö käsissä ja nalkuttaen minulle. Sitten kun lähettiin liikkeelle niin hän rupesi karjumaan, että sie istut täällä kuumassa autossa vaikka olin ilmastoinnin sammuttanut siksi koska olin hetki sitten ollut pysäköinnyt auton hänen työpaikan pihalle. Hän karju seuraavaksi että ajan liian lujaa, että atk-laitteet lentää. Tavallista vauhtia ajelin. Sitten sanoi, että olisit aukaissut auton ovet ensin jotta saadaan atk-laitteet kunnolla penkeille laitettua ja olisit sanonut että sinulla on laitteet mukana niin olisin auttanut, ei hän vain voimakkaasti nalkutti täkä-täkä-täkä, syyllistävästi. Sitten tultiin sisälle kotiin ja olin jo pettynyt totaalisesti hänen kotiin tulosta niin hän seuraavaksi nalkutti karjuen, "ja täällä on se saatanan haju", (se oli leivinuunista tullut savun tuoksu). Sitten mie nostin kytkimén paniikissa, ja lähdin kirjastoon ja kauppaan niin sitten mieheni saikin lopullisen niskalenkin, että hän ei päässyt sisälle ja mulko asiasta. Koko juttu sitten olikin minun syytä, vaikka lähtökohta oli että tulin iloisen a ja onnellisena hakemaan hänet töistä, että varmaankin yksi ongelma ratkaistiin ja että uuden hanan sain pyykinpesukoneelle. Mutta luulenpa, että mieheni ei kestänyt sitä, että terapeutti pyysi meidät sopimaan ruokailusta tarkemmin ja pyysi mieheni kunnioittamaan minua ruonlaittamisen suhteen ja pyysi myös että mieheni ei söisi muualla tai ainakin ilmoittaisi minulle, jotta en turhaan tekisi ruokaa ja odottaisi häntä syömään
Vastaukset 19
Vanhimmat
onko tuo alistamista. Mutta sen tiedän, että se on helvettiä. Ihan hyvä kun käytte terapiassa mutta jos se yhteielämä ei ota sujuakseen kaikesta huolimatta, niin ihan turha tuollaisessa suhteessa on olla. Kysy ny perkkules mikä sitä sun ukkoos niin jurpii kun se on ihan hellakoukku?
Teit ihan oikein kun lähdit ja annoit vähän tilanteen rauhoittua. Lähde aina vaan pois kun ukkos saa raivareita. Joku kaunis päivä se käy vielä kiinni!
Tsemiä
On alistamista ja HENKISTÄ VÄKIVALTAA!!! Sinuna lähtisin pois, ennenkuin itsetuntosi on nolla. Sen jälkeen et enää uskalla lähtee. Ei terapia paskaluonnetta mikskään muuta, itsepetosta.
Lukemisen perusteella terapiassa käyvä pariskunta asuu jossakin maaseudulla. Uunista tulee savua viittaa siihen, että he asuvat isossa maalaistalossa.
Varmasti liiton eteen kannattaa tehdä töitä, mutta miehellä ei tunnu olevan minkäänlaisia käytöstapoja. Äyskii ja valittaa joutavista asioita.
Luulisin, että mies on loppuunpalanut, masentunut, turhaantunut tai vain jossakin ikäkriisissä.
Vaimo on kiltti ja taipuisa. Ei sano pahaa sanaa väliin. Passaa ja hyysää. Kun tilanne menee mahdottomaksi, lähtee ajelemaan karkuun.
Ihan samanlainen tapaus kuin minä aikoinaan.
Lähdin lasten kanssa kuuden aikaan linja-autolla takaisin kaupunkiin mökiltä, kun juopon huutaminen meni älyttömyyksiin. En minä itseni takia lähtenyt vaan lasten. Ei lasten sellaista mökää tarvinnut katsoa.
Ap:n kannattaa laittaa kova kovaa vastaan.
Sanot napakasti, että mene lääkärille hakemaan jotain apua.
Tiedän mitä on mennä paniikkiin huutamisen takia.
Juoksentelin vuosikausia tulipalopakkasessa, kun mies räyhäsi krapulassa tai humalassa. Hirvitti jättää lapset kotiin, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja.
Ei minusta olisi ollut lähtijäksi. Katsoin tilanteen viimeiseen tappiin.
www.plaza.fi/ellit sivut taas kaatuivat ja siksi tulin tänne rupattelemaan.
Hyvää minulle nykyään vain kuuluu. Suomalaiset miehet ovat petoja. Pysyn niistä kaukana.
Minä en kyllä ymmärtänyt mitään ap sepustuksesta.Ilmeisesti ei aviomieskään ymmärrä,enkä ihmettele yhtään,jos stressaa,kun vaimo tuntuu olevan aika yksinkertainen..
Ton henkinen väkivalta on tosi huvittava muotitermi, sillä voi perustella melkein aina itsekkään avioeropäätöksen. Hauskinta on, että kukaan ei oikein tiedä, mitä se henkinen väkivalta on! Se on vähän kaikkea, jos siltä tuntuu. Itse en jättäisi puolisoani henkisen väkivallan verukkeella. Liitto on mielestäni ikuinen, terveisiä vaan minut jättäneelle...
Älä lässytä. Vai että "yksinkertainen"? No mitäs sitten nariseva ukko vei vaimonsa vihille??
Syyttäkööt sitten ITSEÄÄN, eikä vaimoaan!
Sinä taas olet loistava esimerkki ahdasmielisestä tuomarista, en yhtään ihmettele, että ukkos sut jätti. Lue se Raamattus edes yhden kerran ymmärryksellä, niin loppuis tuo paremmin tietäminen, vaikka taitaa olla turha toivo. Ja vaikka kiroilisit ensimmäisen kerran elämässäs, niin huomaisit, kuinka rehellistä se oikeastaan on. Hitto teidän erinomaisuuksien kanssa.
ole kokenut henkistä väkivaltaa. Et tiedä, millaista se on.
Sitten varmasti tiedät, kun tulee omalle kohdalle. Toivon ettei tulisi. Meitä on liian paljon, jotka olemme siitä kärsineet. Se ei todellakaan ole mikään muotitermi, vaan erittäin julmaa ja tuomittavaa.
Jatkuvaa sanallista väkivaltaa, mykkäkoulua, huutamista ja nimittelyä tai sanatonta uhkaa.
Seurailemista, häirintää ja sanallista uhkailua.
Naiselle kuuluvien esineiden ja tavaroiden rikkomista sekä julmuutta naisen lemmikkieläimiä kohtaan.
Myös lapsia voidaan käyttää henkisen väkivallan ja kontrolloinnin välineenä.
Henkisen väkivallan tarkoituksena on murentaa uhrin uskoa ja luottamusta omaan itseensä, omaan ajattelu- ja käsityskykyynsä sekä kykyyn tuntea oikein.
Ja tämä on tänäpäivänä erittäin muodikasta ja trendikästä!
Maistuis varmaan sullekin.
Minun itsetuntoni ei jostakin sanomisista murene. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, oli äitini neuvo, ja todella hyvä oppi onkin! Minun arvomaailmassani hylkääminen on pahempi synti kuin pahasta olosta johtuva hermostuminen.
ruuneperi ei kirjottanut raamattua, se oli se toinen heppu.....
taitaakin olla sellainen kaveri kuviossa, jolle kaikki on luvallista kunhan vain liitto pysyy ja kulissit hohtavat. Ettet vain olisi itse se tekija kun et uhrin tuteita tunnista....
Mitä sinun mielestäsi on ajateltava liitosta,
jossa ei kunnioiteta toista (jätetään nyt se rakkaus taka-alalle liian epäselvänä käsitteenä)?
Olen itse lähtenyt liitosta, jossa puoliso
piti omaa kevyttä egoaan lievässä vireessä sillä,
että haukkui, mollasi, vähätteli, nälvi ja syyllisti. Kaiken mitä hän teki perheen hyväksi, hän veti päivittäin eteen jotta ymmärtäisin miten huono vanhempi ja huono ihminen olin kun en tehnyt sitä minkä hän. Työnjako oli sellainen että hän hoiti lapsen hyvin mutta ei ehdottomasti tehnyt mitään muuta, ei kotitöitä, ei osallistumista rahapuoleen tms. ne olivat minun osani. Kun olin lapsen kanssa, hän puuttui siihen aina jollakin halveksuvalla eleellä tai sanalla niin, että lapsi alkoi välttää kontaktia kanssani hänen nähtensä.
Kaiken lisäksi hän oli erittäin taitava syyllistämisessä, yliopisto-opintoja psykologiassa ym. osasi valita hetken, osasi toistaa oikeaan aikaan. Jatkoin liitossa vielä vuosikymmenen sen jälkeen, kun tiesin että minun on lähdettävä jonakin päivänä. Kestin sen vain siksi, että en ottanut kuuleviin korviini hänen juttujaan, en siis pitänyt minään, en voinut kunnioittaa, siksi en riidellyt enkä juuri väittänyt vastaan. Mitä lapsi oppii tällaisesta?
Hänelle oli suuri yllätys, kun kerroin kaikki syyt lähtöön. halusin luoda toisenlaisen suhteen lapseeni ja onnistuin siinä.
Niin sinä et syyllistä? Ja teit oikein, kun rikoit perheen ja avioliiton? Annas kun arvaan: olet vielä täydellinenkin!
...
oliko se näpppäimistö vai näyttö? On hiukan eroa.
Mikset auttanut, sehän kuuluu jo alkeellisiin kohteliaisuussääntöihin.
UHRI ? Sekava, manipuloitu; Suomalainen nainen, voi Ressukkaa !
ÄIJÄ ON NARISEVA PASKA!
INHOAN TUOTA IHMISTYYPPIÄ!
HEITÄ PELLOLLE KOKO SAATANAN UKKO!
heivasinpa ukkoni ja heti helpotti. Ei ole sen koomin tarvinnut olla pahallamielin ja kiusattuna. Kannatan ratkaisua!
EIHÄN TOSSA TEKSTISSÄ OLE PÄÄTÄ EIKÄ HÄNTÄÄ!