elämä voi olla kummallista. oltiin oltu monia vuosia samassa työpaikassa ja työtäkin tehtiin paljon yhdessä.
alkuun emme olleet ollenkaan samalla aaltopituudella.mies oli aika katkeran oloinen, epäluuloinen,mököttävä... mutta sitten jotenkin välillemme kehittyi jonkunlainen yhteisymmärrys.
itse en ollenkaan tajunnut joskus miehen kummallista tapaa kohdella minua. jotenkin ilkeästi, "kylmästi".
sitten joskus näin unia tästä miehestä. siis seksuaalisia. hyi, että olin kauhuissani noista unista koska en tuntenut pienintäkään vetoa mieheen ja hänen vaimonsa oli samassa työpaikassa.
mies alkoi sitten osoittamaan kiinnostusta minua kohtaan. itseäni se häiritsi. ei hän siis muuta kun jutteli kanssani ja hakeutui seuraani.
kerran sitten meillä oli firmafestit ja minä olin lähdössä jatkoille joittenkin toisten työ-kavereiden kanssa. no, hän tuli mukaan.
illan aikana hän tarjosi juomaa ja sitten juteltiin ja tanssittiin. kotimatkalla taxissa suudeltiin.
seuraavan kerran kun nähtiin töissä niin sanoin että UNOHDA kaikki. Hän ei vaan halunnut unohtaa.
jonkun päivän kuluttua hän ehdotti että tavattaisiin. ja siitä alkoi suhteemme. rakastuimme toisiimme. hän kertoi että hän oli usein haaveillut minusta.
tapailtiin usein, asummekin aika lähekkäin. käveltiin käsi kädessä. hän tuli asunnolleni vaikka monet naapuritkin hänet tuntee. mutta hän ei välittänyt.
mutta minä yritin olla järkevämpi. töissä vältin olemista samassa huoneessa hänen kanssaan jos muita oli läsnä. hänen rakastunut katseensa oli liian läpinäkyvää ja myös minun. hänen vaimo oli masentunut. oli ollut jo aikoja ennen kuin meidän suhde alkoi. koskaan hän ei vaimoansa haukkunut, mutta koska itsekkin tein töitä hänen kanssaan niin sen tajusin. lisäksi hän on/oli tosi vaikea ihminen.mies ei kuitenkaan voinut jättää perhettään. tunsi olevansa vastuussa myös vaimostaan. aikoja hän oli surullinen/masentunut itsekkin. itse aloin voimaan huonommin ja tulin mustasukkaiseksi vaikkakin tiedän että seksiä heillä ei ollut. eikä edes kosketusvälejä.
noin 3-vuotta meni näin, ennenkuin sitten tein päätökseni. tein loput meidän suhteelle.
tuon kolmen vuoden aikana kuitenkin työpaikkamme jaettiin kahteen eri osastoon ja minä ja tuo mies olemme samassa. vaimo on muualla.
teemme yhdessä töitä melkein joka päivä. hän sanoo että hän vieläkin rakastaa ja niin teen itsekkin.(vaikka en sano). mutta lukuunottamatta yhtä heikkoa hetkeä (suudeltiin) ei meillä ole muuta fyysistä kontaktia kun joku käteen kosketus tai silitys. ja keskenäinen kunnioitus ja "ystävyys".
tänä päivänä mies on ihan eri mies kun ennen suhdettamme. ennen hän oli katkera, ilkeä, hapan... nyt hän on iloinen, ystävällinen, pidetty mies. ehkä heidän avioliito parantui kun mies sai jostakin rakkautta. mene ja tiedä. tai sitten hänellä on uusi rakastajatar.
itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. eka rakkauteni oli kun olin noin 17-vuotias. sitten oli yksi pisempi suhde, vaikkakaan en ollut rakastunut. siihen se varmaan kaatuikin.
tätä miestä kuitenkin rakastin aivan mielettömästi. teen varmaan vieläkin, mutta en anna tunteilleni valtaa enään.
en kuitenkaan varmaan rakastukkaan kehenkään. minulla oli suhde yhteen mieheen jonkun aikaa, ihan mukavaa meillä oli, mutta ei onnistunut.
tämä "minun työkaveri" ei kylläkään tiedä siitä. kerran epäili jotakin ja sitten oli tosi mustasukkainen. mutta vaikuttaa siltä että hänen elämästään on ainakin tullut onnellisempi. silloin kun meidän suhde alkoi oli hän viittä vailla hakemassa eroa.
alkuun emme olleet ollenkaan samalla aaltopituudella.mies oli aika katkeran oloinen, epäluuloinen,mököttävä... mutta sitten jotenkin välillemme kehittyi jonkunlainen yhteisymmärrys.
itse en ollenkaan tajunnut joskus miehen kummallista tapaa kohdella minua. jotenkin ilkeästi, "kylmästi".
sitten joskus näin unia tästä miehestä. siis seksuaalisia. hyi, että olin kauhuissani noista unista koska en tuntenut pienintäkään vetoa mieheen ja hänen vaimonsa oli samassa työpaikassa.
mies alkoi sitten osoittamaan kiinnostusta minua kohtaan. itseäni se häiritsi. ei hän siis muuta kun jutteli kanssani ja hakeutui seuraani.
kerran sitten meillä oli firmafestit ja minä olin lähdössä jatkoille joittenkin toisten työ-kavereiden kanssa. no, hän tuli mukaan.
illan aikana hän tarjosi juomaa ja sitten juteltiin ja tanssittiin. kotimatkalla taxissa suudeltiin.
seuraavan kerran kun nähtiin töissä niin sanoin että UNOHDA kaikki. Hän ei vaan halunnut unohtaa.
jonkun päivän kuluttua hän ehdotti että tavattaisiin. ja siitä alkoi suhteemme. rakastuimme toisiimme. hän kertoi että hän oli usein haaveillut minusta.
tapailtiin usein, asummekin aika lähekkäin. käveltiin käsi kädessä. hän tuli asunnolleni vaikka monet naapuritkin hänet tuntee. mutta hän ei välittänyt.
mutta minä yritin olla järkevämpi. töissä vältin olemista samassa huoneessa hänen kanssaan jos muita oli läsnä. hänen rakastunut katseensa oli liian läpinäkyvää ja myös minun. hänen vaimo oli masentunut. oli ollut jo aikoja ennen kuin meidän suhde alkoi. koskaan hän ei vaimoansa haukkunut, mutta koska itsekkin tein töitä hänen kanssaan niin sen tajusin. lisäksi hän on/oli tosi vaikea ihminen.mies ei kuitenkaan voinut jättää perhettään. tunsi olevansa vastuussa myös vaimostaan. aikoja hän oli surullinen/masentunut itsekkin. itse aloin voimaan huonommin ja tulin mustasukkaiseksi vaikkakin tiedän että seksiä heillä ei ollut. eikä edes kosketusvälejä.
noin 3-vuotta meni näin, ennenkuin sitten tein päätökseni. tein loput meidän suhteelle.
tuon kolmen vuoden aikana kuitenkin työpaikkamme jaettiin kahteen eri osastoon ja minä ja tuo mies olemme samassa. vaimo on muualla.
teemme yhdessä töitä melkein joka päivä. hän sanoo että hän vieläkin rakastaa ja niin teen itsekkin.(vaikka en sano). mutta lukuunottamatta yhtä heikkoa hetkeä (suudeltiin) ei meillä ole muuta fyysistä kontaktia kun joku käteen kosketus tai silitys. ja keskenäinen kunnioitus ja "ystävyys".
tänä päivänä mies on ihan eri mies kun ennen suhdettamme. ennen hän oli katkera, ilkeä, hapan... nyt hän on iloinen, ystävällinen, pidetty mies. ehkä heidän avioliito parantui kun mies sai jostakin rakkautta. mene ja tiedä. tai sitten hänellä on uusi rakastajatar.
itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. eka rakkauteni oli kun olin noin 17-vuotias. sitten oli yksi pisempi suhde, vaikkakaan en ollut rakastunut. siihen se varmaan kaatuikin.
tätä miestä kuitenkin rakastin aivan mielettömästi. teen varmaan vieläkin, mutta en anna tunteilleni valtaa enään.
en kuitenkaan varmaan rakastukkaan kehenkään. minulla oli suhde yhteen mieheen jonkun aikaa, ihan mukavaa meillä oli, mutta ei onnistunut.
tämä "minun työkaveri" ei kylläkään tiedä siitä. kerran epäili jotakin ja sitten oli tosi mustasukkainen. mutta vaikuttaa siltä että hänen elämästään on ainakin tullut onnellisempi. silloin kun meidän suhde alkoi oli hän viittä vailla hakemassa eroa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos hänen suhde oli viittä vaille loppu, ennen kuin sinun kanssasi toisen aloitti. Niin olisi ollut inhimillistä se viittä vaille odottaa. Olisitte saaneet häpeämättä ja valehtelematta toisenne. Voisitte tälläkin hetkellä saman katon alla nauttia toisistanne ja elää onnellisina elämänne loppuun asti...
kuka tietää. uskon että suhteeni häneen pelasti sen avioliiton. luulen että vaimo "heräsi" kun tajusi että miehellä on joku toinen ja alkoi tekemään jotakin avioliiton eteen.
pitänyt tajuta tehdä jotain liittonsa eteen ja jo paljon aikaisemmin?
yhdestä ole kiinni. mies oli tosi ihana minua kohtaan aina ja on vieläkin. myös vaimoaan kohti oli aina se antava puoli. huomaavaisempaa miestä saa hakea. aivan ihana isä lapsilleen. niinkuin kirjoitin vaimo oli (on ?) todella vaikea ihminen. hänen kanssaan oli vaikea tehdä töitä ja siitä monet valittivat. hän ei kuitenkaan suostunut ottamaan apua vastaan vaikka työnantaja sitä tarjosi.
Niitä meillä kaikilla löytyy! Ihmiset hoitakoon suhteensa loppuun ja keskustellaan niistä sitten.
Suoraan kuin Reginan sivuilta. Sinä hyväntekijä paransit perheen, vaimon masennuksen jne.Todella hyvä ihminen, ymmärtävätköhän muut, miten hyvä ihminen oletkaan!
kauniista. halusin vain kertoa että joskus saattaa asiat johtaa johonkin uuteen.. parempaan.
en todella katso itseäni hyväntekijäksi.
mutta saattaa olla että vaimo on oppinut arvostamaan miestänsä ja heidän suhteensa on parantunut. eihän se siis minusta johtunut vaan tilanteesta.
toivon sinulle sellaista elämää että aina teet oikein joka tilanteessa.
toive. Jumalakin teki virheitä.
Sitä paitsi, mitä hauskuutta on elämässä, jos aina tekisi oikein. Täyttelisi lottokuponkeja ja syljeskelisi kattoon? Ei helvetti.
Elämä pitää olla vuoristorataa; vain silloin säilyy mielenkiinto elämiseen. :D