Olipa taas täydellistä. Mietin pitkään, uskaltaisinko mennä juttelemaan mukavan oloiselle (totta puhuen aika ihastuttavalle) tytölle. Olimme samalla kurssilla. Minulla ei ole mitään flirttailun taitoa, enkä muutenkaan ole aina erityisen luonteva, joten en oikein saanut häneen kontaktia muutamia sanoja pidemmän keskustelun tarpeiksi. Ei mitään pitkiä katseita tms, koska en yleensäkään uskalla katsoa naista silmiin. Viime viikolla sitten päätin, että viimeisen tunnin kunniaksi menen juttelemaan niin suoraan, että mielenkiintoni ei jää epäselväksi. Ajattelin, että sittenpähän ainakin näen, miten hän reagoi. Mietin asian valmiiksi, että en keksisi verukkeita vetäytymiselle.
Ja kuinka ollakaan, tyttö ei sitten tullutkaan viimeiselle tunnille. Olihan se helpotus, mutta kyllä nyt jälkeenpäin jurppii. Olin kuitenkin psyykannut kunnolla, ettei jäisi taas kerran aikeeksi. Siis oikeasti tein lujan päätöksen. Nyt hän on sitten mennyttä, tuskinpa enää näemme. Tai aikamoinen sattuma se olisi. Tosi kivaa johdatusta.
Tämä on kai Merkki. Anteeksi että ruikutan, mutta jotenkin alkoi jurppia tämäkin. Yrittäminen palkitaan -joopa joo.
Ja kuinka ollakaan, tyttö ei sitten tullutkaan viimeiselle tunnille. Olihan se helpotus, mutta kyllä nyt jälkeenpäin jurppii. Olin kuitenkin psyykannut kunnolla, ettei jäisi taas kerran aikeeksi. Siis oikeasti tein lujan päätöksen. Nyt hän on sitten mennyttä, tuskinpa enää näemme. Tai aikamoinen sattuma se olisi. Tosi kivaa johdatusta.
Tämä on kai Merkki. Anteeksi että ruikutan, mutta jotenkin alkoi jurppia tämäkin. Yrittäminen palkitaan -joopa joo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
100% sama tapaus täälläkin, kerran en mennyt juttelemaan vaikka olisi ollut mahdollisuus, toista tilaisuutta ei sitten tullutkaan :(
Turha pyllistää, kun on paskat housuissa!
Silloin pitää takoa, kun rauta on kuumaa!
Vain rohkea rokan syö!
Ptääkö jatkaa? Vai väännetäänkö rautalangasta?
Turha jäädä odottelemaan jos jotain haluaa saada, niin heti "haaskalle" vaan!
se on se mitä pitää tehä!elää hetkessä ja ei pelätä...tehdä mitä sydän sanoo just sillä sekunnilla,muuten sitä katuu puliksi elämätöntä elämäänsä vanhana rollaattoria työnnellessä!Pojat-näin tyttönä teille sanon-ei me tytötkään mitään jumalattaria,joille kaikki on itsestäänselvää,olla.Kyllä meitäkin jännittää tolaset tilanteet mutta eihän suomen kansa olis,jos ei kukaan ois koskaan uskaltanu mennä puhumaan ihastuksensa kohteelle.....usein siitä seuraa pelkkää hyvää kaikkein parasta=päsee tietämättömyydestä!
Joo. Omalla kohdallani olin tämän päätöksen tehnyt, mutta sen miettimiseen meni kai liian kauan. Toisaalta itseltäni se ei olisi tapahtunut spontaanisti kuitenkaan, joten pakkokin oli miettiä.
No, harmituksen taso laskee äkkiä. Se vain, että kun aika harvoin tapaa noin mielenkiintoisia tapauksia, ja vielä harvemmin se toinen osapuolikin tuntuisi suhtautuvan edes suurin piirtein positiivisesti, niin jäähän se joksikin aikaa mieleen pyörimään. Edellisestä potentiaalisesta tapauksesta oli kuitenkin kolmisen vuotta, joten saa nähdä kauanko tällä kertaa menee. Kuuntelin eilen huvittuneena uutista yksineläjien asenteista ja elämäntilanteesta. Huomasin, kuinka siinä jutussa mainitut asenteet itsessäni pikku hiljaa vahvistuvat. Liekö sitten hyvä vai huono asia, mutt luovutusmentaliteetti valtaa alaa. Harmillista siinä on se, että tuo motivaatio itsensä kehittämiseen on todellakin kovassa laskussa.
Ja kyllä sitä pikku hiljaa alkaa nähdä naiset itsetetoisina jumalattarina. Tuohon naiskuvan vääristymiseen auttaisi varmaan näiden palstojen lukemisen lopettaminen. Tai kuka tietää, onko se kuva vääristynyt vai ei.
Pyydän taas anteeksi mussutustani, mutta sitä vartenhan nämä palstat ovat.
Pöh. Kyllä mäkin olen mokaillut ja punastellut ja kaikkea sitä... Jossain siinä sitten löytyi Se Oikea, joka myös punastellen otti mua kädestä ja pussasi.
Hei Pii, tuossa on ideaa! Minäkin jään odottamaan Sitä Oikeaa, joka tulee ja ottaa kädestä. Eipähän tarvitse jahkailla ja kaikki tapahtuu kuin itsestään.
No joo, vakavasti puhuen olet tietysti oikeassa siinä, että tätä ongelmaa aina liioitellaan. Mutta ei sitä vähätelläkään kannata. Sinänsä tietysti naurettavaa valittaa täällä sellaisen tytön perään, jonka kanssa on hädin tuskin jutellut. Että taidanpa minäkin tästä vetäytyä joululomalle ja unohtaa tällaiset jahkailut. Ehkä tämä ei-tästä-tuu-mitään -mieliala sitten hieman tasoittuu.