Niin, tässä itse en ole vielä avioon asti ehtinyt mutta mietitty on asiaa monelta kantilta, nyt reilun 4 vuoden yhdessäolon jälkeen tuntuu että olisi aika ottaa askeleita johonkin suuntaan mutta mihin. Millaista teillä avioliiton arki on verrattuna esimerkiksi seurusteluaikaan ja ensimmäisien vuosien alkuhuumaan verrattuna? Oletteko onnistuneet saamaan alkuhuumatunteen pysymään kokoajan pinnassa vai onko käynyt samoin kuin meillä että arki on tullut vastaan ja eläminen on pelkkää kivaa yhdessäoloa eikä mistään voi suuremmin valittaa? Entä rakastumisen tunne? Onko se tyyliin "pientä leijailua kokoajan" vai enemmän toisen kunnioittamista ja huomioimista arkipäiväisissä askareissa? Omani ja tyttökaverin käsitteet rakastamisesta poikkevat kyllä hieman, luulen että hän kuvittelee sen olevan pientä varpaillaan oloa kokoajan, minä taas ajattelen rakkauden ed. mainitulla tavalla välittämiseksi, toisen huomioimiseksi, kunnioittamiseksi ja siihen että luottamus on molemminpuolista. Kertokaa tekin millaista teidän rakkaus-tunne on ja miten te sitä ylläpidätte omissa liitoissanne? Olemme molemmat hieman alle kolmekymppisiä.
Millaista on avioliittonne arki?
Eräs nuorimies
91963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitkään alkuhuuma tunteet pysy kuin korkeintaan pari vuotta, lainkaan mukaan. Mut jos tuntuu siltä et kehtaat näyttäyty sen kanssa julkisesti häpeämättä, saat pillua säännöllisesti, tykkäät saada siltä ja vielä emäntäkin tykkää, niin astu rohkeasti parisuhteen vakiinuttamisen suuntaan ja alkakaa lisääntyä (elämän tarkoitus).
Tässä on sellainen pieni juju takana että mulle homma kelpaisi, mutta naisen mielestä "jotain" puuttuu, eli alun pieni leijailu on menny ohi ja ihan normaali viihdyttävä arki painaa menemään. Toki hänen kanssaan kehtaa näyttäytyä, sen verran edustuskelpoinen on:) Mutta tässä nyt mietityttääkin se että miten edetä kun toiselle kelpaa hyvin että on kivaa, viihtyy yhdessä, huumorin yhteinen sävel toimii, luottamus pelaa ja riidellä ei tarvitse koskaan, vain se maaginen kolmen sanan lause on jäänyt molemmilta sanomatta mutta selvää on että rakkaudenomainen välittäminen on syntynyt, vaikkei sitä ole ulos suusta päästettykkään. Sanokaa te mitä näiden muutaman asian lisäksi teidän avioliitossa/parisuhteessa tarvitaan että sitä "jotakin" tulisi mukaan. Pientä puhtia makuukamarissa tietty voisi hakea muttei se niin kriittinen paikka ole. Rivien välistä lukemalla voin melkein havaita naisystävältäni että hän on valmis vaihtamaan 4 vuotta uuteen tuttavuuteen että saisi sitä "jotain". Muuten ei kuulemma ole valittamista isommin yhtään mistään. Mut kertokaa ihimiset vähän miten teillä...
Sä et varmaan oo yhtään "jännittävä", koeta kehittää jotain ei tylsää ja lietso hurmiota vaikka tyhjästä.
MULLE TULI JOTENKIN SELLAINEN TUNNE ETTÄ NAISESI ON JOTENKIN KYLLÄSTYNYT SINUUN JOS HÄN EI PYSTY AIDOSTI RAKASTAMAAN VAAN AINA PITÄÄ OLLA SITÄ ALUN HUUMAA.SE EI KESTÄ KENELLÄKÄÄN KUIN ENSIMMÄISET VUODET,JOKAISELLE TULEE ARKI VASTAAN.ASIAHAN EI MULLE KUULU,MUTTA SINUNA KATSELISIN VIELÄ,AVIOON EHTII AINA,EROOMINEN ON PALJON RANKEMPI JUTTU.MENE PÄIVÄ KERRALLAAN,KYLLÄ NAISESI TEKEE OMAT RATKAISUNSA JOS TODELLA JOTAKIN "PUUTTUU".
Tyttöystäväsi voi kyllä pettyä, jos vaihtaa sinut toiseen. Voi nimittäin käydä niin, että siinäkin suhteessa alkuhuuma laannuttua ei enää leijailla... Tai sitten teidän suhteestanne puuttuu jotain ja olette ehkä enemmän kavereita tms.
Tai sitten tarvitsisitte vähän piristystä arkeen, jospa järjestäisit jotain romanttista ja/tai tavaomaisesta arjestanne poikkeavaa. Suhteesta täytyy pitää huolta. Eikä antaa sen mennä vain "omalla painollaan".
Kiinnitin huomiota tähän: "Vain se maaginen kolmen sanan lause on jäänyt molemmilta sanomatta". Tarkoitatko viime aikoina vai, että etet koskaan ole sanoneet sitä toisillenne? Vaikka olette olleet jo 4 vuotta yhdessä? Jos näin on niin sitten on huolestuttavaa...
tottunut monipuoliseen yhdessäoloon ja myös arjen harmauteen. Ei kenelläkään pysy mikään "alkuhuuma" pinnassa eikä kukaan leijaile pilvissä arkea viettäessään. Jos yhdessä menee hyvin, niin molemminpuolinen kunnioitus kasvaa varmasti riippumatta mistään avioliitosta. Elämä on ihan samanlaista kuin parisuhteessasi muutenkin, ellei sitten mitään muuta odottamatonta satu.
On lapsellista kuvitella, että joku "Aamen" tai muu vala saisi näkemyksen kumppania kohtaan muuttumaan, kunnioituksen kasvamaan tai ylipäänsä toisi vakautta liittoon. Avioliitto on pelkkä muodollisuus, josta onneksi suuri osa ymmärtää kieltäytyä tänä päivänä. Teillä tuntuu poikkeavan käsitykset avioliitossa olemisesta melko radikaalisti. Itse en ainakaan ottaisi askelta mihinkään suuntaan. Jos olette onnellisia yhdessä noinkin, niin jatkakaa samalla tavalla. Tärkeää on vain, että asioista ja ongelmista puhutaan avoimesti, ja että on yhteisiä asioita ja kiinnostuksen kohteita ja että toisia osataan kunnioittaa sivistyneellä tavalla.
että miksi se on positiivista että suuri osa tänä päivänä kieltäytyy avioliitosta? Ilmeisesti et ole itse kokenut avioliittoa merkitykselliseksi, mutta mitä väliä sillä on, mihin ratkaisuun muut päätyvät?
"Avioliitto on pelkkä muodollisuus, josta onneksi suuri osa ymmärtää kieltäytyä tänä päivänä."
Tarkentaisitko miksi kannattaa kieltäytyä? Onko avioliitosta jotain haittaa? Ja mitä?
Arki on liittomme suola, josta ammennetaan hetkiä sinne juhlaan. Ja sitähän elämä muutenkin enemmän on: arkea - välillä harmaata, välillä kirkkaampaa. Oikean ihmisen rinnalleen löytäneenä sen jakaminen on rikkaus...