Oletteko ikinä pohtineet,että mikä syynä sinkkuuteenne? Itse olen sitä mieltä,että ehkä en liiku tarpeeksi ihmisten ilmoilla,työ ja harrastukset vievät suurimman osan ajastani.
Miksi edelleen sinkku?
neito82
223460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei ole ongelma, paremminkin se tuntuu olevan ongelma ulkopuolisille ...
1. Olin ennen lihava, eli naiset eivät kiinnostuneet minusta
2. Olin ujo, eli en osannut / uskaltanut tehdä aloitetta
3. En osaa tulkita naisia ja vaikka ne hyppisivät nenäni edessä ja rahaavat minua jonnekin (näin on käynyt) niin en silti tajua missä mennään :)
4. En ihastu helposti
5. En tapaa oikein naisia, niin että saisin mahdollisuuden ihastua
6. Olen ihastunut erääseen ja vaikka kerran pakit tullu, niin silti tunne ei hellitä ja haittaa ihastumista muihin.
7. Nyt kun olen treenannut itseni jo kohtuulliseen kuntoon, niin olisin jo voinut halutessani seurustella, mutta nämä naikkoset eivät ole kiinnostaneet ja en viitsi seurustelemisen vuoksi seurustella.
Ujous, hiljaisuus, en liiku tarpeeksi paljon ihmisten ilmoilla, en tunne paljon ihmisiä joiden kautta saada uusia tuttavuuksia.
en halua seurustella, kukaan ei oo tarpeeks kiinnostava, en haluu enää lisää sydänsuruja, rakastin kerran koko sydämestäni ja siitä on edelleenkin vaikee päästä irti.
Harvan jutut jaksavat kiinnostaa 15min pidempään. En muista milloin viimeksi olisin tavannut naista, joka olisi edes jotenki saman suuntainen itseni kanssa. Tyhmää ja putkinäköistä paskaa joka paikka täynnä.
korostettakoon että yllä mainittu 15 minuuttia ei edusta tutustumiseen käyttämääni aikaa.
tiedä olenko kovin surullinen tai epätoivoinen (ainakaan vielä), sinkkuudessa on hyvät puolensakin ja yksin oppii olemaan (turhankin hyvin)..
Ehkä siinä onkin suurin syy sinkkuuteeni, etten oikein jaksa innostua treffailusta ja siitä vaivannäöstä mikä menee suhteen aloittamiseen!
Totta puhuakseni uskon etten vain ole vielä kohdannut sitä "oikeaa" kenen kanssa kemiat kohtaisi niin palavasti et haluisin luopua sinkkudestani =)
”rakastan yksinäisyyttä edellyttäen, että joku ystävä tulee välillä puhumaan minulle siitä.”
- Buñuel
Olen tavannut monta naista, aina vaan käy niin että jos toinen ihastuu niin toinen ei, ja seuraavalla kerralla päinvastoin. Jne.
Koska viihdyn myös itseni parissa, eli itsekseen ystävien seurassa, en ala seurustelemaan seurustelun vuoksi.
Aika paljon näkee riiteleviä pariskuntia ja puolet avioliitoista hajoaa. Niin moni ei kestä yksinoloa, on otettava heti se kuka eteen sattuu. Sitten aletaan muokkamaan siitä vastaan eksyneestä piruparasta mieleistään (etenkin naiset). Huonostihan siitä sitten käy...
1. En ole tarpeeksi hyvännäköinen, moni juttu on kaatunut tähän.
2. Ihastun vain todella nätteihin naisiin
3. Olen vaikeasti lähestyttävä mahdollisesti
Muita syitä ei voi olla...
liiankin hyvännäköinen miessinkku, mutta luultavsti liian laiska muodostamaan mitään parisuhdekuvioita tai -helvettiä. Tuntuu liian kuormittavalta ja muuttaa kaikki kuviot elämässään. Tuntuu, että aika menee ohi ja kun ajattelen, etten oikeastaan ottaisi naista kuin vain siitä syystä, että saisin perillisen, se ei ole oikein, ja maailma tulee koko ajan vain vaarallisemmaksi paikaksi elää, niin en oikein halua omaa biologista lastakaan tänne kärvistelemään, joten on kai parasta pysyä omassa poterossaan.
Kerran pääsin naimisiin, toista elämäni rakkautta en halua etsiä. Sitäpaitsi tykkään vaihtoehtoisesta elämäntyylistä, johon ei (enää) kuulu unelma perheestä ja omakotitaloidyllista vaan pikemminkin matkustelu ja omaisuuden kartuttamisen välttely. Olen myös aivan helkkarin hankala ja herkkä luonne. Ehkä olen jopa liian älykäs...tai sitten ihan vaan lapsellinen. Ulkonäössä ei ole tietääkseni vikaa. En halua kestää parisuhdehelvettiä enää koskaan enkä varsinkaan tulla enää ikinä jätetyksi. Irtosuheisiin en lähde enkä kariutunutta avioliittoani kadu. Kiitosmielellä eteenpäin.
Oikeaa ei ole tullut vastaan. Siinä se oikea syy. Ilman selittelyjä =)
Tänään tuosta taas muistutettiin. Olin jo pimeän tultua kävelyllä ja vastaan tuli kaksi pyntättyä nuorta naista. Heti ohi päästyäni molemmat purskahtivat nauruun. En tähän ikään mennessä ole muunlaista huomiota naisilta saanut, sitten pitäisi vielä uskaltaa aloitteita tehdä?
oma vika kun on yksin jäänyt, turha siitä on muita syyttä. Ei vaan ole sitä sopivaa miestä kolmekymppisen naisen kohalle tullut.
Tasan täsmälleen samaa mieltä. Kyllä se on oma vikani, turha siitä on alkaa muita syyttelemään. Ei voi olla niin, että on vain yksi syytön (minä) ja monta tuhatta syyllistä (kaikki ne potenttiaaliset naiset, joihin olisi ollut mahdollista tutustua, jos halua olisi riittänyt).
Suurin syy on laiskuus, ei vain jaksa alkaa mitään säätöjä, kun näinkin voi elää.
No esim.
1) Asun korvessa
2) Luonteeltani ooon aka määräilevä ja ''varma'' ja tien mitä haluan niiin jotkut miehet ''pelästyvät'' sitä..
3) Kaikki joista oisin kiiin. asuvat helv.. kaukana!
4) Olen ruma ja läski!
Mitä se peikkotyttö sekoilee? Sähän oot ihan hyvännäkönen muija! Nirsoilusta sinkkuus vaan johtuu.
Olen liian ujo uskaltaakseni tehdä aloitteita. En taidaolla myöskään tarpeeksi mielenkiintoisen näköinen, että naiset minua lähestyisivät.
Nettiä on tullut kokeiltua, mutta ei kukaan ole jaksanut kolmia treffejä pidempään minua katsella...
Kauniit naiset eivät ole sinkkuina, rumat kylläkin.
Olen siis ruma, tylsä, ujo, erakkoluonne, liian rauhallinen ja epäluuloinen miehiä kohtaan. En edes jaksaisi mennä iskemään ketään, koska en kiinnostu helposti pelkästä ulkonäöstä.
Olet täysin väärässä, tylsät, ujot erakkoluonteet, liian rauhalliset ja epäluuloiset saa miehen jos vaan on nätin näköisiä. Eipä siinä muuta. Rumat ei saa, vaik ei oliskaan samanlaisia. Ei se ole tylsyydestä ujoudesta tai muusta kiinni. Se ei ole se, mikä ratkaisee.
En ole enää sinkku mutta olin vielä jonkin aikaa sitten ja syitä olivat mm.
- Otin aika raskaasti edellisen parisuhteen päättymisen ja päätin, että on parempi olla vähän aikaa yksin.
- Saatoin sinkkuna tehdä itse asiassa kaikkea mitä halusin: matkustella, vaeltaa, lueskella iltaisin, urheilla, käydä teatterissa,... enkä tarvinnut selitellä menemisiäni kenellekään.
- Tein jatkotutkinnon pääasiassa iltaisin/viikonloppuisin enkä halunnut kenenkään tulevan sotkemaan sitä projektia.
- Lyhytaikaisten naissuhteiden luominen ei itse asiassa ollut kovin vaikeaa ja siitä kehittyi pienimuotoinen harrastus josta en halunnut luopua.
Elämänsä ohjat voi ottaa myös omiin käsiinsä. Oma sinkkuuteni saattoi itse asiassa olla parasta aikaa elämästäni mutta en kaipaa sitä. Aikansa kutakin.
olen samaa mieltä aloittajan kanssa....