Olemme lähes kolmikymppinen pariskunta. Meillä on kaikki hyvin, ja viihdymme yhdessä. Ainoa ongelma on, että nainen on nyt alkanut jankuttaa haluavansa lapsen enkä ymmärrä miksi. Hänellä on jo eskari-ikäinen tyttö aiemmasta suhteesta. Itse tulen hänen tyttärensä kanssa hyvin toimeen ja pidän hänestä paljon, mutta en halua omaa lasta koskaan. Olemme onnellisia näin, enkä halua ottaa vastuuta lapsesta. Lapset eivät ole minua varten ja sillä siisti. Se on oma päätökseni, jonka kerroin avovaimolle ajat sitten.
Nyt hän yrittää pehmitellä minua kaikenlaisilla lapsellisilla tekosyillä. Minua kiusaa asia, ja vaikuttaa siltä ettei nainen olekaan samanlainen kuin aluksi. Miksi tälläistä? En halua jättääkään häntä, sillä meillä on paljon yhteistä hyvää. Voiko tälläinen vauvakuumeilu mennä ohi naisella?
Nyt hän yrittää pehmitellä minua kaikenlaisilla lapsellisilla tekosyillä. Minua kiusaa asia, ja vaikuttaa siltä ettei nainen olekaan samanlainen kuin aluksi. Miksi tälläistä? En halua jättääkään häntä, sillä meillä on paljon yhteistä hyvää. Voiko tälläinen vauvakuumeilu mennä ohi naisella?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mene tuo vauva kuumeilu. Meillä naisilla ei ole 30v. jälkeen enää niin hurjan kauaa mahdollisuus tulla raskaaksi, siellä tulee ongelmia 40 jälkeen. Vaihde vuodetkin alkaa tehdä joillekin tehtäviään. Ja ihan vanhana ei kiva olla pienen lapsen äiti. Itselläni on 8v.lapsi ja olen jo lähemmäs 50, onneksi nuorekas jotteivat koulukaverit luule minua lapseni mummuksi.
Meitä vela-naisia on aika paljon, jotka emme myöskään halua lapsia. Mielestäni sinulla on yhtäläinen oikeus olla tekemättä lapsia, jos et niitä halua, kuin naisilla joilla on tämä outo vauvakuume. Keskustelkaa asioista, miettikää, kumman on helpompi "antaa periksi" mikäli yhdessä aiotte jatkaa.
Tämä on ikävä kyllä niitä ongelmia, joissa joko jomman kumman osapuolen on taivuttava tai sitten erottava, ellei sopivaa molempia miellyttävää kompromissia synny. En halua luvata sellaistakaan, että olisin valmis muutaman vuoden päästä jne. Asia on niin, että en kertakaikkiaan halua isäksi, vaikka pidänkin lapsista. Mutta vastuuta en halua ottaa, siihen minusta ei ole. En ole koskaan halunnut omia lapsia. Tahdon olla pohjimmiltani vapaa, ja tiedän miten sitova oma lapsi on. Tytärpuolen kanssa on helpottavaa, kun tietää, ettei minun tarvitse ratkoa hänen ongelmiaan. Kaikista ihmisistä ei vain ole isiksi ja äideiksi ja silloin on syytä olla hankkimatta lapsia, niin paljon kuin tässä maailmassa on kärsiviä ja onnettomia lapsia alulle pantu.
Mutta yritän keskustella tästä ja esittää asian omalta kannaltani. Katsoo sitten, mihin tilanne kehittyy. Hieman pelottaa, että avovaimo katkeroituu myöhemmin jotenkin, jos hän suostuu kuitenkin päätökseeni. Viimeistään katkeruus ja selvittämättömät asiat tuhoavat suhteet.
Älä tee lapsia, jos niitä et halua, mutta hieman kyllä kolahti seuraava lausahduksesi:
"Tahdon olla pohjimmiltani vapaa, ja tiedän miten sitova oma lapsi on. Tytärpuolen kanssa on helpottavaa, kun tietää, ettei minun tarvitse ratkoa hänen ongelmiaan. "
Tahdot olla pohjimmiltasi vapaa, vaikka olet sitoutunut jo parisuhteeseen, tytärpuoleen ym..? Haluat pitää takaportin auki? Ehkä sulle ei sovi koko suhde ollenkaan...
"Olemme onnellisia näin, enkä halua ottaa vastuuta lapsesta."
Ilmeisesti avovaimosi ei kuitenkaan ole...
että miksi hän ei yhtäkkiä olekaan onnellinen näin? Olemme asuneet 3 vuotta yhdessä. Luulin itse, että olimme onnellisia näin. Meillä on yhteiset harrastukset ja ura, tuttavapiiri ja luonteidenkin puolesta sovimme toisillemme. Harvoin riitelemme, paitsi nykyään tästä asiasta.
Mitään järkevää vastausta en saa tähän vauvahaaveeseen. Kai se on jokin biologinen juttu. Saan vain kuulla yksipuolisesti, että hän "haluaa" lapsen ja että se on joku hoivavietti, joka taas on putkahtanut pintaan. Minusta tuo on todella itsekästä.
Toinen syy on kuulemma, että hänen lapsensa saisi sisaruksen, mutta sitäkään en ymmärrä, sillä tyttö itse ei kuulemma halua sisaruksia ja on mielellään sellainen kaikkien hemmottelema prinsessa. Ei tyttö ole yksinäinen millään tavalla, ja koska hän on jo 6-vuotias niin ei hänelle tulisi olemaankaan minkäänlaista seuraa niin paljon nuoremmasta sisar- tai velipuolesta. Itse tiedän sen, sillä omat sisareni ovat minua yli 10 vuotta vanhempia.
Usein avovaimoni vetoaa siihenkin, että haluaisi antaa juuri minulle lapsen. Mutta kun en itse halua ja tiedän, etten pystyisi ottamaan niin suurta vastuuta, niin ei se ole minulle mikään ongelma. Ihmettelen, jos tälläisen takia pitää erota. En todella haluaisi, vaan yritän puhua parhaani mukaan. Ei vain jaksa ottaa tätä paskaa joka päivä esille ja jauhaa samaa.
No ei kai siinä mitään ongelmaa pitäis olla, kun olet tehny selväksi kantasi lapsien hankinnasta suhteen alussa. Kyllä se huuma menee ohitse..ja jos hoivavietti on niin suuri, niin eikö voisi hankkia jotain eläintä???
tunne avokillasi ohikaan menee. lapsen saamisen halu on usein nin voimakas, kun sen kerran saa. miksi muuten esim. lapsettomat pariskunnat jaksisivat käydä läpi rankkoja hoitoja. itse haluan lapsia joskus tulevaisuudessa, enkä aloittaisi vakavampaa suhdetta mieheen, joka ei niitä halua, kska tässä asiassa en haluaisi tehdä kompromissia - katuisin sitä varmasti myöhemmin, kun alkuhuuma olisi miehen kanssa ohi.
älä suostu lapseen, jos et lasta halua. ota ennemmin ero.
ja muuten, itselläni on 11 vuotta nuorempi sisarus ja olemme hyvin läheisiä!
Olen kolmekymppinen nainen, enkä halua lapsia. Tilanteenne on erittäin hankala. Olet kertonut naisellesi selvästi, ettet halua lapsia. Ehkäpä hän oletti, että muutat mielesi ajan kuluessa...?
Mielestäni teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero, sillä naisesi haluaa lapsen ja hän ikääntyy koko ajan. Päästä hänet tekemään lapsi jonkun muun kanssa. Jos te saisitte yhdessä lapsen, siitäkin tulisi ongelmia, sillä et ehkä olisi yhtä sitoutunut lapseen kuin naisesi. Jos olisitte yhdessä, jompi kumpi teistä olisi joka tapauksessa katkera tilanteesta.
Tällaiset asiat täytyisi ottaa puheeksi jo ennen vakiintumista. Tiesikö avovaimosi suhteenne alkaessa, ettet koskaan halua biologista lasta? Ehkä koskaan ei miehet tule täysin ymmärtämään naisen äidiksi tulemisen tarvetta.
Aloittajahan kirjoitti ensimmäisessä viestissään: "Lapset eivät ole minua varten ja sillä siisti. Se on oma päätökseni, jonka kerroin avovaimolle ajat sitten."
Enkä minäkään kyllä naisena ymmärrä miten kukaan voi haluta lapsia...
Itse olen yli 30-v vapaaehtoisesti lapseton nainen, sterilisaatiossa jo käynyt. En näe lapsiasiassa minkäänlaista kompromissimahdollisuutta: joko niitä haluaa tai sitten ei, mutta toisen tahdosta lasta ei tehdä, eikä toinen voi vaatia kumppaniltaan lapsetonta elämää. Jos ette pääse sopuun, ero on todellakin ainoa vaihtoehto.
Olen lopettanut kaksi suhdetta pääosin tuon lapsiasian takia, eli mies on halunnut lapsia, mutta minä en. Enkä ole katunut, ja onneksi kohdalle on osunut myös minun laillani ajattelevia miehiä.
Meille on myös olemassa oma keskustelupalstansa, josta voi saada vertaistukea tilanteeseen. :) Nimimerkistä selviää lisää. ;)
Käy teettämässä sterilisaatio heti kun ikä riittää (30v). Sitten eivät enää mitkään pehmittelyt tai painostukset tai tekosyyt auta. Siihen asti pidä tarkkaan huolta ehkäisystä ettei nainen "unohda" ottaa pillereitä tms.
Minä taas en halua lapsia. Pelkään, että avomieheni joskus lämpenee lasten suuntaan.
jo nyt, ettet halua. Sillä kai se selviää. Puhumattomuus ja salaileminen tuo aina ongelmia.