On kamala ikävä entistä poikaystävää. Erosta on jo usea kuukausi mutta kaipaan häntä aivan kamalasti. Hänellä on jo toinen. Olen yrittänyt unohtaa, muistaminen on liian tuskallista.
Välillä kaikki tuntuu niin kamalan raskaalta. Tunnen itseni aivan turhaksi, rumaksi ja hyödyttömäksi.
Hän oli niin ihana mies. Ja sydämeni särkyy joka päivä kun hän palaa mieleeni ja ajattelen miten ihana hän on uudelle tytölleen.
Olen huono kestämään pahaa oloa. Tekisi vain mieli paeta sitä. Ahdistun niin pahasti etten voi liikkua enkä ajatella järkevästi, menen välillä aivan sekaisin. Silloin en tajua mistään mitään.
En pääse yli hänestä. On vaikea elää ilman häntä.
Olisi parempi kuolla. Sisälläni on niin suuri kipu ettei sitä voi kuvailla!
no... päivä kerrallaan... tai oikeastaan tunti kerrallaan.
Välillä kaikki tuntuu niin kamalan raskaalta. Tunnen itseni aivan turhaksi, rumaksi ja hyödyttömäksi.
Hän oli niin ihana mies. Ja sydämeni särkyy joka päivä kun hän palaa mieleeni ja ajattelen miten ihana hän on uudelle tytölleen.
Olen huono kestämään pahaa oloa. Tekisi vain mieli paeta sitä. Ahdistun niin pahasti etten voi liikkua enkä ajatella järkevästi, menen välillä aivan sekaisin. Silloin en tajua mistään mitään.
En pääse yli hänestä. On vaikea elää ilman häntä.
Olisi parempi kuolla. Sisälläni on niin suuri kipu ettei sitä voi kuvailla!
no... päivä kerrallaan... tai oikeastaan tunti kerrallaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tiedän tunteen todellakin ja ei oo helppoa todellakaan? miks teillä meni "poikki"
ehkä hivenen on jo helpottanut. Kuitenkin tulee hetkiä, jolloin tuntuu todella pahalta. Ja pahinta on se että käperryn tähän koko juttuun niin paljon, etten saa mitään aikaiseksi omassa elämässäni.
Ymmärrän sinua täysin. Varmasti helpottaa jossain vaiheessa, mutta milloin...
Yritä kestää, minäkin yritän.
Tuskan ja surun tunteet on vain käytävä läpi ja toisinaan erosta toipuminen kestää vuosia, joten päivä kerrallaan on vain elettävä ja uskokaa pois, vielä tulee se päivä, ettei enää koske. Yrittäkää keksiä mukavia tapahtumia ja tekemistä elämäänne, niin välillä saa muutakin ajateltavaa. Ystäville puhuminen auttaa kummasti. Sitten, kun on saanut purettua kaiken mielipahan pois sisältään, huomaakin, että hei, elämä voittaa sittenkin. Ei kannata lannistua ja älkää vain jääkö yksin kotona nyhjöttämään surun kanssa. Surra toki pitää, mutta yksin ei pidä jäädä surun kanssa. Ystävien tuki ja aika heidän kanssaan on korvaamatonta vaikeina aikoina. Kaikkea hyvää teille! Kyllä te selviätte! Niin selvisin minäkin, vaikka aikoinaan koville ottikin.
Joo.. Jätetty ja omaa tyhmyyttään saa syyttää, että ylipäätään annoin homman jatkua niinkin kauan. Ihana mieshän se oli; vilkkusilmä ja hyvä suustaan. .Niin monelle muullekin kuin minulle. Vaimo soitteli ja kyseli olenko ollut yhteydessä... Olin, mutta Muruni oli jo liukumassa pois minunkin luotani..Minunkin luotani... Nyt kelaan menneitä, muistoja... Välillä on pirun kamalaa, valillä toviksi unohtaakin.. Tentteihin pitää valmistautua, vaikka ajatus maailmalla häne lähellään. Tämä krooninen valehtelija ja "ikilaistaja" ei sitä ansaitsisi, mutta vielä on liian vaikeaa päästää irti.. Vielä on tuoksusi tyynyssäni...
Mulla on takana kanssa tosi rankka ero.. Ja tiedän hyvin miltä susta nyt tuntuu. Mulle kerrottiin, että surun käsittelyyn "tavallisesti" voi mennä kalenterivuosikin, kun kelaa elämäänsä taaksepäin. Aika tekee ihmeitä, vaikka sitä ei uskoisikaan.. Tärkeää olisi myös, että purkaisit pahaa oloasi jollekin. Sulla on elämän paras aika vasta edessä päin.. toivosta ei saa koskaan luopua.