Mitä ihmettä on tapahtunut? Meille syntyi toinen poika tässä kolmisen viikkoa takaperin, odotusaikana oltiin todella läheisiä, tuntui, kun oltais tultu jopa läheisimmiksi kun aikaisemmin.
Nyt kuitenkin vauvan synnyttyä on alkanut ns. vittuilla joka asiasta.
ennenkuin kukaan ehtii ajatella mitään stereotypioita synnyttäneestä vaimosta, niin kerron muutaman faktan, eli
*Vauvaa hoidan minä, ei mies.
*Kotona siivoan minä, en pakota miestä kotihommiin.
*En jämähtänyt käyttämään mammavaatteita, vaan omat vaatteet menee jo, sekä itseni piristykseksi myös meikkaan joka päivä.
*Makkarissakaan ei pihtailla.
*Suurimmaksi osaksi olen hyvällä tuulella.
On kuitenkin päiviä, jolloin yöllinen väsymys tuntuu ja tällöin saatan olla normaalia huonotuulisempi. Mies prakaa tässä kohdassa aivan totaalisesti, eikä osaa käsitellä väsymystäni, vaan alkaa sättiä minua vaikka kuinka pyytelen anteeksi huonoa tuultani ja selitän että vika ei ole hänessä.
Alkaa kuitenkin ärsyttää, että onko suhteemme tosiaan niin pinnallinen, että minä kelpaan tasan niin kauan kun vitsit lentää ja naama on aurinkoinen. Miksi helkkarissa en saisi olla välillä kiukkuinen? Vaikka hänkin on? Osaako joku ratkaista..Mies ei myönnä näitä, vaikka ollaan koetettu jutella.
Nyt kuitenkin vauvan synnyttyä on alkanut ns. vittuilla joka asiasta.
ennenkuin kukaan ehtii ajatella mitään stereotypioita synnyttäneestä vaimosta, niin kerron muutaman faktan, eli
*Vauvaa hoidan minä, ei mies.
*Kotona siivoan minä, en pakota miestä kotihommiin.
*En jämähtänyt käyttämään mammavaatteita, vaan omat vaatteet menee jo, sekä itseni piristykseksi myös meikkaan joka päivä.
*Makkarissakaan ei pihtailla.
*Suurimmaksi osaksi olen hyvällä tuulella.
On kuitenkin päiviä, jolloin yöllinen väsymys tuntuu ja tällöin saatan olla normaalia huonotuulisempi. Mies prakaa tässä kohdassa aivan totaalisesti, eikä osaa käsitellä väsymystäni, vaan alkaa sättiä minua vaikka kuinka pyytelen anteeksi huonoa tuultani ja selitän että vika ei ole hänessä.
Alkaa kuitenkin ärsyttää, että onko suhteemme tosiaan niin pinnallinen, että minä kelpaan tasan niin kauan kun vitsit lentää ja naama on aurinkoinen. Miksi helkkarissa en saisi olla välillä kiukkuinen? Vaikka hänkin on? Osaako joku ratkaista..Mies ei myönnä näitä, vaikka ollaan koetettu jutella.
Vastaukset 12
Vanhimmat
siihen liittyvät ongelmat VAIN KESTETTÄVÄ!!
..onnea ja siunausta teille!
Minkä pituinen yhteiselo teillä on takana ja miten hyvin tunnette toisenne? Eli oletteko aiemmin nähneet toisistanne niitä kiukkupuolia vai onko teistä molemmista nyt paljastunut uusia piirteitä mitä aiemmin ette ole toisissanne joko nähneet tai huomanneet. Ja mites odotusaikana, millä mielin mies oli vauvan hoidosta, osoittiko kiinnostusta vai löikö nyt jarrut päälle - eli miksi hän ei hoida vauvaa? Entäs kotityöt, onko hän aiemmin tehnyt niitä? On ihan kohtuullista, että pienen vauvan kanssa äidin ollessa kotona mieskin niihin osallistuu.
Ajattelin vaan omalle kohdalleni, kun olen tässä pian poksahtamassa, että mies on kyllä aina osallistunut kotitöihin, tosin nyt olen aikani kuluksi enimmäkseen ne hoitanut kun hän on töissä. Vauvanhoitoonkin hänellä tuntuu olevan intressit ja omituista minusta olisi jos niitä ei isältä löydy, johan se vaipanvaihto sun muu luo suhdetta lapsen ja isän välille.
En anna hoitaa tai tehdä, ettei rasitu, koska on meistä kuitenkin se joka tekee kaikki remontit ym..Joten mielestäni on kohtuullista että naisena hoidan nämä asiat. Ja minä tykkään näin. Toki mies pitää vauvasta ja on sylissäkin välillä.
Yhdessä ollaan oltu 6vuotta, kyllä näitä kiukun purkuja on nähty, mutta tässä kohdassa odotan tukea, en tuomiota.
Meillä oli viimeksi vähän sama juttu, kun esikoinen tuli. Silloin myös mies hoiti vauvaa ja tulin siihen tulokseen, ettei se hänelle sopinut. Siksi ajattelin häntä tällä kertaa säästää vaippojen vaihdoilta ym..
Et anna hoitaa vauvaa.. kuulostaa aika karulta :O
En ihmettele, että monet äidit valittavat, kun mies ei osallistu kotitöihin eikä hoida lapsia, etenkin jos lähtökohtana on tuo niin ei sitä sitten myöhemmin kannata ihmetellä kun "joutuu" hoitamaan kodin ja lapset yksin.. :/
En tiennytkään, että se vaipanvaihto on kovinkin rasittavaa..
Ei millään pahalla, mutta ei kuulosta pitemmän päälle toimivalta ja kuten aiheen otitkin puheeksi, teillä ei homma nyt ihan kulje.. :/
kuten kerroin, ei se toiminut silloinkaan, kun mies niitä sai vaihdella. En nyt ala yksityiskohtaisesti kertomaan miksi, mutta näin on paljon selkeänpi. Kotitöiden hoidosta en ole koskaan joutunut kenellekään valittamaan.
Kuitenkaan en miestä ole kieltämällä kieltänyt, mutta toiveen esitin, että minulle paras apu on se häneltä saama henkinen tuki mahdollisina vaikeina hetkinä. Tiedän kokemuksesta, että se on sitäkin parempi kuin että molemmat ovat yhtä uupuneita vauvan hoidosta.
Tässä on nyt pula siitä henkisestä tuesta niinä hetkinä kun olen väsynyt ja osoitan sen. Muuten kyllä on huomaavainen ym.. mutta tämä tuntuu olevan se akilleen kantapää hänellä.
..että onhan sekin jo paljon henkistä tukemista, jos mies edes sitten vaikka sillon tällön hoitaisi vauvaa. Saisit sinäkin levähtää, sillä jos on fyysisesti ihan väsynyt niin vaikuttaahan se mielialaankin.
Sitä tulevaisuutta ajattelin siltäkin kannalta, että sitten jonain päivänä kun sinäkin olet töissä (oletan että palaat joskus työelämään kun nykyään harvemmin kukaan on loppuikäänsä kotiäitinä), niin siinä vaiheessa se voi kaatua pahasti niskaan jos linja on yhä se, että sinä hoidat lapset ja kodin työpäiviesi päälle eikä mies osallistu mitenkään kun on vuodet tottunut siihen, että nainen tekee kaiken :/
Meillä on esikoinen 4-vuotias, ja kyllä hänen kanssa puuhaa ja huseeraa tosi paljon, on näet vaan miehen helpompi hypätä kelkkaan kun poika on hiukan isompi ja tulee niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja muita. Ja tottakai kasvatuksessa on mukana, rajat ym.. yhdenpitävät.
Tämä vauva-aika on vaan sellaista että parempi kun ei pyöri jaloissa, toki nyt suihkussa ja kaupassa käydessä pitää vauvaa, jos niin haluaa.
Teen mielellään kaikenlaisia kotijuttuja niinkauan kun osataan sanoa kiitos,saisinko ja olehyvä. Käskyjä en kuuntele, ja ompa se mies joskus jäänyt ilman ruokaakin kun on alkaneet puheet kuulostaa siltä. T.Paha akka
varalle sain sähköpostiini noin kuukausi sitten vinkin:
http://www.killsometime.com/Video/Video.asp?ID=296
Ihan oiva vinkki kyllä monille :P
on sinun hoidettava hänetkin; muista, että hän on etusijalla, ei vauva. Muuten asiat eivät ole onnellisesti teidän perheessä, vaan mies lähtee hakemaan "hoitoa" muualta.
että hoidosta kiinni, ja kotonapa tuo tuntuu viihtyvän. Jos niin on että kuitenkin olisi mennäkseen, niin sitten menee.
Minun kanssa kun ei ole vielä toistaiseksi tarvinnut väkisin olla. =D
aikaa elämänmullistuksesta. kolme viikkoa vain. kaikille teille uusi tilanne. Malttakaas hetki, niin ylilyönnit hälvenee. Nopea reagointisi on tietysti hyväkin asia, mutta kyllä toi biologinen ero on antanut sulle mahdollisuudet myös intensiivisempään vanhemmaksi kasvamiseen. Malta siis, äläkä hetimiten ole tivaamassa syntyjä syviä. Vai oisko syytä yrittää keskustella enempi miehesi kielellä...