voi v*ttu oikeesti näitä loputtomia yksinäisiä kotilauantaita. Eikä nää koskaan lopu... tää syö sisältä joka ikinen kerta vaikka kuinka yrittäisi asennoitua että "kyllä tätä hiljaisuutta sitten kaipaa kun on perhettä". No niin varmaan kaipaa mutta ei se lohduta kun tahtois jo sen perheen niin paljon että sattuu. Menopaikkoja ja mielenkiintoisia tapahtumia olis tänäkin iltana vaikka millä mitalla Helsingissä mutta ei niissä yksin viihdy. Väkijoukossa yksinäisyys senkun korostuu ja olo on vielä kamalampi. Kavereita ei ole montaa ja nekin on muualla tänään. Ja niilläkin on se oma kulta jonka kanssa kotilauantait on siedettävämpiä.
Eikö helvetti tässä maassa luulisi olevan jokaiselle joku, miksi annat odotuttaa itseäsi? Eikö tämä yksin kärvistely voisi jo riittää... Olen elänyt itselleni, nauttinut yksinasumisesta ja omista pikku jutuista. Enää en osaa nauttia mistään sillä joka ikinen asia ympärillä, kaupoissa, mainoksissa, kadulla, lauluissa muistuttaa siitä mikä puuttuu.
-kiitos ja näkemiiin-
olen puhunut
Eikö helvetti tässä maassa luulisi olevan jokaiselle joku, miksi annat odotuttaa itseäsi? Eikö tämä yksin kärvistely voisi jo riittää... Olen elänyt itselleni, nauttinut yksinasumisesta ja omista pikku jutuista. Enää en osaa nauttia mistään sillä joka ikinen asia ympärillä, kaupoissa, mainoksissa, kadulla, lauluissa muistuttaa siitä mikä puuttuu.
-kiitos ja näkemiiin-
olen puhunut
Vastaukset 19
Vanhimmat
istumassa yksin kotona illasta toiseen : ( Ole onnellinen, että asut Helsingissä, missä sentään on paikkoja minne mennä edes yksin. On joku mahdollisuus tavata muita. Minä asun sellaisessa tuppukylässä että täällä ei ole MITÄÄN mahdollisuuksia tavata ketään.
Kyl meitä sinkkuja on muitakin. Välillä tuntuu et on tosi kiva olla sinkku ja mihin sitä miestä muka tarvii kun näin sinkkuna voi mennä ja tehä ihan mitä haluaa, mut sit on taas niitä päiviä jolloin sinkkuus painaa päälle ihan liikaa..
Varsinkin päivän päätteeks sitä kaipais oman kullan halausta ja lämmintä kainaloa...
Käyppä esim. uimahallissa melkein joka päivä ja katso uimareita.?????????????? Niipä eikö, olekkin NIITÄ sinkkuja.
Minäkin olen yksin ja jätetty, kotona nyhjään taas lauantai-iltana. Lotostakaan ei tullut voittoa, sekin masensi entisestään. En keksi missä surffailisin. Kuuntelen venäläistä hittimusiikkia nettiradiosta, se on ehkä ainut lohtuni nyt. Laulavat tunteella.
voitko pistää linkin näkyville?
http://www.russkoeradio.fm/live/
Pääosin aika nuorekasta musiikkia, tosin tällä hetkellä laulaa joku ruma mies (äänestä päätellen). ;)
Samat on mietteet. Ahistaa...
mä en kans oikein enää jaksais! muut ympärillä muodostaa hienoja parisuhteita ja mä oon aina vaan yksin. kyllästyttää. näihin lauantai-iltoihin se kaikki sitten kulminoituu ja iskee valtavan iso ärsytys.
(muutama tälläinen ilta lisää ja mulla on ilmoitus kaikilla mahdollisilla deittipalstoilla. vaan auttaako nekään.. en tiedä! sitä kun huomaa muuttuneensa kovin kyyniseksi oman onnensa suhteen)
Ole onnellinen, että saat surffata netissä, katsoa just sitä kanavaa kun haluat ja vetää kaljaa naamaan. Ja jos tulee fiilis, niin ei muuta kuin netin parhaimman näköinen vosu alasti ruudulle ja tumputtamaan.
Ajattele niitä kaikkia tuhansia veliparkoja jotka antaisivat peukalonsa edes yhdestä lauantai-illasta joka ei mene näin:
Klo. 20.00 Isi, isi eihän vielä tarvi nukkuun? Onko pakko pestä hampaat? Miksi tuo täti halus telkkarissa setältä rahaa? Mitä ne teki siellä huoneessa? Miksei ne ollut kotona? Nukkuuko kastemato yöllä vai päivällä?
Isä ajattelee: "Vittu se setä nussi huoraa kun sillä on samanlainen pihtariakka kun itellä, vitun kastemadot, täytyy valehdella jotain. Kaljaakin tekisi mieli, mutta sitten isompi tenava moralisoi ja ämmä haukkuu alkoholistiksi, johan sä joit äsken... Joo, 2kk sitten kävin työpaikan saunaillassa ja tulin 23.00 kotiin melkein selvinpäin."
Isä vastaa: "Kulta mennään nyt pesemään ne hampaat ja laitetaan yöpuku päälle, isi kertoo sitten sadun kastemadoista."
Samalla kun tenava pesee hampaitaan ja sotkee puoli wc:tä isä miettii aivan jumalattoman täysiä satua kastemadoista. Päättää soveltaa pikkukakkosesta eilen nähtyä tarinaa siihen ja on tyytyväinen neronleimaukseensa.
20.43 Pikaisen wc:n puhdistuksen, pissaamisen, mörköjen tarkistamisen ja iltapalan jälkeen on aika iltasadulle.
20.44 "TUO ON PIKKUKAKKOSESTA! KERRO JOKU MUU!"
21.30 Satuilujen ja erinäisten kummallisten kysymysten jälkeen lapset nukkuvat.
-Niinhän sitä luulisi (kertojan huomautus)
21.45 Isä on jääkaapin ovella ja vaimo mulkaisee pahaenteisesti. Samalla lastenhuoneesta kajahtaa: "ISIII, mulla on jano"
Siis ei muuta kuin maitolasi kädessä lastenhuoneeseen. Vaimoa ohitettaessa kuulee jotain mutinaa alkoholistista ja kuinka hän ottaa lapset ja lähtee.
22.00 Lapset nukkuvat oikeasti ja alkaa perustelut vaimolle, miksi olisi kivaa ottaa muutama olut. Tällä kertaa ei uskalla ehdottaa pubissa käyntiä.
23.00 Vaimo möksähtää, painuu nukkumaan ja sanoo: "Tee mitä lystäät, ryyppäät sä kuitenkin."
23.01 Jalkapallo-ottelu päättyi juuri. Selostaja kertoo kuinka ottelu on ollut pitkästä aikaa jännittävin mitä on nähty. Mies juo ensimmäisen oluensa loppuun ja miettii tupakoimaan mennessäm, ettei taida toista jaksaakkaan.
Mä tahdon vain parisuhteen, en muuta... Sekin tuntuu olevan liian paljon, rima on kai liian korkeella kun haluan itseäni pidemmän miehen (olen n. 150 senttinen), omilla rahoillaan elävän, pitää hygienia-asiat kondiksessa, ei juokse vieraissa eikä ole valmiiksi naimisissa. Nuo asiat tuntuvat vain olevan liian paljon.
Useimmathan meistä miehistä ovat kuitenkin alle 150cm pitkiä ja loput ovat naimisissa. Niin no jää vielä hiukan jäljelle vieraissa 2-3 kertaa päivässä hyppiviä miehiä...
-tosimieshän ei pese itseään koskaan, ei varsinkaan peeniksen ja esinahan välistä aluetta. Siinähän saattaa pian sormien ja esinahan välinen hutera suhde rakoilla...
Oikeasti, mikäli vaatimukset ovat noin löysähköt, niin jokainen vastaantuleva eikääpiöäidinluonaasuvasinkkumies täyttää kriteerit. Eikö muka oikeasti ole tullut tällaista vastaan?
"Mä tahdon vain parisuhteen, en muuta..."
Miksi?
Luulisi nyt kenen tahansa itseään kunniottavan naisen tajuavan, ettei siitä parisuhteesta saa mitään, mitä ei sinkkuelämästä saa.
olette niin helvetin tyhmiä että menette näiden prinsessoiden lankaan, jotka haluaa vain komean miehen, omakotitalon ja 3 kakaraa. siihen sitten vielä koira haukkumaan kun akka ei jaksa. Hirveä pankkivelka, ja kun kulissit kaatuu ja tulee ero, MENETTE TAAS KIMPPAAN UUDEN PRINSESSAN KANSSA, joka on alle 3-kymppinen timmi verrattuna ex-vaimoonne, ja haluaa .... mitäs muuta kuin komean miehen, 3 lasta ok-talon ja koiran haukkumaan(kun ei itse lastenhoidolta jaksa).
Oravanpyörä pyörii..
Mutta kai sitä pitäisi allekirjoittaneenkin alkaa käymään baareissa. Jotenkin se ei vaan innosta. Kaipuu on minullakin, mikä olisi parempaa kuin olla oman rakkaan kanssa ja myöhemmin koko perheen...Parempia aikoja odotellessa... =)
taas on se viikonloppu kun oon niin yksin et sieluun sattuu.poika on isällään ja jakaa isänsä huomion sen toisen naisen kanssa joka rikkoi meidän avioliiton vuosi sitten, siellä herkutellaan ravuilla kun täällä taas mietitään miten selviän tään kuukauden loppuun.mutta nyt on rauha maassa , ei tarvii ajatella et taas on ukko venäläisen huoran kimpussa ja makaa seuraavan päivän krapulassa ja huutaa meille . parewmpi olla yksin ja onneton kuin kaksin ja kaksin kerroin onnettomampi
Itsenäiseen elämään tottuu, valitettavasti liiankin hyvin...
Arkena elämän täyttävät vaativa työ sekä harrastukset, joten lyhyet viikonloput kuluvat yleensä huomaamatta ilman suurempaa turhautumista. Koskaan en tietoisesti suunnitellut eläväni yksin, mutta näin tässä vain on käynyt. Tavallaan lauantai-iltana on ihan mukava olla kaikessa rauhassa kotona ja katsella saksalaisia poliisisarjoja tv:stä.
En koskaan ole ollut mikään varsinainen "partyanimal" ja nyt opiskeluajan jäätyä taakse tulee yöelämää harrastettua todella harvoin, jos koskaan. Vanhojen kavereide aika kuluu nykyään kumppaneiden tai perheiden parissa, joten heitä tulee tavattua vain harvoin.
Ei kai minulla pitäisi olla mitään syytä valittaa sillä elämäni on melko hyvällä mallilla: olen terve, nuorehko, hyvässä duunissa, talous on kunnossa, suhteet vanhempiin ja muihin läheisiin hyvät, minulla on harrastuksia, matkustan paljon jne... Kaikesta huolimatta toisinaan on jotenkin tyhjä tunne. Erityisesti tämä tunne ilmenee vapaa-aikana, esimerkiksi juuri lauantaina, kun seurana on vain Jan Matula tai Leo Kress. Silloin itsenäisyys voi kääntyä yksinäisyyden puolelle. Onneksi maanantai ja työkiireet kuitenkin täyttävät tuon tyhjiön.
Aika lailla samoja ajatuksia. Olen työssä, jossa tapaan paljon ihmisiä päivittäin, joten iltaisin suorastaan nautin yksinolosta. Laitan ruoan, syön ja luen samalla lehden, käyn lenkillä, katson TV:tä ja sitten onkin jo aika mennä nukkumaan. En kaipaa ihmiskontakteja yhtään enempää arkisin. Joskus arki-iltaisin tapaan ystäviä, mutta harvemmin. En myöskään kaipaa seksiä, kaikki energia menee työhön.
Mutta viikonloppuisin on erilaista. Perjantaina olen usein väsynyt, ja on mukava viettää koti-iltaa yksinkin ja nauttia ajatuksesta että on kaksi päivää vapaata. Lauantainakin on kiva herätä kiireettömästi, syödä kiireetön aamupala ja lukea lehti rauhassa. Ulkoilua, siivousta, pyykkihuoltoa, ehkä tapaan jonkun ystävän. Katson TV:tä, olen netissä tai luen hyvää kirjaa. Ei huolta nukkumaanmenosta. Samantyyppinen ohjelma sunnuntaina.
Mutta jossain vaiheessa usein viikonloppuisin iskee yksinäisyys. Tuntuu hölmöltä mennä kauppakeskuksiin ym. paikkoihin yksin. Olisi kiva jutella jonkun kanssa ja tehdä jotain kivaa. Onhan tietysti ystäviä, mutta ei ketään läheistä "omaa kultaa". Lisäksi viikonloppuisin alkaa tehdä mieli seksiä. Itsetyydytys on OK, muuta ei se korvaa aitoa läheisyyttä.
Joten kyllä sinkkuus menettelee, mutta viikonloput, juhlapyhät ja lomat joskus koettelevat.
Yksi sinkkuelämän suurimmista puutteista on tosiaankin tuo fyysisen kontaktin puuttuminen (nyt siis puhutaan ihan oikeasta elämästä, eikä mistään elokuvien villeistä ja vauhdikkaista sinkuista). Miehenä minun varmaankin pitäisi ajatella seksiä suunnilleen kolme kertaa sekunnissa, mutta arkena se ei ole mielessä oikeastaan koskaan. Silloin on ihan tarpeeksi muuta ajateltavaa.
Vapaa-aikana muiden kiireiden hellittäessä tuokin tarve muistuttaa taas olemassa olostaan, mikä lienee ihan inhimillistä. Pakkohan se on myöntää, että naisen kosketus tuntuu hyvälle, vaikka kysymys olisikin vain läheisyydestä ilman mitään kiihkeämpää toimintaa. Kun en ole säännölliseen seksielämään koskaan päässyt tottumaan, ei sen puuttuminen ole mikään ylivoimainen ongelma.
Myös monet muut pienet hauskat asiat, joita vapaa-aikana voisi tehdä tuntuvat yksin tylsiltä. Tulin esimerkiksi juuri kauppareissulta, jonka yhteydessä kävelin Espaa pitkin kauppatorille. Siellä mieleeni tuli, että voisin hypätä Suomenlinnan lauttaan ja käydä siellä vaikkapa kahvilla. Seuraava ajatus oli kuitenkin “..no en mä taida viitsiä...ehkä joku toinen kerta...”. Jatkoin siis matkaani kaupan kautta kotiin.
No, eipä tässä kannata synkistellä enempää näin aurinkoisena päivänä. Nyt lähden ulos ja juoksemaan tunnin lenkin. Lenkkeily onkin oikeastaan parhaimmillaan yksin, jolloin vauhdin voi määrätä itse.
Niin, se on kuin kivi sydämellä tuo yksinäisyys.
Sama täällä, koettu jo monen vuoden takaa.
Kun tuntuu, ettei sua kukaan kaipaa, ei puhelin soi, ei tekstiviestit laula, ei kukaan pyydä ulos.
Varsinaista elämää joo.