mitä avioliittoa tämä on enään. Onko muita jotka hauluaisi uuden elämän. Itse ihan loppu tätä p..
No ei tätä kyllä pitkään jaksa. Tunteet pinnassa ja kaipaisi jonkun sohvalle viereen.
saisipa halin.
terveiset kaikille yksinäisille..avioliitossa.
No ei tätä kyllä pitkään jaksa. Tunteet pinnassa ja kaipaisi jonkun sohvalle viereen.
saisipa halin.
terveiset kaikille yksinäisille..avioliitossa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olihan niitä muitakin kaipaavia..
Ei muuta kun jaksamista kuitenkin.Pakko kai se on vaan tässä kitkutella ja uneksia ajasta paremmasta sohvalla jonkun kainalossa tai edes pitkästä halauksesta.
Tälläistäkö se elämä olikin?
tällästäkö se elämä olikin.
Tsemppiä..nyt nukkumaan huono olo pois
Sulle OIKEIN iso HALI !!!
Kuin myös samoin ajatteleva !
sinulle.. juuri viime hetkellä kerkesit sanomaan nyt menen nukkumaan ja haaveilen noista sanoistasi. Kiitos vielä kerran!..n27
sinulle. Täälläkin ollaan samassa veneessä.
meillä kyllä onneks viel halitaan,mut kun mies paljon töissä, tunne on tuttu...ja välillä vaikka rötköttäisi miun vierellä sohvalla,tuntuu että ois miljoonan kilometrin päässä..pitäis varmaan sulautua yhteen ennen ku oisin tyytyväinen;D
tuo oli hyvä.. ja taas nauran :) on se elämä ihmeellistä.
ja tee asioille jotain, jotta ne paranisivat. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Oletko todella yrittänyt/yrittäneet KAIKKENNE, jotta liittonne paranisi? Uskallan sinua paremmin tuntematta väittää, ettette ole. Mutta ette ole ainoita. Näin nykyään menetellään avioliitoissa/parisuhteissa, kun arki alkaa kyllästyttämään (yllätys, yllätys ... aina ei ole kivaa ja hauskaa), niin ollaan heti hyppäämässä vieraaseen sänkyyn (sinullakin ajatuksissa ... voi lukea helposti rivien välistä)ja kuvitellaan, että kun on taas ihastumisen tunne päällä (niinkuin oman kumppaninkin kanssa alussa)on taas niin ihanaa ja hauskaa ... (kunnes taas on arki vastassa seuraavankin kanssa). Se vihreämpi ruoho aidan toisella puolella on useimmiten vain pelkkä illuusiomaailma, jota luullaan todellisuudeksi. Ja mitä kaikkea muita sydänsuruja se tuokaan! Mieti siis parikin kertaa, ennenkuin lähdet sille tielle. Ota ainakin ensin ero vaimostasi ja elä sitten vapaata, villiä poikamieselämää jos sen perään haikailet. Silloin ainakin kunnioitat vaimoasi ja hän saa pitää omanarvontuntonsa.
tosin positiivinen ja iloinen ihminen, kuka lie olet.
No, onhan tuossa asiaakin ja kaikkea on kuule jo yritetty, eli kaipa se ero kohta pitää ottaa, paljoa muita vaihtoehtoja enään ole.
Mutta mukavaa sunnuntaita sinulle kuitenkin.
Kukapa tyytymätöntä jaksaisi rakastaa. Otappa kuule positiivinen asenne elämääsi, perheeseesi ja puolisoosi. Hymyile ja touhua. Karkota katkeruus sydämestäsi jo silloin, kun huomaat ensimmäisen rikkaruohon verson pilkottavan. Otappa asenteeksesi sitoutuminen, lähtökohdaksesi ajatus siitä, että sellainen kuin elämänpiirisi on nyt, on elämänpiirisi aina oleva. Älä vaadi ympäristöltäsi mitään, ryhdy vaatimaan vain itseltäsi, omasta sydämestäsi, elämääsi ja ympäristöösi iloa ja riemua. Silloin tulet näkemään ihmeen.
kuule, voisin vannoa että olen sinua positiivisempi ihminen ja kaikkea on yritetty mutta vaikka mitä tekee ei ole hyvä.
Ja totta, jos itse tekee paljon sekin auttaa (paitsi ei vaimon mielestä) mutta kyllä ihminen tarvii hellyyttä ja eikä se hellyyden osoitus ole pelkästään miesten työtä. Että sellaista.
Mukavaa sunnuntaita myös sinulle.
Hyvä, vastauksestasi. Pitipä minun vastata, että aina se auta, että suhtautuu positiivisesti ympäristöön ja tekee kaikensa, jos ei toinen ota sitä vastaan. Tai ei ole edes avioliitossa tunnesiteen vuoksi. Mutta onneksi vastasit itse jo edellisen samoin.
Mukavaa sunnuntaita. Ja tsemppiä!!!!!!!!!!
Sulle alkuperäinen. Miksi et harkitse eroa vakavasti jos olet kaksin yksin liitossanne? Tiedän tasan tarkkaan millaista sellainen elämä on. Itse erosin kuolleesta liitosta,en jaksanut enää sitä tunneköyhyyttä. Nyt eronneena on paljon helpompaa, ei ole ollenkaan niin rasittavaa ja yksinäistä olla yksin yksin kuin kaksin yksin! Liian paljon kärvistellään tälläisissa liitoissa esim.lasten ja omaisuuden takia. Pitäisi kuitenkin muistaa että meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä ja täytyy osata tehdä rohkeasti ratkaisuja ja muutoksia elämässään! Eroa en ole katunut päivääkään, aviossa olimme 20 vuotta. Voin nyt paremmin henkisesti ja fyysisesti, aivan kuin olisin löytänyt itseni uudelleen ja saanut aivan uuden elämän. Ei kannata roikkua huonossa avioliitossa väkisin, jos tunteet ovat kuolleet ja mikään ei enää yrityksistä huolimatta auta, on ainut oikea ratkaisu ero.
Entäpä jos lakkaisit yrittämästä rakkautta. Opettelisit vain elämään omaa elämääsi yhdessä lasten kanssa, jos heitä on. Hoitaisit oman osuutesi yhteisistä töistä ja yhteisistä menoista, mutta et etsisi rakkautta, vaan kiitollisuuden siementä sisältäsi. Anna vaimon vain pitää itsellään kiukkuinen ja tyytymätön mielensä. Se on hänen ongelmansa. Voisit vaikka naureskella partaasi sitä, kuinka surkiata elämä on, kun sen surkiaksi ihminen tekee.
Hei, olen minäkin joskus epätoivoisesti laskeskellut, kuinka kauhean monta vuotta pitää vielä jaksaa elää, jotta hautaan pääsee. Ja kauhealta se vuosien määrä on tuntunutkin, kun on kaikella todennäköisyydellä saanut sukurasitukseksi pitkäikäisyysgeenit. Kaiva siitä sitten huumoria!
Rupeappa nyt vain elämään ja unohda rakkaudet, hellyydet ja hempeämielisyydet, niistä ei muuta seuraa kuin kyyneliä. Mitä se haittaa, jos vaimos ei osaa sun rakkauttas vastaanottaa. Se on vain vaimosi menetys.
odotellessa.
Mä rupesin etsimään elämänsisältöäni muista asioista ja hyvin menee. Ei ole sydänsuruja eikä kukaan enää satuta. Kun meille ei riitä mikään ...