Löytämisessä on tietysti mukana myös silkkaa onnea, mutta onneaan voi varmasti myös ohjailla. mitä jos me, jotka olemme löytäneet netistä seurustelukumppanin, kertoisimme miten toimimme?Jospa siitä joku saisi vinkkejä?
Minä toimin näin:
1. Laadin oman sovuni huolellisesti ja harkiten. Esitin aikamoiset vaatimukset mieheen nähden - jotta rupusakki karsiutuisi heti kättelyssä. Itseäni kuvailin hyvinkin monisanaisesti - jo siitä syystä, että lukutaidottomat laiskimukset karsiutuisivat kättelyssä ( siis ne jotka ajattelevat että " en jaksa lukea noin pitkiä juttuja " - en missään nimessä halunnut tyhmyrimiestä jolle pelkkä tekstin lukeminen on ylivoimaista!!!! )
2. Laadin aika tiukat ja tarkat hakukriteerit ja luin ahkerasti miesten sivuja. Koska hakukriterini olivat varsin vaativat, en juurikaan törmännyt aivan mahdottomilta kuulostaviin tapauksiin.
3. Heitin huuthelkkariin sellaiset rooliajattelumallit, että nainen muka ei voi tehdä aloitetta. Jos ei itse viitsi/uskalla viestitellä, miksi valittaa etteivät miehet lähetä viestejä? Toisilta kun ei voi vaatia enempää kuin itseltään. AINA kun luin kiinnostavalta tuntuvan sivun, lähetin ko. miehelle viestin, jossa jotenkin ilmaisin todella lukeneneeni hänen sivunsa ( esim. kommentoin jotain siinä esiintynyttä lausetta - tietysti positiiviseen sävyyn ). Ja lähes aina sain vastauksen.
4. Karsin sopimattomat heti. Jos sain viestin kaverilta joka ei kiinnostanut, en vastannut vaan pistin hänet torjuttujen listalle.
5. Töymättyäni johonkin todella lupaavalta kuulostavaan tapaukseen keskityin VAIN häneen ja jätin muut kaverit vähäksi aikaa ns. kesannolle. Jos treffien jälkeen tuntui, ettei se ollutkaan tämä, ilmoitin asiasta kohteliaasti mutta selvästi. On pelattava reilua peliä kun vastassa on kunnon mies ( muunlaisten kanssahan en lähtenyt edes treffeille ); ei saa antaa hyvän miehen turhaan toivoa ja odottaa vaan päästää hänet etsimään sitä oikeaansa - joka siis en ollut minä! Sitten aloitin viestittelyn seuraavan kanssa.
Siis systemaattista, sinnikästä toimintaa, ei kiirettä. Lähtökohtana ajatus että haluan parasta, keskinkertaiseen en tyydy, ja koska haluan parhaan, käytän aikaa etsimiseen, en hätiköi, en ota sitä riskiä että hoppuamalla sekoan väärään mieheen.
Sain sen parhaan. Etsiminen on ohi, onni on löytynyt, uskomaton, satumainen onni. Tästä en luovu.
Minä toimin näin:
1. Laadin oman sovuni huolellisesti ja harkiten. Esitin aikamoiset vaatimukset mieheen nähden - jotta rupusakki karsiutuisi heti kättelyssä. Itseäni kuvailin hyvinkin monisanaisesti - jo siitä syystä, että lukutaidottomat laiskimukset karsiutuisivat kättelyssä ( siis ne jotka ajattelevat että " en jaksa lukea noin pitkiä juttuja " - en missään nimessä halunnut tyhmyrimiestä jolle pelkkä tekstin lukeminen on ylivoimaista!!!! )
2. Laadin aika tiukat ja tarkat hakukriteerit ja luin ahkerasti miesten sivuja. Koska hakukriterini olivat varsin vaativat, en juurikaan törmännyt aivan mahdottomilta kuulostaviin tapauksiin.
3. Heitin huuthelkkariin sellaiset rooliajattelumallit, että nainen muka ei voi tehdä aloitetta. Jos ei itse viitsi/uskalla viestitellä, miksi valittaa etteivät miehet lähetä viestejä? Toisilta kun ei voi vaatia enempää kuin itseltään. AINA kun luin kiinnostavalta tuntuvan sivun, lähetin ko. miehelle viestin, jossa jotenkin ilmaisin todella lukeneneeni hänen sivunsa ( esim. kommentoin jotain siinä esiintynyttä lausetta - tietysti positiiviseen sävyyn ). Ja lähes aina sain vastauksen.
4. Karsin sopimattomat heti. Jos sain viestin kaverilta joka ei kiinnostanut, en vastannut vaan pistin hänet torjuttujen listalle.
5. Töymättyäni johonkin todella lupaavalta kuulostavaan tapaukseen keskityin VAIN häneen ja jätin muut kaverit vähäksi aikaa ns. kesannolle. Jos treffien jälkeen tuntui, ettei se ollutkaan tämä, ilmoitin asiasta kohteliaasti mutta selvästi. On pelattava reilua peliä kun vastassa on kunnon mies ( muunlaisten kanssahan en lähtenyt edes treffeille ); ei saa antaa hyvän miehen turhaan toivoa ja odottaa vaan päästää hänet etsimään sitä oikeaansa - joka siis en ollut minä! Sitten aloitin viestittelyn seuraavan kanssa.
Siis systemaattista, sinnikästä toimintaa, ei kiirettä. Lähtökohtana ajatus että haluan parasta, keskinkertaiseen en tyydy, ja koska haluan parhaan, käytän aikaa etsimiseen, en hätiköi, en ota sitä riskiä että hoppuamalla sekoan väärään mieheen.
Sain sen parhaan. Etsiminen on ohi, onni on löytynyt, uskomaton, satumainen onni. Tästä en luovu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerrankin hyviä ohjeita naisille (ja miehillekin).
Todellakin pistäkää naiset ihmeessä aina viestiä jos löydätte jonkun kiinnostavan. Eikä viestin tarvitse kovin kummoinen olla, vaikka lyhyesti kommentoi tai kysyy jotain pikkuasiaa, että lähtee juttu kulkemaan.
Toinen tärkeä asia on että käyttäkää hieman vaivaa siihen profiilin kirjoittamiseen. Jotakin mihin tarttua (jotain hieman epätavallista itsestänne ehkä), ja peruskuvaus millainen olette ja millaista etsitte. Paljon helpompi tarttua sellaisiin profiileihin kuin niihin joissa on vain jotain ylimalkaista.
Minä olen vähän samalla periaatteella liikkeellä. Kakkoslaatua, sekundaa ja jämää en hyväksy itselleni, jos meinaan vakavasti seurustella niin naisen on oltava ehdottomasti parasta mahdollista laatua. Potkulaudat on sitten luku sinänsä.
Tuo että jättää aivan kylmän viileästi vastaamatta on vähän hankalaa. Nytkin on mesessä yksi tapaus joka kylmästi jätti keskustelun kesken, mutta kuitenkin pitää minut sen kontaktilistalla. Eikä koskaan aloita keskustelua. Mitä se siis oikein voi ajaa takaa?
Hyvä kun ilmoitit ainakin kunnollisille ettei kiinnosta. Sinua minä kuitenkin olisin ilmoittanut myös vähemmän-kunnollisille ennen niiden laittamista estolistalle.
Itse pyörin monia vuosia nettideittisivuilla (kuitenkin välillä pitkiä taukoja pitäen) ja tapasin niiden kautta varmaan kymmeniä miehiä. Oikeastaan aina vastasin miesten ilmoituksiin. Tulos oli aika nollaa näin niinkun seurustelumielessä, syystä tahi toisesta. Kavereita, rakastajia, vihamiehiä, niitä kyllä kertyi. Treffailin paljon myös ihan ilman nettiä, mutta mitään kautta ei lykästänyt.
Lopulta väsyin olemaan kukkopoikien "heittopussi" tai torjumaan mukavia, mutta ei sytyttäviä poikia, joten laitoin tänne treffeille profiilin. Aluksi se oli todella varovainen ja kuvaton, millä kokeilin vähän miten tämä homma toimii.
Sitten ajattelin, että se ei pelaa joka pelkää, ja räväytin kuvani kaiken kansan nähtäväksi. Profiiliin kirjoitin mahdollisimman paljon ja rehellistä asiaa, en kaunistellut enkä myöskään vähätellyt itseäni, vaan kirjoitin todella aidon kuvauksen (minut tuntevat sanoivat että se oli nappiprofiili, minun näköistäni tekstiä).
Joku varmaan ajattelee että olen joku ylimielinen missukkabarbi, joka toivottomasti etsi elämänsä täydellistä keniä... Totuus on että olen ihan tavallinen (en tylsä:) ) nätti, fiksu ja hassu nuori nainen. Olen aina etsinyt miestä, joka on yhtä hupsu kuin minäkin, jolla on aivot ja ulkonäköä sen verran että minua kiinnostaa - ei tarvinnut olla mikään taivaallinen ilmestys muiden kuin minun silmissäni.
Muistaakseni en kummemmin listannut siihen profiiliin millainen miehen pitäisi olla/ei saa olla, vaan mielestäni pitää ensin "tutustua" tyyppeihin, että voi seuloa sieltä sopivaa. Jos joku ei tuntunut pienen yhteydenpidon jälkeen sopivalta, ilmoitin sen ystävällisesti. Jotkut toivoivat onnea matkaan, toiset haukkuivat. Meitä on moneksi.
Sain kuitenkin hirmuisesti positiivisia yhteydenottoja ja itsekin uskalsin enemmän lähestyä minua miellyttäviä profiileita. Kerran silmiini osui aivan ihana poika ja mielessäni ajattelin: "Tuon minä haluan!" Uskalsin ottaa yhteyttä ja näin sitten löytyi neula heinäsuovasta... ekoista treffeistä asti molemmat oli ihan huumassa :) Olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut joka solullani. Yhdessäoloa on takana toista vuotta ja tulevaisuutta suunnitellaan.
Eli minun neuvoni on: olkaa rehellisiä! Kuvat kehiin ja lyökää totuus tiskiin niin itsellenne kuin nettiyleisöllenne. Ja myöskin: älkää tyytykö mihinkään/kehenkään! Kun olette rehellisesti myöntäneet itsellenne kuka olette ja millaista ihmistä etsitte, älkää luistako siitä! Kuuta taivaalta ei kannata tavoitella, mutta itseään ei pidä myöskään aliarvioda. Kumppanilta voi vaatia ainoastaan sen, mitä itsekin on - ei enempää eikä vähempää.
Onnea peliin ;)