Mies,
kerro miksi elät kulissiavioliitossa, vaikka
a)rakastat toista tai
b)etsit vain seksiseuraa tai "ystävää"?
Mitkä ovat ne asiat, joiden vuoksi et ole valmis luopumaan entisestä?
kerro miksi elät kulissiavioliitossa, vaikka
a)rakastat toista tai
b)etsit vain seksiseuraa tai "ystävää"?
Mitkä ovat ne asiat, joiden vuoksi et ole valmis luopumaan entisestä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
minä olen heikko. En uskalla lähteä nykyisestä avioliitosta. Kaiken kaikkiaan avioliittoni on kestänyt 4v ja olemme olleet yhdessä yli 9v.. Ja nyt olen rakastunut toiseen naiseen melkein vuosi sitten, en ole harrastanut seksiä ihastumisen kohteeni kanssa, kuka alunperin oli vain ystäväni ja muuttui ihastukseksi vahingossa.. Vaikka hän tuntee samoin, mutta kun hänkin on avoliitossa(lapsia).. Ja voi että elämä osaa olla perseestä ja minä heikko!
Eikä kukaan voi/osaa auttaa..
On sääli,että oma avioliittosi ei toimi.Se on harmi.Sellaiseksi sen tulee jäädäkin.Minun on helppo sanoa,koska elän onnellisessa parisuhteessa,mutta sanon nyt kuitenkin.Sinulla in vain YKSI ELÄMÄ.Käyt täällä planeetalla kääntymässä vain YHDEN KERRAN.Sinulla on OMA elämäsi,jossa SINÄ olet tärkeä.Elät elokuvassa jonka pääosaa näyttelet SINÄ.Mieti nyt.Haluatko 60-vuotiaana havahtua siihen,että elämää ei ole enää paljoakaan jäljellä ja elämäni on ollut "ei-toivottua elämää".Tee sitä mitä tahdot!Silloin voi onnellisena kuolla,koska tietää ainakin eläneensä oman tahtonsa mukaan.
haluaisitko, että sinun puolisoasi neuvottaisiin samoin, mikäli teille tulee jokin ristiriitatilanne, kun minkä neuvon nyt esitit edelliselle? Kyllä, täällä vaan yksi elämä elettävänä, mutta eikö juuri siksi pitäs saada se läheisin ihmissuhde toimimaan uudestaan? Jos on ollu yheksän vuotta yhdessä, on ihan luonnonlaki, että tunteet hiipuu ja arki tylsistyy. JOS asialle ei tee mitään. Mutta jos haluaa, voi saada asiat taas tuntumaan hyvälle. Harva vaan jaksaa nähdä vaivaa, vaan etsiytyy uuden seuraan. Tahallisesti tai tahattomasti, mutta kuitenkin siksi, ettei halua nähdä vaivaa vaikeassa tilanteessa tai etsiytyä syiden alkulähteille..
Mua jäi kans vaivaaman toi individualismin ylistys. Kun tässä yhteiskunnassa niin hemmetisti korostetaan sitä että yksilöllä ITELLÄÄN on kivaa, että se on yksin minä joka teen elämässäni mitä haluan ja miten haluan. Totta sinänsä, mutta mielestäni olisi syytä muistaa muiden ihmisten arvostaminen ja kunnioittaminen. Empatiaa, hyvät ihmiset, kykyä miettiä asioita pidemmälle kuin oman nokan etäisyydelle, sitä tarvitaan että voimme elää YHDESSÄ tässä maailmassa!
On se kumma juttu, kuinka ihmiset antaa nykyään liian helpolla periksi ongelmien ilmaantuessa. Pistää vihaksi.
on yksilön kivaa? Eikö se ole tasapainoisuus tai ainakin siihen pyrkiminen pyrkiminen?
Tasapainoisuuteen on pitkä matka jos lähtee suhteesta aina muutaman vuoden välein, kun alkaa "olla tylsää" tai "kuuntelee sydämen ääntä".
Erossa mies yleensä menettää kotinsa ja lapsensa eikä mikään sopimus pysty niitä korvaamaan. Pitkäaikainen koti ei ole vaihdettavissa vaikkei kyse olisikaan itse rakennetusta omakotitalosta, jonka tunnearvo on kiistaton.
Lasten lähtö kotoa käynnistää monta eroprosessia, koska lasten menetys heidän tuleville kumppaneilleen on joka tapauksessa edessä. Aikuiset lapset pystyvät jatkaamaan suhdettaan isäänsä paremmin kuin äitinsä kontrolloimat pienokaiset. Vaikka lapsenlapset menettävätkin perinteisen mukaisen mummolan, yhteys sukulaisiin säilyy.
On ollut mielenkiintoista huomata kuinka sitoutuneita eronneet ovat exiinsä. Vaikka uudet suhteet korvaavatkin erotiikan niin yhteisiä asioita on etenkin pitkän liiton aikana syntynyt enemmän kuin tarpeeksi.
Kulissiliitto voi kaikesta huolimatta myös muuttua parempaan suuntaan. Rinnakkaissuhteissa havaitut ongelmat ajavat kotiin siinä missä routa porsaan. Nykyään erotaan liian helposti. Kaikesta huolimatta oma puoliso on yleensä huolella valittu. Huomasin tämän sinkut.netin matchingia kokeilemalla, kun sain itselleni sopiviksi kumppaneiksi joukon vaimoni "kaksoisolentoja". Silloin paras ratkaisu on sittenkin yrittää parantaa nykyistä liittoa vaikka se vaikealta tuntuukin.
Toinen nainen on miehelle kenties hyvä täydennys kokonaisuuteen. Seksi on intohimoisempaa ja keskustelut syvällisempiä kuin jo tutuksi käynyt vaihtoehto. Siltikään tämä ei korvaa kaikkea sitä mitä pitkäaikainen vaimo ja lasten äiti edustaa.
taitaa suurimmaksi osaksi olla. On tullut vierestä katseltua, kun ihmiset eroilevat, ja entinen "vikoineen" on vaihdettu "täydelliseen"...ja vähän ajan päästä on huomattu, ettei se uusi olekaan täydellinen, vaan itseasiassa ne entisen kumppanin viat olivatkin ihan siedettäviä verrattuna uuden ongelmiin.
Joskus mietinkin, että ihmiset näkevät kumppanissaan joitakin tiettyjä vikoja, pohtivat sitä, kuinka haluavat kumppanin josta näitä samoja piirteitä ei löydy. Löytävät sitten sellaisen ihmisen, jolla ei näitä tiettyjä piirteitä ole, ovat hetken onnellisia kunnes heräävät huomaamaan, kuinka paljon vaikeammin kestettäviä nämä uuden kumppanin hankalat piirteet ovatkaan.
Kannattaisi kulissiliitossakin herätä ehkä kuitenkin hoitamaan sitä omaa suhdetta, ja rakastua kenties uudelleen siihen omaan kumppaniin, ennen kuin lähtee tuskailemaan tuntemattomammille poluille...
No, tulihan vain mieleeni ;)
Eri asia on onnistuuko se. Siis tuo kulissiavioliiton uudelleen lämmittäminen.
Itselläni on tästä kokemusta, yritystä, halua. Silti tuntuu siltä, että kun keskinäinen luottamus tai arvostus on mennyt, ei sitä enää takaisin saa.
Syynä omaan roikkumiseeni kulisseissa ovat lapset, turvautuminen vanhaan tuttuun vaikkakin sitten suuriakin puutteita sisältävään elämään ja ehkä sekin, että sisimmäni kai yhä edelleen rakastan vaimoani.
Silti kaipaan kovastikin tasavertaista aikuista keskustelu- ja myöskin fyysistä suhdetta. Tässä syy, miksi kulisseistakin etsiydyn ulkopuoliseen kontaktiin. Muutoinkin ihmettelen kovasti niitä monasti kovinkin tuomitsevia mielipiteitä, joita seuraa etsivistä ukkomiehistä esitetään ilman, että hiukkaakaan tiedetään mikä hänen todellinen elämäntilanteensa tai tarpeensa ovat.
Kulissiavoliitto takana ja uusi elämä edessä.
Mulla kesti kulissiavoliittoa noin kolme-neljä vuotta jollaiseksi se oli muuttunut suhteen hoitamattomuuden ja ihmisten erillaistumisen vuoksi. Jaa, miksiköhän elin sellaisessa suhteessa...
No ulkoiset seikat olivat aika painavia ja vakituista seurustelusuhdetta tuon kulissin rinnalle ei työkiireiden vuoksi ehtinyt/viitsinyt/jaksanut hakea. Irtosählinkejä oli riittämiin jos sellaisia halusi.
Oli ihan siedettävää elää fiksun, koulutetun, kauniin ja hyvin toimeentulevan naisen kanssa. Vastaavalla tavalla nainenkin ajatteli minusta.
Ulkoisessti tilanteemme oli erinomainen. Iso ja edustava talo, hyvät autot, hyvät toimeentulo jne...
Yhteistä ystäväpiiriä meillä ei sinäänsä ollut vaan kummallakin oli pitkinä vapaina omat menonsa, siis joulut, juhannukeset, vaput yms... vietimme omissa piireissämme. Kohteliaisuussyistä vierailimme toistemme vanhempien luona muutamia kertoja vuodessa.
Lopulta totesimme että tätä "suhdetta" oli turha jatkaa ja laitoimme tavarat hyvinä ystävinä erilleen. Eipä tilanne kovin radikaalisti muuttunut, tai no hesaria en viitsinyt tilata kun uudella asunnolla tulee vietettyä aika vähän aikaa. Kummallakaan meistä ei tunnu olevan pakonomaista tarvetta perustaa perhettä tai vakinaistua uuteen suhteeseen.
Tällaisiakin ihmisiä löytyy.
Tuollaisiakin ihmisiä löytyy,se on hyvä.Itse pidän perhe-elämästä hyvin paljon ja en vaihtaisi vaimoani ja lapsiani mihinkään!Mutta kaikki eivät kai ole samanlaisia..Hyvät jatkot sinulle!