Oletko koskaan ajatellut omaa puhetapaasi tai -ääntäsi?
Oletko saanut kommentteja muilta ihmisiltä liittyen puheeseesi, esim. että
-puhut liikaa / liian vähän
-puhut liian hiljaa / kovaa
-äänensävysi on liian vaihteleva / monotoninen tms.
Arvostetaanko puheliasta ihmistä enemmän tässä yhteiskunnassa, kuin henkilöä, joka on enemmän mietteissään...? Minun mielestäni asia on näin, eikä se ole välttämättä hyvä asia.
Itse muistan lapsuudesta, kuinka joillakin ihmisillä oli tapana arvostella sitä, jos joku ei puhunut "tarpeeksi". Sellaista en muista, että olisi valitettu jonkun puhuvan liikaa...!
On heikkoa kasvatusta ympäristöltä, mikäli lapsen puhetta arvostellaan. Lapsi tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.
Eräskin sukulaiseni oli lähes puhumaton lapsuutensa... tällä hetkellä toimii opettajana.
Vanhempien hyväksyminen on tärkeintä. Se pehmentää ympäristöltä mahdollisesti tulevaa kritiikkiä. Yhtä tärkeää on opettajien hyväksyntä.
Itselläni on ilmeisesti tapana eläytyä liikaakin muiden puheeseen ja kun olen "paljon" työ- ja yksityiselämässäni ollut tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, on se osaltaan vaikuttanut siihen että pyrin puhumaan mahdollisimman selvästi ja jätän usein sanojen oikeat sijamuodotkin (tarkoituksella) käyttämättä, niin että tulisin varmemmin ymmärretyksi. Tästä on seurannut se, että jotkut suomalaiset ja useimmat ulkomaalaiset olettavat minun olevan ei-suomalainen... :)
Kommentteja?
Oletko saanut kommentteja muilta ihmisiltä liittyen puheeseesi, esim. että
-puhut liikaa / liian vähän
-puhut liian hiljaa / kovaa
-äänensävysi on liian vaihteleva / monotoninen tms.
Arvostetaanko puheliasta ihmistä enemmän tässä yhteiskunnassa, kuin henkilöä, joka on enemmän mietteissään...? Minun mielestäni asia on näin, eikä se ole välttämättä hyvä asia.
Itse muistan lapsuudesta, kuinka joillakin ihmisillä oli tapana arvostella sitä, jos joku ei puhunut "tarpeeksi". Sellaista en muista, että olisi valitettu jonkun puhuvan liikaa...!
On heikkoa kasvatusta ympäristöltä, mikäli lapsen puhetta arvostellaan. Lapsi tulisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.
Eräskin sukulaiseni oli lähes puhumaton lapsuutensa... tällä hetkellä toimii opettajana.
Vanhempien hyväksyminen on tärkeintä. Se pehmentää ympäristöltä mahdollisesti tulevaa kritiikkiä. Yhtä tärkeää on opettajien hyväksyntä.
Itselläni on ilmeisesti tapana eläytyä liikaakin muiden puheeseen ja kun olen "paljon" työ- ja yksityiselämässäni ollut tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, on se osaltaan vaikuttanut siihen että pyrin puhumaan mahdollisimman selvästi ja jätän usein sanojen oikeat sijamuodotkin (tarkoituksella) käyttämättä, niin että tulisin varmemmin ymmärretyksi. Tästä on seurannut se, että jotkut suomalaiset ja useimmat ulkomaalaiset olettavat minun olevan ei-suomalainen... :)
Kommentteja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuli vain sellainen juttu mieleeni, että mielestäni ihmisillä on tapana tehdä toisista ihmisistä puheen perusteella samanlaisia havaintoja kuin ulkonäönkin perusteella. Eli kuvitellaan ihmisen olevan tietynlainen ihan pelkästään sen puhetavan/äänen yms. perusteella, esim. hiljaiset ovat ujoja ja kilttejä ja äänekkäämmät ovat automaattisesti rohkeita ja "rempseä" luonteisia.
Joillekkin ihmisille on myös suorastaan shokki huomata, että ihminen/ihmiset eivät olleetkaan sellaisia millaiseksi he olivat jonkun ihmisen mielikuvissaan muodostaneet.
Eli ensivaikutelma voi pettää ja rotuopit ovat perseestä....
..puhujana ihan keskivertotasoa.
Joskus mua on kehotettu ryhtymään radiotoimittajaksi äänen vuoksi ja ääntäni on kehuttu paljon. Tiedä kylläkään sitten, kuinka paljon ketunhäntää kehujilla on ollut kainalossa.;)
että sellainen paljastus tällä kertaa...
(...arvatkaapa, kuka tuli mieleen tästä jutusta? Kiduttaja-Pullinen & co...)
..mua vähän? Kai mun pitäis tää tietää, mut nyt on aukko sivistyksessä.;) Kuka on/ oli Kiduttaja- Pullinen? Kiitän vastauksesta jo etukäteen!
PS. Eiks ollutkin jäntsy paljastus tällä kertaa? Kerro säkin omasta äänestäsi jotain.;)
muistan, niin "harrasti" jotain fyysistä kiduttamismuotoa...
Mun äänestä: kuulemma vähän vaihtelee - tilanteesta riippuen. ;) (enempää en osaa analysoida, mutta saahan sen selville...)
Kiduttaja=Jari Fleicher
Tärkeää on muotoilla sanottavansa niin, että se mahdollisimman tarkoin vastaa ajatustani päässä. Tämä ei ole helppoa. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa olen huomannut, että viesti ymmärretään monesti väärin, ei kuulla tai jopa torjutaan. Tietenkin vistinnässä saatta aolla monenlaisia häiriöitä matkalla ihmisestä toiseen...
En ole riittävän usein tarkentanut kysymyksillä, että toinen ymmärtää mitä minä tarkoitan. Tämäkin on tärkeää. Siis tärkeää todentaa se mitä toinen on saanut 'perille'. Sitten ei tarvitse luulla mitään. Ei tule virheellisiä johtopäätöksiä minulla toisesta, toivottavasti. Ja samalla ehkä varmistan, että minut on ymmärretty.
Ihmiset ymmärtävät asiat ja erityisesti SANAT niin monella tavalla. Viestiä voidaan tulkita. Ei pelkästään sanoja vaan kaikkea muuta... äänensävyä, eleitä jne. ja jopa sitä puhumattomuutta. Ainahan nämä tulkinnat eivät ole viestin lähettäjän kannalta oikeita, vaan ovat vastaanottajan OMIA tulkintoja.
Minulle on ollut raju herätys se, kun havaitsin ihmisten tulkitsevan näkemiään asioita myös hyvin eri tavoin... kuin esim. minä. Itse asiassa jokaisella ihmisellä on oma kapasiteettinsa ymmärtää näitä kaikenlaisia ulkoapäin tulevia viestejä. Aina sitä en havaitse päältä päin mihin toinen voi yltää tulkinnoissaan... positiiviset yllätykset ovat mieluisia.
Kiitos tästä avauksesta!