ymmärtämään että tosiaankin haluaa olla hänen kanssaan loppu elämänsä??
meilläkin on "pienoinen ikäero" mutta minullakin on se että jos kiinnyn johonkin ihmiseen turha odottaa että jätän häntä:D
vaikka siis voihan se olla että olen toisinaan vähän synkkyyteen vaipuvaa sorttia:D mutta eikös jokainen välillä olekkin?
mutta ihan oikeasti kun miettii kyseinen ihminen on (rehellinen luotettava kunnollinen huumorintajuinen...jne). oikeastaan sellaista mitä "monet miehet ei todella ole" (en meinaa kaikkia saatikka yleistä:) koska tiedän muutamia hyviä tyyppejä). ainankin..
mutta mikä siinä voi olla että mies ei vain usko sitä?? että toinen haluaa olla juuri hänen kanssaan?
meilläkin on "pienoinen ikäero" mutta minullakin on se että jos kiinnyn johonkin ihmiseen turha odottaa että jätän häntä:D
vaikka siis voihan se olla että olen toisinaan vähän synkkyyteen vaipuvaa sorttia:D mutta eikös jokainen välillä olekkin?
mutta ihan oikeasti kun miettii kyseinen ihminen on (rehellinen luotettava kunnollinen huumorintajuinen...jne). oikeastaan sellaista mitä "monet miehet ei todella ole" (en meinaa kaikkia saatikka yleistä:) koska tiedän muutamia hyviä tyyppejä). ainankin..
mutta mikä siinä voi olla että mies ei vain usko sitä?? että toinen haluaa olla juuri hänen kanssaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
'ymmärtämään että tosiaankin haluaa olla hänen kanssaan loppu elämänsä??'
Mutisemalla tuon miehelle kuolinvuoteellaan. Muussa tapauksessa näinä päivinä todennäköisyys eroon ennen kuolemaa taitaa olla ~70%.
ymmärtämään että tosiaankin haluaa olla hänen kanssaan loppu elämänsä?? *
Hei,oletko nyt ihan tosissasi? ei tommosta ole enää olemassa,asutko maalla jo koko elämäs?
jäänyt vähän jälkeen..?
ja kauanko ootte jo yhdessä? en usko kauan..miksi en usko? no koska tuollaista hömppää lörpöttävät vain ne jotka uskoo satuihin.
vai että haluaa olla sun kaa loppuelämän....
Aikoinaan vastaavanlainen tilanne, en saanut miestä vakuutettua että olin tosissani hänen suhteensa. Hän vain totesi että hyvästäkin täytyy ymmärtää luopua tämän itsensä parhaaksi, en sitä silloin ymmärtänyt nyt vuosia myöhemmin olen (ehkä) tyytyväinen hänen ratkaisustaan.
Tosin joskus vielä mietin että jos kuitenkin...!
No mennyt on mennyttä!
Ps. Miehistä ei koskaan ikinä tiedä, joten...Voimia sinulle!
että jos miehesi on paljon vanhempi 30-40v niin hän on jo enemmän elämää nähnyt. Tietää ettei ne asiat suju niinkuin nuorena ruusunpunaisten lasien kanssa suunnitteli. Ihminen muuttuu.. mielipiteet muuttuu elämänkokemuksen myötä. Nuoret voi olla hyvinkin jyrkkiä mielipiteissään kun taas vanhemmat on realistisempia. Shit happens..:D
Munkin miljoonasta periaatteesta yms olen pystynyt pitään varmaan tasan yhden asian, muut olen joutunut "syömään" tavalla tai toisella.
En ole esim ikinä tykännyt/ymmärtänyt yhden yön-juttuja.. Nyt on semmonenkin sitten koettu :(
Kyllä miehesi varmasti uskoo, että nyt olet sitä mieltä että haluat olla hänen kanssaan koko elämäsi mutta hän realistisesti tietää ettei etukäteen kannata paljoa rummuttaa. Tässä on sitten n. 40v edessä yhteiselämää ja sen aikana tapahtuu paljon esim ikäkriisejä yms.
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä ette ole koko ikäänne yhdessä mutta olisi kiva jos joku onnistuisi. Onnea yritykseen
Jotenkin tuntuu et nykymaailmassa ei enää uskota tai edes haluta voida sitoutua loppuelämäänsä ajatellen, et ollaan vielä kiikustuolissakin yhdessä ja rakastetaan toisiaan.
Bhava puhui et viiden vuoden päästä olet jo erilainen. Niinhän meistä jokainen muuttuu ja kasvaa ihmisenä, se kai olisi se tarkoituskin!?
Mutta miksei sitä voisi ajatella kasvavansa sen kumppanin kanssa yhdessä, toinen toistaan tukien ja toiseen turvautuen?
Olenko sitten liian naiivi kun haluan uskoa siihen tahtoon ja sitoutumiseen loppuelämäksi. Tiedän ettei se ole itsestään selvyys ja töitä teettää, mut mun mielestä se olisi sen arvoistakin.. Oppia rakastamaan toista myös niinä huonoina aikoina.
Teeppä itsestäs video ja anna miehelles lahjaksi, jos vaikka muuttais mieltään.
Tässä mallia:
http://www.saunalahti.fi/parazite/fucking.awesome/Psych o_Girl.wmv
joo ja tuosta Psycho sanasta turha väli pois h:n ja o:n välistä
vastanneille niin positiivisista epäilevistä jne.. vastauksista:)
sanotaan nyt näin että itse olen sitä sorttia niin kaverin kun kumppanin suhteen että olen ja pysyn.. toki onhan se aikaista sanoa noin.. mutta on tässä jo oltukkin yhessä ja koettu kaikenlaista..
kaukosuhteesta lähtien:D
ja minusta jos ihminen tuntuu oikealta ei pitäisi ainankaan ikäkriisien taikka muiden (hiukan ikävien asioiden päätyä aina eroon).
toki pettämistä vastaan olen. niin omassa kun kumppanin käytöksessä.. se on kyllä yksi niitä jota on vaikea antaa anteeksi.. (ja siis itse en ole pettänyt mutta aijemmin tullut petetyksi).
joten ehkä hyvinkin voi onnistua siten että meneekin nappiin:)