Eli, kertomus.... pojasta.
Voi sitä iloista ilmettä oppilaiden kasvoilla, kun erityisluokan ovet sulkeutuivat ja kesäiset riemut ja valoisat yöt ottivat syleilyynsä koulusta vapahdetut oppilaat.
Koulureppu sai jäädä nurkaan pölyttymään, siellähän se oli ollut jo koko lukuvuoden, mutta sitä oli kiva potkaista ohimennen ja haistattaa mielessään paskat koko opettajakunnalle.
Kesäloma oli siis alkanut, riemulla ei ollut rajaa.
Käytettäköön tässä opettavaisessa tarinassa, henkilöstämme vaikka nimeä.... Neiti X.
Neiti X vapautti hennon olemuksensa juhlavaatteista, hameesta ja topista. Pikkuhousuja hän ei ollut käyttänyt aikoihin.
Iloinen läpsähdys eteisessä kertoi Neiti Xälle, että posteljooni oli juuri käynyt oven toisella puolella.
Ihanasti, Neiti X tanssahteli eteiseen ja sieppasi postit. Hän nosti ne eteisen pöydälle ja siinä katsellessaan, osui hänen silmänsä erääseen julkaisuun.
Vartiotorni oli tullut jälleen, voi sitä riemua ja hyvää mieltä, joka levisi Neiti Xän olemukseen.
Hän oitis juoksi parvekkeelle ja ryhtyi tavaamaan.
Yleensä hän katseli vain kuvat, mutta nyt tuntui, että tässä lehdessä olisi jotain aivan erityistä.
Ja niinpä, muutaman tunnin tavailtuaan, Neiti X huomasi kuvallisen ilmoituksen.
"Tämä on varmasti kiva juttu" Neiti X ilakoi ja jäi iloisena odottamaan äitiään, joka kyllä lukisi hänelle tuon mielenkiintoisen ilmoituksen.
Itse Neiti X ei siihen pystynyt, sillä teksti oli kirjoitettu kaunokirjoituksella.
Neiti X seisoskeli parvekkeella ja limppaili ohi kävelevien ihmisien päälle, nämä kyllä tuppasivat limppaamaan takaisin, sillä Neiti X asui äitinsä kanssa kerrostalossa, jossa heidän asuntonsa oli alimmassa kerroksessa, oikeastaan se ei ollut edes kerros, vaan asunto oli katutasossa, eikä siis kaiteenkaan tarvinnut olla korkea, se oli tarkalleen mitattuna 43 senttimetriä.
Neiti X oli sen itse mitannut.
Vihdoin äiti tuli kotiin ja Neiti X juoksi iloisena eteiseen.
"Äiti äiti äiti äiti äiti äiti"" Huusi Neiti X.
"Mikäs sinua nyt noin kiihdyttää" kysyi tuo juuri sisälle tullut, hikoileva, harvahampainen, tupakkaa tuprutteleva ja lihavahko punakka nainen.
"Lue tämä ilmoitus minulle äiti kiltti!" Neiti X huusi.
Äiti otti lehden ja luki ilmoituksen, ääneen siis.
"Nyt ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua luontoretkelle. Tutustumme Ehkut- kyläyhteisöön ja katselemme oravia. Ehkä hyvällä onnella näemme sammakoitakin. Sitovat ilmoittautumiset numeroon xxx xxx xxx"
"Oi äiti, saanhan mennä" aneli Neiti X.
"Tottakai, jos sitä todella haluat" äiti sanoi ja halasi tytärtään.
"En tahdo mittään muuta niin paljon, kuin sitä äiti" Neiti X jo melkein kyynelehti.
Äiti sytytti uuden savukkeen ja tuhnautti.
"Lähtö sinne on jo puolen tunnin päästä, soita, pakkaa äkkiä ja mene" äiti sanoi pahimpien hajujen häivyttyä.
Ei tarvinnut kahta kertaa Neiti Xää käskeä.
Oitis oli laukku pakattu ja tyttö hävinnyt ovesta.
Linja-auto jo odottelikin ja Neiti X sai melko hyvän ikkunapaikan.
Jännittävä matka alkoi ja kuin taikaiskusta, auto olikin jo perillä.
Leirijohtaja toivotti kaikki tervetulleiksi ja pyysi jokaista etsimään itselleen sopivan telttapaikan.
"TELTTAPAIKAN!" Kiljaisi Neiti X hirvittävällä rähkäisyllä.
"Niin, siinä ilmoituksessahan pyydettiin tuomaan oma teltta", leirijohtaja sanoi ja taputti Neiti Xän selkää.
"Voi surku, ei minulla ole telttaa mukana kun ei äiti sitä sanonut" Neiti X itki.
Leirinjohtaja poistui vähin äänin paikalta, sillä hän ei ollut saanut koulutusta moiseen tilanteeseen.
Neiti X istui kannolle ja potkaisi laukkuaan.
Laukun sisältö levisi ja vaateet menivät aivan pölyisiksi.
"Ei auta itku markkinoilla" tokaisi Neiti X ja nosteli vaatteitaan maasta.
Hänelle sattui käsiin uudet housut (jääköön merkki sanomatta, mutta ne on sellaiset lököt)... tässähän oli ratkaisu aivan käsillä.
Neiti X hymyili, kaikki kääntyisi parhainpäin.
Ei ollut kovinkaan vaikeaa varastaa muilta telttakeppejä ja niinpä oli tuossa tuokiossa Neiti Xän teltta pystytetty.
Neiti X oli hyvin hyvin hyvin hyvin iloinen.
Hän istuutui telttaansa ja nautti katsellessaan toisia, jotka vasta pystyttelivät telttojaan ja kinastelivat siitä, kuka oli vienyt telttakepit.
Vellikello soi ja Neiti X onnistui taitavasti livahtamaan jonon ensimmäiseksi.
Hernekeittoa ja pannaria!
Neiti X santsasi kahdesti ja nautti olostaan.
Syönnin jälkeen oli tapahtumia, juostiin kilpaa ja laulettiin reippaita virsiä, taisipa Teppo pistää omia sanojaankin väliin vuollessaan männyn kylkeen kuvaa hämäkäkistä.
Neiti Xälle tuli mieleen oma erityisluokkansa, oikeastaan se oli tarkkailuluokka, mutta sitä nimeä ei saanut enää käyttää, koska se antoi oikeamman kuvan sillä luokalla olevista koululaisista.
Ilta saapui ja uni veti leirikansaa telttoihinsa.
Neiti Xkin tuntui väsymyksen painavan ja kömpi hienoon merkkitelttaansa.
Päivällä syöty hernekeitto tahtoi vielä valvoa, ja se iloisesti teki tuttavuutta kaasun muodossa teltan ilmapiiriin.
Taitavasti oli Neiti X telttansa rakentanut, minkäänlaista vetoa ei tuntunut.
Sitten, yllättäen yösydännä, joku napitti teltan auki.
"Unohdit laittaa päälles kun läksit" kuului äitin ääni.
"Voi kauhistus!" Neiti X kiljahti ja katseli itseään, "niinpä todella taisi käydä".
"Saankos jäädä yöksi tänne, lähden aamulla takas kotiin" äiti kysyi.
"Tottakai saat" Neiti X vastasi ja napitti teltan kiinni.
"Poltanpa yhden tupakan" äiti sanoi...
Ne housut olivat todella vahvat, solmituista lahkeista löi vain pienoinen liekki suolikaasun palaessa täydellä teholla merkkiteltan sisällä.
Ei tiennyt leirinjohtaja itseään yöllä hyväillessään, mikä häntä odottaisi aamulla.
Aamu sitten ajallaan valkeni ja moni ihmetteli palaneen hajua, joka tuntui tulevan oudon näköisestä teltasta.
Teltta napitettiin auki ja sieltä löytyi kaksi ruskeaa kurttuista.... jotakin.
"Voi helevetti, joku on tehnyt jipon. Joku todella hullu on tehnyt housuista teltan ja laittanut sinne kaksi paskaa, jo on huumoria" naureskeli leirinjohtaja.
"Tavallisesti näissä housuissa on vain yksi paska kerrallaan" hän jatkoi.
Mitäpä tästä opimme?
Emme varmaan mitään.
Taidan lopetella tällä kanavalla ja toivotan kaikille HYVÄÄ JOULUA, erityisesti Terolle.
Oli mukava tutustua Sinuun ja vaihtaa ajatuksia, hei hei.
Voi sitä iloista ilmettä oppilaiden kasvoilla, kun erityisluokan ovet sulkeutuivat ja kesäiset riemut ja valoisat yöt ottivat syleilyynsä koulusta vapahdetut oppilaat.
Koulureppu sai jäädä nurkaan pölyttymään, siellähän se oli ollut jo koko lukuvuoden, mutta sitä oli kiva potkaista ohimennen ja haistattaa mielessään paskat koko opettajakunnalle.
Kesäloma oli siis alkanut, riemulla ei ollut rajaa.
Käytettäköön tässä opettavaisessa tarinassa, henkilöstämme vaikka nimeä.... Neiti X.
Neiti X vapautti hennon olemuksensa juhlavaatteista, hameesta ja topista. Pikkuhousuja hän ei ollut käyttänyt aikoihin.
Iloinen läpsähdys eteisessä kertoi Neiti Xälle, että posteljooni oli juuri käynyt oven toisella puolella.
Ihanasti, Neiti X tanssahteli eteiseen ja sieppasi postit. Hän nosti ne eteisen pöydälle ja siinä katsellessaan, osui hänen silmänsä erääseen julkaisuun.
Vartiotorni oli tullut jälleen, voi sitä riemua ja hyvää mieltä, joka levisi Neiti Xän olemukseen.
Hän oitis juoksi parvekkeelle ja ryhtyi tavaamaan.
Yleensä hän katseli vain kuvat, mutta nyt tuntui, että tässä lehdessä olisi jotain aivan erityistä.
Ja niinpä, muutaman tunnin tavailtuaan, Neiti X huomasi kuvallisen ilmoituksen.
"Tämä on varmasti kiva juttu" Neiti X ilakoi ja jäi iloisena odottamaan äitiään, joka kyllä lukisi hänelle tuon mielenkiintoisen ilmoituksen.
Itse Neiti X ei siihen pystynyt, sillä teksti oli kirjoitettu kaunokirjoituksella.
Neiti X seisoskeli parvekkeella ja limppaili ohi kävelevien ihmisien päälle, nämä kyllä tuppasivat limppaamaan takaisin, sillä Neiti X asui äitinsä kanssa kerrostalossa, jossa heidän asuntonsa oli alimmassa kerroksessa, oikeastaan se ei ollut edes kerros, vaan asunto oli katutasossa, eikä siis kaiteenkaan tarvinnut olla korkea, se oli tarkalleen mitattuna 43 senttimetriä.
Neiti X oli sen itse mitannut.
Vihdoin äiti tuli kotiin ja Neiti X juoksi iloisena eteiseen.
"Äiti äiti äiti äiti äiti äiti"" Huusi Neiti X.
"Mikäs sinua nyt noin kiihdyttää" kysyi tuo juuri sisälle tullut, hikoileva, harvahampainen, tupakkaa tuprutteleva ja lihavahko punakka nainen.
"Lue tämä ilmoitus minulle äiti kiltti!" Neiti X huusi.
Äiti otti lehden ja luki ilmoituksen, ääneen siis.
"Nyt ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua luontoretkelle. Tutustumme Ehkut- kyläyhteisöön ja katselemme oravia. Ehkä hyvällä onnella näemme sammakoitakin. Sitovat ilmoittautumiset numeroon xxx xxx xxx"
"Oi äiti, saanhan mennä" aneli Neiti X.
"Tottakai, jos sitä todella haluat" äiti sanoi ja halasi tytärtään.
"En tahdo mittään muuta niin paljon, kuin sitä äiti" Neiti X jo melkein kyynelehti.
Äiti sytytti uuden savukkeen ja tuhnautti.
"Lähtö sinne on jo puolen tunnin päästä, soita, pakkaa äkkiä ja mene" äiti sanoi pahimpien hajujen häivyttyä.
Ei tarvinnut kahta kertaa Neiti Xää käskeä.
Oitis oli laukku pakattu ja tyttö hävinnyt ovesta.
Linja-auto jo odottelikin ja Neiti X sai melko hyvän ikkunapaikan.
Jännittävä matka alkoi ja kuin taikaiskusta, auto olikin jo perillä.
Leirijohtaja toivotti kaikki tervetulleiksi ja pyysi jokaista etsimään itselleen sopivan telttapaikan.
"TELTTAPAIKAN!" Kiljaisi Neiti X hirvittävällä rähkäisyllä.
"Niin, siinä ilmoituksessahan pyydettiin tuomaan oma teltta", leirijohtaja sanoi ja taputti Neiti Xän selkää.
"Voi surku, ei minulla ole telttaa mukana kun ei äiti sitä sanonut" Neiti X itki.
Leirinjohtaja poistui vähin äänin paikalta, sillä hän ei ollut saanut koulutusta moiseen tilanteeseen.
Neiti X istui kannolle ja potkaisi laukkuaan.
Laukun sisältö levisi ja vaateet menivät aivan pölyisiksi.
"Ei auta itku markkinoilla" tokaisi Neiti X ja nosteli vaatteitaan maasta.
Hänelle sattui käsiin uudet housut (jääköön merkki sanomatta, mutta ne on sellaiset lököt)... tässähän oli ratkaisu aivan käsillä.
Neiti X hymyili, kaikki kääntyisi parhainpäin.
Ei ollut kovinkaan vaikeaa varastaa muilta telttakeppejä ja niinpä oli tuossa tuokiossa Neiti Xän teltta pystytetty.
Neiti X oli hyvin hyvin hyvin hyvin iloinen.
Hän istuutui telttaansa ja nautti katsellessaan toisia, jotka vasta pystyttelivät telttojaan ja kinastelivat siitä, kuka oli vienyt telttakepit.
Vellikello soi ja Neiti X onnistui taitavasti livahtamaan jonon ensimmäiseksi.
Hernekeittoa ja pannaria!
Neiti X santsasi kahdesti ja nautti olostaan.
Syönnin jälkeen oli tapahtumia, juostiin kilpaa ja laulettiin reippaita virsiä, taisipa Teppo pistää omia sanojaankin väliin vuollessaan männyn kylkeen kuvaa hämäkäkistä.
Neiti Xälle tuli mieleen oma erityisluokkansa, oikeastaan se oli tarkkailuluokka, mutta sitä nimeä ei saanut enää käyttää, koska se antoi oikeamman kuvan sillä luokalla olevista koululaisista.
Ilta saapui ja uni veti leirikansaa telttoihinsa.
Neiti Xkin tuntui väsymyksen painavan ja kömpi hienoon merkkitelttaansa.
Päivällä syöty hernekeitto tahtoi vielä valvoa, ja se iloisesti teki tuttavuutta kaasun muodossa teltan ilmapiiriin.
Taitavasti oli Neiti X telttansa rakentanut, minkäänlaista vetoa ei tuntunut.
Sitten, yllättäen yösydännä, joku napitti teltan auki.
"Unohdit laittaa päälles kun läksit" kuului äitin ääni.
"Voi kauhistus!" Neiti X kiljahti ja katseli itseään, "niinpä todella taisi käydä".
"Saankos jäädä yöksi tänne, lähden aamulla takas kotiin" äiti kysyi.
"Tottakai saat" Neiti X vastasi ja napitti teltan kiinni.
"Poltanpa yhden tupakan" äiti sanoi...
Ne housut olivat todella vahvat, solmituista lahkeista löi vain pienoinen liekki suolikaasun palaessa täydellä teholla merkkiteltan sisällä.
Ei tiennyt leirinjohtaja itseään yöllä hyväillessään, mikä häntä odottaisi aamulla.
Aamu sitten ajallaan valkeni ja moni ihmetteli palaneen hajua, joka tuntui tulevan oudon näköisestä teltasta.
Teltta napitettiin auki ja sieltä löytyi kaksi ruskeaa kurttuista.... jotakin.
"Voi helevetti, joku on tehnyt jipon. Joku todella hullu on tehnyt housuista teltan ja laittanut sinne kaksi paskaa, jo on huumoria" naureskeli leirinjohtaja.
"Tavallisesti näissä housuissa on vain yksi paska kerrallaan" hän jatkoi.
Mitäpä tästä opimme?
Emme varmaan mitään.
Taidan lopetella tällä kanavalla ja toivotan kaikille HYVÄÄ JOULUA, erityisesti Terolle.
Oli mukava tutustua Sinuun ja vaihtaa ajatuksia, hei hei.
Vastaukset 2
Vanhimmat
;D Kiitoksia samoin:)
Hauskaa joulua sinullekin ja käyhän aina silloin tällöin kirjoittelemassa opettavaisia tarinoitasi..:)