Onko mahdollista saavuttaa luottamus uudelleen? Olemme olleet yhdessä 2v. josta asuneet yhdessä 1,5. Ennen seurusteluamme mieheni joi reilusti ja poltteli pilveä. Yhteen muutettuamme kävi muutaman kerran niin ettei tullutkaan yöksi kotiin vaikka oli luvannut, puhelin oli kiinni ja aamulla löytyi sammuneena joltakin puolitutulta (naiselta). Kovasti pyyteli anteeksi ja lupasi ettei enää sellaiseen kuntoon itseään joisi. Tämä toistui uudelleen ja nyt lupasi kokonaan olla juomatta kun ei ole seurassani. Itse en käytä lainkaan alkoholia.
Nyt hän on alkanut valehtelemaan juomisestaan/polttelemisestaan, vaikka kuulen äänestä että hän on juonut väittää kuitenkin kivenkovaan ettei ole, kunnes seuraavana aamuna tunnustaa. Tähän on haettu apua ammattilaisten kanssa puhuen (mutta eivät ottaneet vakavasti kun ei tapahdu viikottain, ei siis ole ongelma). Mieheni sanoo ettei ole koukussa mihinkään, miksi hän sitten joutuu valehtelemaan minulle päästäkseen käyttämään? Jos joisi kotona minun kanssani tai kun olemme yhdessä ulkona olisi ok, mutta tätä tapahtuu todella harvoin. Nyt alan pelätä valehteleeko muistakin asioista, kun viettää aikaa tuttavatyttöjen kanssa joita minä en ole koskaan tavannut, pelkään siis että hän pettää minua. Onko suhteessa tässä vaiheessa enää mitään järkeä, kun luottamusta ei ole löytynyt näin pitkään aikaan? Hän sanoo että haluaa muuttua ja olla kanssani, ei osaa edes kuvitella elämää ilman minua. Hän ei kuitenkaan omasta mielestään pysty hallitsemaan käytöstään (ei voi siis itse valita juoko/pollteleeko/valehteleeko) vaan se vain tapahtuu eikä hän voi estää. Ihmettelen suuresti kuinka se on mahdollista, onko sekin vain huono selitys kaikelle?
Rakastan miestäni enkä haluaisi erota, mutta koska itse olen jo yrittänyt kaikkeni (kaikenlaisia ratkaisumalleja olen ehdotellut) eikä muutosta siltikään tunnu tapahtuvan...en kehtaa puhua tästä sukulaisille/ystävillä koska he sanoisivat heti että jätä moinen... Tarvitsisin kuitenkin hiukan ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseemme. Kiitos paljon jos vaivaudut auttamaan!
Nyt hän on alkanut valehtelemaan juomisestaan/polttelemisestaan, vaikka kuulen äänestä että hän on juonut väittää kuitenkin kivenkovaan ettei ole, kunnes seuraavana aamuna tunnustaa. Tähän on haettu apua ammattilaisten kanssa puhuen (mutta eivät ottaneet vakavasti kun ei tapahdu viikottain, ei siis ole ongelma). Mieheni sanoo ettei ole koukussa mihinkään, miksi hän sitten joutuu valehtelemaan minulle päästäkseen käyttämään? Jos joisi kotona minun kanssani tai kun olemme yhdessä ulkona olisi ok, mutta tätä tapahtuu todella harvoin. Nyt alan pelätä valehteleeko muistakin asioista, kun viettää aikaa tuttavatyttöjen kanssa joita minä en ole koskaan tavannut, pelkään siis että hän pettää minua. Onko suhteessa tässä vaiheessa enää mitään järkeä, kun luottamusta ei ole löytynyt näin pitkään aikaan? Hän sanoo että haluaa muuttua ja olla kanssani, ei osaa edes kuvitella elämää ilman minua. Hän ei kuitenkaan omasta mielestään pysty hallitsemaan käytöstään (ei voi siis itse valita juoko/pollteleeko/valehteleeko) vaan se vain tapahtuu eikä hän voi estää. Ihmettelen suuresti kuinka se on mahdollista, onko sekin vain huono selitys kaikelle?
Rakastan miestäni enkä haluaisi erota, mutta koska itse olen jo yrittänyt kaikkeni (kaikenlaisia ratkaisumalleja olen ehdotellut) eikä muutosta siltikään tunnu tapahtuvan...en kehtaa puhua tästä sukulaisille/ystävillä koska he sanoisivat heti että jätä moinen... Tarvitsisin kuitenkin hiukan ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseemme. Kiitos paljon jos vaivaudut auttamaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos et ole valmis elämään tuon piirteen kanssa parempi erota. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos toisella on joku pahe mistä ei pääse eroon ja ei haluakaan päästä eroon niin ihan turha siinä on vierellä olla ja odottaa jospa se siitä muuttuiskin
Et ole tutustunut juopon luonteeseen. Miksi hän joisi kotona sinun kanssasi,koska et käytä alkoholia ollenkaan. Varmaankin tarkkailisit häntä, ehkä yrittäisit rajoittaa juomisen määrää, juoppo viihtyy juopon seurassa.
Olet sen jo havainnutkin.
Lupauksia on helppo antaa morkkiksessa, todellinen raittius lähtee omasta vapaasta tahdosta.
Apua olette hakeneet. Sinulle vai hänelle?
Ei hän varmaankaan tule muuttumaan vielä aikoihin, tai ei ehkä koskaan. Rakkaansa pitää hyväksyä sellaisena kun hän on...???
Jos pidät nykyisiä olosuhteitasi sopivina niin jatka hänen kanssaan, itse putoat koko ajan alemmaksi ja henkinen psyykkesi heikkenee.
Tai,lähde kohti valoa, ihmisarvoista elämää!
Mitä on fyysinen psyyke?
mutta ei minun mielestäni sellaista olekaan.
Mulla on samantapainen kokemus: Miehelläni oli alkoholi-riippuvuus jo suhteemme alkaessa. Se paheni koko ajan, ja mies alkoi olla päiväkausia poissa kotoa ilmoittamatta mitään. Hän aina lupasi parantaa tapansa, ja mitä enemmän häntä ymmärsin, sen pahemmaksi kaikki muuttui: mies alkoi käyttää mun ymmärtämistäni hyväkseen. Lopulta mä tajusin, että en voi tehdä mitään. Mies on yksinkertaisesti valinnut tämän elämäntavan, eikä halua hakea apua, vaikka olis avun tarpeessa. Miehellä oli suhteemme loppupuolella myös tapana valehdella vähän joka asiasta, ja tilanne muuttui siksikin ihan mahdottomaksi kestää. Mäkin rakastin tätä miestä, mutta lopulta halusin hänestä vain eroon.
Mä sanoisin sulle näin: Riippuvuus on riippuvuus, ja se on sunkin miehelle tärkeämpi kuin sinä. Jos et ole sitä vielä huomannut, niin tuut kyllä huomaamaan. Eli mieti tarkkaan, mitä oot valmis kestämään.
Ei ole todellakaan helppoa olla alkoholistin
avopuoliso. Syitä juomiseen löytyy aina.
Sanot mitä sanot, loppujen lopuksi kaikki kääntyy
itseäsi vastaan. Saat kuulla,että oletkin itse
syypää siihen, että toinen juo.
Alkoholilla on hirveä voima.
Jos et halua elää yhdessä alkoholistin ja narkkarin kanssa, miksi aloit seurustelemaan sellaisen kanssa?
Kun alat seurustella, et voi tietää onko kumppanisi narkkari/alkoholisti. Se tulee ilmi vähitellen. Itse siedän miehiltä ryyppäämistä, ja siksi minulle kävi niin, että 'erehdyin' aloittamaan seurustelun alkoholistin kanssa. Mies pystyi pitämään viinanhimonsa jotenkuten kontrollissa; joi tietenkin aina kun oli tilaisuus, mutta hoiti velvollisuutensa.
Alkoholismi ja sen seuraukset, eli valehtelu, pettäminen ym. hiipi elämäämme vähitellen. Siinä vaiheessa tajusin, että olen väärän ihmisen kanssa yhdessä.