tuota noin..sitä kumppaniahan harvoin löytää baarista. Sielä on liikaa porukkaa, joten on vaikee lähtee tekemään tuttavuutta kenenkään kanssa..tai siis kynnys on liian korkeella. Ja mulla ainakin on niin huono kuulo, etten oikeesti saa selvää puheesta jos baarissa juttelen jonkun kanssa. :)
Lenkkipolku..noh, oikeesti aika epätodennäköistä että sielä jonkun löytää jolle alkais jutella...tosin kaikkihan on mahdollista :)
No mutta, missä oikeesti tapaa uusia ihmisiä ja missä kynnys on baaria matalampi on..dadaa...kotibileet tai alottelut!
Kotibileissä ja aloitteluissa voi kaveriporukan kanssa sopia että kaikki kutsuu tuttujaan, naisia ja miehiä sinne. Tämmösis on tutustumiskynnys paljon matalampi kuin baarissa ja sitä voi myöhemminkin tyyppejä tavatessaan mennä juttelemaan ja keskustelun avauskin löytyy helposti..hei te/ sä olit sielä bileissä sillon..mitäs kuuluu..mikäs sun nimi olikaan jne..
lisää kotibileitä kiitos :)
Niin ja sit voi joskus tehä vaikka silleen että päättää, että nyt en etsi pariin kuukauteen seuraa mistään, vaan keskityn itseeni..teen kaikkee hauskaa yksin tai kavereiden kanssa. Aloitan uuden harrastuksen, käyn vähän ulkomailla vaikka shoppailemassa/ museoissa/nähtävyyksissä tai käyn kylpylässä rentoutumassa..kosmetologilla jalkahoidossa/ kasvohoidossa..tai käyn hierojalla..yms. Eli panostan itseeni enkä etsi kumppania :)
sitten sitä taas jaksaa metsästää paremmin ja on itse paljon hehkeämpi kun on vähän pitänyt taukoa ja hemmotellut itseään ;)
sit kun etsinnät taas alkaa tympiä, niin voi taas pitää vähän taukoa, niin itsesäälikin helpottaa ;)
Ja pitää muistaa olla onnellinen että voi etsiä kumppania eikä tarvi etsiä esimerkiks vettä tai ruokaa tai yösijaa...tai paeta sotilaita yms..
Ja aina voi hakea mieleisensä vuokraleffan ja voi katsoa sitä eikä tarvi katsella kun sotilaat tappavat kaikki kylän asukkaat.
Ja jos oot yksinäinen, niin hei, niin me kaikki aina välillä ollaan..mutta huomiseen kannattaa aina kurkistaa koska sieltä voi saada uuden ystävän :)
sori tä yltiö positiivisuus..hormoonit ;)
Lenkkipolku..noh, oikeesti aika epätodennäköistä että sielä jonkun löytää jolle alkais jutella...tosin kaikkihan on mahdollista :)
No mutta, missä oikeesti tapaa uusia ihmisiä ja missä kynnys on baaria matalampi on..dadaa...kotibileet tai alottelut!
Kotibileissä ja aloitteluissa voi kaveriporukan kanssa sopia että kaikki kutsuu tuttujaan, naisia ja miehiä sinne. Tämmösis on tutustumiskynnys paljon matalampi kuin baarissa ja sitä voi myöhemminkin tyyppejä tavatessaan mennä juttelemaan ja keskustelun avauskin löytyy helposti..hei te/ sä olit sielä bileissä sillon..mitäs kuuluu..mikäs sun nimi olikaan jne..
lisää kotibileitä kiitos :)
Niin ja sit voi joskus tehä vaikka silleen että päättää, että nyt en etsi pariin kuukauteen seuraa mistään, vaan keskityn itseeni..teen kaikkee hauskaa yksin tai kavereiden kanssa. Aloitan uuden harrastuksen, käyn vähän ulkomailla vaikka shoppailemassa/ museoissa/nähtävyyksissä tai käyn kylpylässä rentoutumassa..kosmetologilla jalkahoidossa/ kasvohoidossa..tai käyn hierojalla..yms. Eli panostan itseeni enkä etsi kumppania :)
sitten sitä taas jaksaa metsästää paremmin ja on itse paljon hehkeämpi kun on vähän pitänyt taukoa ja hemmotellut itseään ;)
sit kun etsinnät taas alkaa tympiä, niin voi taas pitää vähän taukoa, niin itsesäälikin helpottaa ;)
Ja pitää muistaa olla onnellinen että voi etsiä kumppania eikä tarvi etsiä esimerkiks vettä tai ruokaa tai yösijaa...tai paeta sotilaita yms..
Ja aina voi hakea mieleisensä vuokraleffan ja voi katsoa sitä eikä tarvi katsella kun sotilaat tappavat kaikki kylän asukkaat.
Ja jos oot yksinäinen, niin hei, niin me kaikki aina välillä ollaan..mutta huomiseen kannattaa aina kurkistaa koska sieltä voi saada uuden ystävän :)
sori tä yltiö positiivisuus..hormoonit ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikilla sinkuilla ei ole kaveripiiriä pitämässä bileitä, ei rahaa ulkomaanmatkoihin, kylpylöihin jne...olet tyypillinen narsisti, kultalusikka suussa syntynyt idiootti.
Useat maksavat pienestä palkastaan kohtuutonta vuokraa, ei ole ollut varaa opskella, kun ei rikkaita vanhempia tukena, ei ehkä päätä opiskeluun.
Itse olen jo vanhempi eronnut nainen. Tiedän, että ei se yhdessä eläminenkään mitään herkkua ole, mutta ymmärrän myös nuorten haikailun siihen. Kaikki pitää kokea. Nyt opettelen tätä sinkkuna elämistä ja olen jo tajunnut, ettei sekään sellaista ole kuin olin aviossa kuvitellut ja haikaillut. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella...
hei älä nyt viitti puhua mitään kultalusikasta.
Mua on elämä koetellut aika paljon..äiti kuoli kun olin lukiossa ja siitä seuras masennusta ja nyt oikeestaan monen vuoden jälkeen oon alkanut saada taas kavereita..kyllä ne ihmiset kaikkoaa masentuneen ihmisen ympäriltä.
Onneks pääsin opiskelemaan ja onneks on opintotuki jolla saan maksettua vuokran..töitäkin suomesta löytyy kun vaan on valmis tekeen vähän aluks paskahommiakin. Niin ja pakkokin opiskelun ohessa tehdä töitä..opintotuki riittää näissä suurimmissa kaupungeissa melkeinpä vaan vuokraan ja ruokaan ja pääasia että riittää. Harrastukset maksan sit ite :)
Järjestäkää sinkkubileet..
Kutsutte kaverit ja pyydätte niitä kutsumaan sinkkuja sinne :)(: