Alanpas tässä purkamaan sydäntäni tänne,kun en oikeen muutakaan voi!Ei ole ketään kelle purkaa sydäntä.Olen ollut 4 ja puoli vuotta avoliitossa ja meillä on 3v tyttö.Nyt miehen elämää on liiaksi alkanut hallita alkoholi,vaikka perhekkin olisi huolehdittavana,ja olisi kiva muutenkin viettää yhteistä aikaa.Avopuolisoni on aivan ihana ihminen kun on selvinpäin ja taas kännissä täysi sika ainakin minua kohtaa,milloin olen huora ja milloin mikäkin.Tätä on jatkunut noin puoli vuotta aiemmin juominen ei ollut näin paha.Nyt sitten ollaan siinä pisteessä että avopuolisoni lähti to-pe välisenä yönä töihin ja sen jälkeen ei ole kotona ollut,illalla varmaan tulee makaamaan krapulaa että pystyy taas aamu yöllä lähtemään tienaamaan juopottelu rahoja.Selityksiä poissaoloon häneltä löytyy aina jos ja vaikka minkälaisia.Asumme vuokralla ja minun kontolleni on jäänyt kaikki laskut vuokrat ym,kun hän ei edes niistä enää huolehdi.Ja jos minä lähden minulla on vain vaatteet itselleni ja tytölleni..kaiken muun vie mieheni vaikka olen minäkin huonekaluja ostanut..ei edes lapsen sänkyä minulle anna.Nyt mietin vain miten aloitan uuden elämän tyhjän päältä,tietämättä minne menisin..tätäkään kun en enää jaksa alan olemaan jo sen verran rikki että kohta on ammatti auttaja paikallaan.Onko ketään kelle on käynyt samoin?Miten sait itsesi koottua ja lähdettyä?Kun tuntuu niin helekatin toivottomalta ja vaikeelta!Kiitos jos jaksoitte lukea.
Uuden elämän alkuun vinkkejä???
kai se jossain on?
91597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
pakkohan hänen on antaa sinun ja lapsen tavarat. Eikö sinulla ole sukulaisia tai tuttavia, joita saisit muuttoavuksi?
juu sängyn osalta sekin että hänen äitinsä on sen ostanut..niin se silloin kuuluu hänelle samoin kaikki yhteiset mitä on esim.saatu lahjaksi..jos minä olen se joka lähtee,on hän niin v,mäinen että en saa ottaa mukaani muuta kuin vaatteet..ja lasta hän ei ajattele yhtään että semmosta meillä
...mullakin on ollut tosi v-mäinen mies aikanaan...tuli tappouhkaukset niskaan erotessa ymym. Kun oltiin yhessä niin lapsen (alle 1 vuotias) piti nukkua parvekkeella, kun ei herra kestänyt lapsen itkua jne....Mutta se on vaan sellasen kusipään uhkailua ja se loppuu aikanaan, usko pois! Jos ei muuten niin uhkaat poliisilla.
Kylläpäs on tutun kuuloista tekstiä...Tosin minä pääsin irtautumaan hetkeksi miehestäni..Hommasin minulle ja lapselleni uuden asunnon ja elämän hetkeksi aikaa:(Menin lapseni kanssa kriisikeskukseen. Asuin siellä noin 3 viikkoa ja sain sitten oman asunnon. No nyt taas sama tilanne..uskoin hänen muuttuneen sitä niin "toitotti" mutta paskan marjat..pahemmaksi on vaan mennyt. Hän on ruvennut käyttämään "hyvä uskoista" isääni minua vastaan.Jos en päästä häntä asuntooni hän menee isäni luo "rilluttelu päivän jälki" ja pakkohan sitten on jälleen hänet ottaa ei viitti antaa hänen isänikään työnä olla. Yksin tästä tilanteesta on vaikea päästä ja vielä kun on pieni lapsi. Minä suunnittelen jopa muuttoa pois vähän kauemmaksi, mutta saa nyt nähdä...Olisi mukava vaihtaa kanssasi enemmänkin ajatuksia yms...Kirjoittele nii yritetään tukea toisiamme:)
moi... en ihan täysin ole samassa tilanteessa, mutta melkein, en tiedä luitko oman viestini merkillä avoliitossa(ko)olisi kiva jakaa ajatuksia kanssasi, koska en itsekään tiedä mitä tehdä... mieheni on alkoholisti, ja viikot menee suht mukavasti, mutta kun viinanhomo tulee se on menoa... itellä 9kk poika... ja tällä hetkellä vielä 9kissaakin, kaikki saan itse hoitaa... vaihdellaan tuntemuksia...
Heips!Juu niinhän se juoppo taas eilen illalla raahautu kotiin kaato kännissä,kuten tiesinkin pitäähän se sellanenki paikka olla jossa voi päänsä selvittää,että pääsee töihin..en edes viitsinyt vaivautua enää kysymään missä oli aikansa saanut vietettyä..tämä viikko menee nyt jotenkuten kun ei häntä pahemmin tarvi katsella,käy töissä toisella paikkakunnalla,ja hän lähtee töihin minun vielä nukkuessa aamuyöllä ja palaa kun olen nukkumaan menossa.No tänään sain itsestani sen verran irti..onneks oli vapaa päivä..kävin kyselemässä asuntoja,niitä ei kyllä tällä hetkellä ollut..mutta hakemukset kuitenkin laitoin,alkuhan sekin on:)pitää vielä katsella yksityisiltä..Hän on luvannut minulle kymmeniä kertoja vähentää juomistaan,koskaan en ole absolutistia hänestä yrittänyt tehdä,mutta kohtuu kaikessa..ainankin perheellisellä.Ja jos itse käyttäytyisin samoin hän ei olisi viikkoa kauempaa minua katsellut..Tuntuu jo siltä että minun rakkauttani käytetään hyväksi ja pahasti,mutta joskus se pinna tulee niin täyteen että otan ja lähden..enkä uhkaile!Olen varmaan jotenki riippuvainen miehestäni kun tää lähteminen on niin saatanan vaikeeta,ja kun kuitenkaan kaikki tässä suhteessa ei mene päin p,tä,ja tunteetkan häntä kohtaan eivät ole täysin kuolleet.Sitä vaan aina yrittää uskoa ihme parantumiseen ja parempaan huomiseen.Kiitos kaikille jotka jaksatte lukea näitä mun juttuja ja vastailla /kertoa myös omia kokemuksia.Ainankin tiedän että en ole yksin näiden ongelmieni kanssa tässä maailmassa,vaan on paljon muitakin samassa tilanteessa eläviä.Aurinkoisia päiviä odotellen:)
No niin tiistai päivä.."Mieheni" tuli sunnuntaina taas illalla minun työ selviämään viikonlopun rillutteluilta ja päästin hänet, koska hänen työvaatteet olivat täällä..No eilen meni töihin ja ajattelin et helvetti en vastaa sille puhelimeen koko päivänä ja tein sitten niin. No tänään soi puhelin hänen työnantajansa soitti ja kyseli häntä. Ei ollut aamulla mennyt töihinkään. Ties missä taas..Hitto kun pystyisi kovettamaan itsensä ja lopettamaan tämän oravanpyörän..Vaikeaa se on, mutta mielestäni poikani ei tarvitse elää "tälläisessä sekasorrossa"..no mut katotaan taas;)
Hieno homma, että olet ottanut ensimmäisen askeleen koti uutta elämää...helppoa se ei missään nimessä tule olemaan..Minä kans olen aikani yrittänyt luottaa ja uskoa ns. parantumiseen ja tehnyt kaikkeni sen eteen, mutta kun ei mikään tunnu auttavan..ei tässä paljon vaihtoehtoja ole. Tsemppiä sinulle!!Eikö se aurinko meillekkin joskus paista:)
meidän tarina.meidan suhteen rikoi uskonto.lapsentakia eletiin väkisin yhdessä.mutta eise toimi kaikkivaan kärsii.mulla oli toissä ressiä samajatkui kotona ex.muija juoksi vain kokouksissa ja muissa kissan ristiäissä.mun vastuulle jai lapsi.koti ja kaikkimuu.sitä jatkui reilu kaksivuotta.sitten se loysi elämansä miehen.lähtisen matkaan se vei kaikki honekalut pesukoneet ym taloustavarat.ainoomitä oli lapsen lelut ja vaattet.jouduin töistä ottaa lomaa pariviikoo että sai edes jotain hommatua.vaikka alussa oli vaikeeta mutta tärkein jäi mulle hiono 4vuotiaspoika. läpsi pitää elämassa kiini siihen tulee rutiin ei kerkiä turhia miettin.nyt on pojan kans asuttu 3vuottakaksin enkä päivääkaan vaitaisi entiseen elämään. ota yhteyttä paikaliseen asauntotoimistoon.selitä tilanne joka kunnalla on kriisi asuntoja jossainpäin .tai paikalinen sossu älä tyydy huonoon virkailiaan jos saat huonoa palvelua. ota yhteys sosiaalijohtajaan ja selitä tilanne.sieltä saa ainakin tampereensuunalla apua. kaikee hyvää alä poltaitteäsi loppuun siä on sulla 3vuotias voimavara kenen mielestä sää oot kaiken paras se rakkaus on vilpitöntä ja aitoa.