Onko sitoutumiskammo miehillä seurausta huonoista kokemuksista elämän aikana vai onko kyse vain siitä että kukaan tyttö ei ole kolahtanut täysillä? Mielestäni kammoisenkin saa sitoutumaan jos toinen sytyttää täysillä vai voiko ajankohta olla joskus silti vain väärä?
mistä syntyy sitoutumiskammo?
tahtoo tietää
182013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos pillua saa muutenkin? Mitä mies saa parisuhteesta muuta kuin pallon jalkaan, nalkutusta, avioeron, elatusmaksuja, rahat ryöstävän naisen, asuntolainan?
Mies haluaa vain pitää hauskaa - jos se onnistuu ilman sitoutumista, miksi sitoutua?
20 v aviosta ei riittänyt rvan elättäminen ja koristelu, lähti puolet omaisuudesta erossa. Mitään vakkariakaan ei ole tullut sen jälkeen etsityksi, kun irtonumero löytyy tarvittaessa petikaveriksi vartissa. Eikä se ole kuin toinen vartti, kun käy hakemassa toisen, jos tuli tehtyä huono valinta.
on syntyny tuo asenteesi? Se on se mielenkiintoinen kysymys. Voisitko vastata, pliis, haluaisin tietää :)
Kyseessähän on vaan se ohut pintakerros miehiä jotka yleensä ovat tottuneet saamaan helposti sieltä täältä. 75% miehistä eivät koe minkäänlaista sitoutumis kammoa mutta heistä vaan pieni osa pääsee sen koskaan näyttämään, kuntaas pini osa miehistä vie kaikki naiset. Siksi valta osa yh-äitejä ja naisia jotka vaihtavat miehiä tietämättä keskenään siitä suuret erotilastot ja useita avioliittoja läpikäyneet miehet:)
ihminen on saattanut tottua elämään yksin eikä osaa luopua tuosta tottumuksestaan. Joillakin syynä voi olla se, ettei kukaan kolahda täysillä. Tai hän tuntee vetoa niihin, jotka eivät kiinnostu hänestä. Ja ne jotka kiinnostuvat hänestä, eivät kiinnosta häntä lainkaan. Eli loppupeleissä ollaan yksin.
Myös noin itse en ole tottunut yksinäisyyteen 8:ssa vuodessa vaan se vaivaa päivittäin, mutta kuten niin monesti todettu ihmiset ovat niin kovin erilaisia:)
Itsellenihän sattui tuossa keväällä sellaista, että kuulin radiosta Simple Planin biisin "Crazy".
Jostain syystä olin kuulevinani biisin lopussa laulettavan jotenkin "johnny bee".
Jäin pyörittelemään tätä mielessäni. Ykskaks mieleeni tulvahti hyviä muistoja teinivuosilta ja etenkin eräästä illasta, jolloin 6:n hengen poika- ja tyttöporukassa kuunneltiin biisiä nimeltä "Johnny B" (muutamaan otteeseen, ei siis koko iltaa :). Samassa kuitenkin kauhistuin kun muistin kuinka kauan siitä illasta on. Ajattelin vain että kylläpä aika menee perhanan nopeasti ja olen oikeastaan samanlaisessa tilanteessa kuin silloinkin. Eli toivoisin löytäväni sen, joka kolahtaa.
Niin siksi oikeastaan kirjoitin tämän, kun en varsinaisesti tunne itseäni yksinäiseksi. Vaikken tietenkään vastustaisi jos joku nainen tulisi ja... :) Mutta silloin keväällä tunsin muutaman päivän ajan olevani aika yksinäinen (vaikka silloiseen hetkeen sisältyi muutakin, mikä varmasti edesauttoi tuntemuksia).
Nykyään aika menee hirveää vauhtia. työssä odottaa kotiinpääsyä ja kotona työn alkamista:) Välillä ei huomaa miten nopeasti aika silloin menee "ohi" ja sitten jokin tilanne saa yht'äkkiä huomaamaan miten kauan jostakin asiasta on:) Toivottavasti löydätkin sen joka kolahtaa:) Jos et sitä ehkä kaipaakaan niin onhan kaikki hyvät asiat aina hyväksi lisäksi;)
Tuo on niin kovin tuttua, tuo "työssä odottaa kotiinpääsyä ja kotona työn alkamista" ja tuo "jokin tilanne saa yht'äkkiä huomaamaan miten kauan jostakin asiasta on" :)
Niin se aika rientää hyvässä seurassa ;)
Vittumaisista ja typeristä naisista sen saa.
Tai ainakin siitä jatkuvasti jauhava nainen (kokemusta on) saattaa olla sokea sille varsinaiselle sitoutumiskammolle, jota on pikkutytöksi jääminen uudessa elämäntilanteessa, kun jo pitäis ottaa oma elämä haltuun. Ei siis jatkaa lapsuutensa kodin leikkiä äitinsä kloonina ja miestänsä isäänsä vertaavana vauvana. Eikös sitoutuminen olisi myös sitoutumista aikuisuuteen ja toiseen eikä toisen vääntämistä väkisin omiin lapsuuskuvioihin, joita monimutkaisimmin itseään huijaavat voivat kehitellä hautaansa asti. Sitten päivitellään kun mies ei "sitodu" minun isäkseni. Pah!
...samaan kämpään muutamista niin silloin olen itsekin aika sitoutumiskammoinen.
Vakavakin seurustelusuhde on mulle okei kunhan asutaan arkipäivät eri kämpissä.
Kun naikkosta näkee vain viikonloppuisin ja vapaa-aikana niin hommassa säilyy tietty uutuudenviehätys ja tietty spesiaalitunne aivan kuin teinivuosien juoksuissa. Yhteisestä ajasta nauttii kympillä.
Jos mun kämpään muuttaisi nainen asumaan pysyvästi tai mä muuttaisin naisen luokse, niin jomman kumman meistä olisi radikaalisti muutettava arkielämäntyliään, ja siihen ainakaan mä en ole valmis. Enkä haluaisi vaatia naistakaan elämään mun tavalla.
Olen tottunut siihen että tietyt arkirutiinit hoituu omaa tahtiaan ja mun omalla tavalla.
jokin sairaus?? porukka saa kulostamaan sen niin vakavalta asialta. ei välttämättä huonoista kokemuksista riipu. oma kokemuseni on se ettei naisilla vain ole mitään annettavaa meikäläiselle ja miinukset ylittää positiiviset asiat.
nii, no en ole mies mutta jonkinlainen sitoutumis kammo minullakin on havaittavissa ja nyt kun alkaa jo ikä painaa (26v.) olen alkanut tätä miettimään että mikä vaivaa. Seurustelen ja asutaan yhdessä ja tähän asti kaikki mennyt ok. Nyt alkoi mies puhumaan naimisiin menosta ja minua alkoi ahistaa. Edellinen suhde kaatui tähän samaiseen ongelmaan. En haluaisi että käy samoin nyt ja tämän takia olen pohtinut asiaa tarkemmin.. mikä vaivaa.. Ja itsellä se on varmaan vanhenemisen pelkoa.. Haluaa olla ikuinen kakara ilman vastuuta. Ja lisäksi nähnyt niin monet kerrat omien vanhempien ja ystävien kautta mitä käy kun menee naimisiin. En tunne ketään joka olisi ollut onnellisesti naimisissa pitkään. Ei naimisiin eikä lapsia minulle. Ja ahdistaa kun ympärillä painostetaan.. ja sitten yleensä lähtee myös mies vaihtoon. Nyt en tosiaan haluaisi miestä vaihtaa ja olenki hänelle kovasti yrittänyt selvittää ajatuksiani ja sitä etten halua sitoutua niin vakavasti. Katsotaan miten käy. Mutta tämä siis minulla syynä.. aikuistumisen pelko.. päälimmäisenä.
"Ja lisäksi nähnyt niin monet kerrat omien vanhempien ja ystävien kautta mitä käy kun menee naimisiin. En tunne ketään joka olisi ollut onnellisesti naimisissa pitkään."
Tässä lienee syy sitoutumisen pelkoosi.
niin no tietenkin tämä myös ettei avioliitosta kauheasti hyviä kokemuksia ole, on syynä varmasti omaan sitoutumis haluttomuuteen, mutta en kuitenkaan voi syyttää muita siitä, että minusta on tullut tällänen tunne vammanen.. joten enemmän syytän omaa kehittymättömyyttä.. =)
Ajattelepa sikaa karsinassa. Kuinka tiiviisti haluat sitoutua siihen? Haluaisitko viettää aikaasi hänen kanssaan kulkien ja tehden asioitaa kuten hän ja lopulta muuttua itsekin siankaltaiseksi?
otan nyt kommenttia asiaan vaikka miehiin vetositkin. kai meissä jotain samaa sentään on... eli itselläni on seurustelu/ sitoutumiskammoa. olen yrittänyt viimeaikoina työstää asiaa itsekseni, sillä kuitenkin haluan läheisyyttä ja jotain pysyvääkin vielä joskus. päällimmäisenä ongelmani on ehkä se, että ei tiedä mihin itse on valmis, ei luota tunteisiin ja vastoihin, ei tunne täysin itseään. tästä ovat kohdalleni tulleeet myös huonot kokemukset kun eihän se suhde oikein toimi jos ei tiedä mitä tahtoo, erohan siitä mulle on aina tullut ja isot itkut ja ikävät. ja jos itsensä saa kasattua niin toisen tuskaa on vielä pahempi katsella... eli itse en tällähetkellä jaksaisi yhtä ainutta eroa/pettymystä/luopumista... näitä asioita välttelen olemalla yksin :)