Minulla on ongelma:
tyttöystäväni on aivan liian kiinni minussa. Tällä tarkoitan sitä, että hän ei anna minulle tarpeeksi omaa aikaa olla vaikkapa yksikseni tai kamujeni/harrastusteni parissa. Liian monet asiat pitäisi tehdä yhdessä. Hän takertuu toisinaan liiankian fyysisesti minuun ja on halailemassa tuon tuosta. Rakastan häntä kyllä paljon ja suhteemme toimii muutoin mainiosti, tuntuu vain, että pieni etäisyys (ei ero) parantaisi tilannettamme.
Miten saan enemmän omaa tilaa pahoittamatta hänen mieltään?
tyttöystäväni on aivan liian kiinni minussa. Tällä tarkoitan sitä, että hän ei anna minulle tarpeeksi omaa aikaa olla vaikkapa yksikseni tai kamujeni/harrastusteni parissa. Liian monet asiat pitäisi tehdä yhdessä. Hän takertuu toisinaan liiankian fyysisesti minuun ja on halailemassa tuon tuosta. Rakastan häntä kyllä paljon ja suhteemme toimii muutoin mainiosti, tuntuu vain, että pieni etäisyys (ei ero) parantaisi tilannettamme.
Miten saan enemmän omaa tilaa pahoittamatta hänen mieltään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
yks hyvä tapa on antaa hänelle samalla mitalla takaisin. ole kokoajan kiinni hänessä ni varmasti vähän säikähtää ja haluaa itsekin ottaa etäisyyttä.
Pitäisköhän sinun puhua suoraan. Naiset(kaan) ei ole ajatusten lukijoita ja kaikkein pahiten asiat menee solmuun puhumattomuudella. Minä en jaksa pelailla enää mitään salaperäisyysleikkejä, vaan ilmaisen itseni sanoin jos joku mättää. Tietty ihan kauniisti keskustelusävyyn. Jos se tyyli ei jotakin miellytä, niin good bye!
ettei tuokaan aina auta, siis tuo että puhuisi suoraan. Jos nainen sattuu olemaan kunnon takiainen, niin eipä siinä oikein mikään taida auttaa. Sanot kauniisti ja perustelet huolella, niin saattaaa mennä vähän aikaa hyvin ja sitten ollaan taas lähtöpisteessä. Ja edelleen ahistaa tämä roikkuminen.
Toinen vaihtoehto olisi sanoa niin tunteettomasti ja vittumaisesti kun vain osaa, mutta eipä se tämäkään keino ole hyvä. Nainen pahoittaa vuorenvarmasti mielensä (kuten se todennäköisesti pahoittaa siinäkin tapauksessa, että sanoo asiallisti) ja mies saa morkkiksen, kun on sanonut pahasti.
Toiset on läheisriippuvaisia, ja toiset ei. Sitten kun nämä seurustelevat, niin ristiriidat vaanivat kulman takana. Varsinkin silloin jos toinen pyörii kokoajan jaloissa eikä ymmärrä toisen haluavan sitä omaa aikaa. Jos soppaa haluaa vielä vähän maustaa, niin tähän jos lisää äärettömän mustasukkaisuuden (tai että tämä roikkuja ei syystä tai toisesta luota tähän toiseen = eli olettaa toisen juoksevan vieraissa kun toinen haluaa omaa aikaa) niin jopas on herkullinen lusikoitava...
Kauanko olette seurustelleet? Yleensähän suhteen alussa tuollainen hempeily / läheisriippuvaisuus on yleistä, joten saattaa mennä ihan ajan myötä ohitse.
Saanko kysyä sinulta lisää, koska minä olen itse kuvailemasi nainen, ja olen saanut kuullaa mieheltäni että olen hänessä liian kiinni, haluan läheisyyttä ym.
Kysynkin sinulta seuraavia, toivon että vastaat jokaiseen:)
-onko teillä seksiä sinun puolelta harvemmin tuon asian takia että nainen on kiinni kokoajan? Eli onko sinun omat halut vähentyneet?
-Onko hänellä eronneet vanhemmat tms traumoja lapsuudesta? Minua kiinnostaa onko hänellä ja minulla jotain yhtenevää tapahtumaa, koska olemme niin kiinni miehissämme.
Sitten vastaus omaan kysymykseeni, minkä joku heittikin alussa, eli saat hänet pois kimpustasi vain olemalla itse kokoajan aktiivisesti hänen kimpussaan. Itse sellaisessa tilanteessa annan toiselle enemmän tilaa kuin että olisin sitten itsekin siinä riippumassa. Se on jännä homma, että se menee niin, mutta se on totta. Mitä enemmän itse huomaan mieheni menevän minusta kauemmaksi ja haluavan omaa tilaa, niin sitä hanakammin olen häntä halailemassa yms.