Millaista elämä on? Minkälaisia konflikteja on tullut? Miten riitelet miehesi kanssa?
Onko normaalia, että mies ei kykene normaaliin, rakentavaan riitelyyn, vaan sanat loppuvat ja huuto ja raivoaminen astuvat kehiin? Mieheni karjuu naama punaisena naamani edessä, iskee nyrkkiä pöytään ja seiniin raivosta pihisten. Pinna on äärettömän lyhyt. Mies ei oikeastaan pysty puhumaan mistään rakentavasti. Rauhalliset ja asialliset keskustelut eivät onnistu. Hän hermostuu, jos kyselen liikaa.
Puhuminen yleensäkin on ongelmallista - tai siis puhumattomuus. Mies voi olla turpa kiinni monta päivää ilman että näkee siinä mitään ongelmaa. Jos yritän kommunikoida väkisin, raivokohtaus on taattu.
Kuuluuko kulttuuriin tuollainen, että edes oman vaimon kanssa ei puhuta kuin välttämättömät? Koskaan mieheni ei hassuttele kanssani, puhu spontaanisti mitä mieleen tulee. Sen takia tuntuukin niin pahalta, kun kaverinsa soittaa, niin on eri ääni kellossa: on niin hauskaa ja kivaa, puhelu voi kestää vaikka kaksi tuntia.
Loukkaavaa.
Onko normaalia, että mies ei kykene normaaliin, rakentavaan riitelyyn, vaan sanat loppuvat ja huuto ja raivoaminen astuvat kehiin? Mieheni karjuu naama punaisena naamani edessä, iskee nyrkkiä pöytään ja seiniin raivosta pihisten. Pinna on äärettömän lyhyt. Mies ei oikeastaan pysty puhumaan mistään rakentavasti. Rauhalliset ja asialliset keskustelut eivät onnistu. Hän hermostuu, jos kyselen liikaa.
Puhuminen yleensäkin on ongelmallista - tai siis puhumattomuus. Mies voi olla turpa kiinni monta päivää ilman että näkee siinä mitään ongelmaa. Jos yritän kommunikoida väkisin, raivokohtaus on taattu.
Kuuluuko kulttuuriin tuollainen, että edes oman vaimon kanssa ei puhuta kuin välttämättömät? Koskaan mieheni ei hassuttele kanssani, puhu spontaanisti mitä mieleen tulee. Sen takia tuntuukin niin pahalta, kun kaverinsa soittaa, niin on eri ääni kellossa: on niin hauskaa ja kivaa, puhelu voi kestää vaikka kaksi tuntia.
Loukkaavaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hei!
Oma ex-mieheni (siis algerialainen) oli kyllä ok, joskus puhumisen kanssa ongelmia, mutta niin oli suomalaisellakin miehelläni. Luonteesta kiinni, ei kansalaisuudesta. Olin sentään 15v naimissa tämän algerialaisen kanssa.
Tsemppiä!
Mutta jos ei ole, niin olen samaa mieltä ton yhden kanssa, että on luonne kysymys, meinaan satun tuntemaan hyvin muutaman algerialaisen ja he ainakin puhuu ja on tosi lämpimiä ihmisiä ja ystävällisiä. Siis pistä vahinko kiertämään ja mies vaihtoon.
Se nyt on tunnettu tosi asia, että miehet ei kykene normaaliin rakentavaan riitelyyn, mutta se ei katso kansalaisuutta.
Ja voihan se puhuminen olla ogelmallista, kun on toi kielimuuri.
Mutta kummiski vahvimmin uskon, että toi teksti on provo.
Miksi uskot, että on provo?? Kyllä ongelmia on ja ne ovat todellisia.
Siksi kysyn, koska en ole ennen miestäni tuntenut ketään muslimimiestä. Ajattelin, että onko tämä asioista puhuminen jotenkin loukkaavaa ja nöyryyttävää muslimimiehestä?
Olemme olleet yli kaksi vuotta naimisissa. Aluksi kaikki oli ihan ok, mutta nämä ongelmat ovat tulleet ajan myötä. Mies on muuten hyvä, mutta mun mielestäni asioista puhuminen on niin tärkeä asia suhteen toimimisen kannalta, ettei sitä voi kiistää.
Onko mitään ideoita, miten saisin äijän aukasemaan suunsa?
Heh, vähän huvittavaa että ensin kyseessä on vain "luonnekysymys" mutta samaan aikaan sanot että nimenomaan miehet eivät kykene "normaaliin rakentavaan riitelyyn". Eli ensin se on luonnekysymys muttei sittenkään vaan sukupuolikysymys. So which is it?
"Se nyt on tunnettu tosi asia, että miehet ei kykene normaaliin rakentavaan riitelyyn, mutta se ei katso kansalaisuutta..."
Jos miehet eivät kykene "normaaliin rake´ntavaan riitelyyn," kuinka riitely voi olla normaalia tai rakentavaa? Ei kuinkaan. Mutta toisaalta "white trashilla" on muitakin hassuja uskomuksia.
Rakentava riitely
Monesti kuulee puhuttavan rakentavasta riitelystä. Useinkaan sitä ei kuitenkaan selitetä tai tarkenneta. Kun ihmiset yrittävät ratkaista ristiriitojaan, asian eteneminen tyssää toistuvasti siihen, että ei kuulla ja kuunnella toista tarkasti tai ollenkaan. Sen sijaan kiirehditään päättelemään, mitä toinen tarkoittaa tai ajaa takaa. Siihen yritetään sitten nopeasti vastata. Oma kanta tuodaan välittömästi ja usein painokkaasti esiin. Keskusteluissa voidaan pyöriä useita kierroksia siten, että kumpikin toistelee omaa kantaansa. Niinpä vähitellen tunnetila – ja ääni –kohoaa ja ollaan ilmiriidassa. No, se on inhimillistä.
Aina ei jaksa paneutua ja kuunnella. Jos haluaa kuitenkin asian etenevän, voi yrittää todella kuunnella loppuun asti ja yrittää ymmärtää, miten toinen asian näkee. Se voi olla rahtusen helpompaa, kun tajuaa, että toinen kuitenkin ajattelee noin, kuuntelen tai en. Toisaalta kuuntelemisella ei vielä myönnetä asettumista toisen kannalle, eikä itse ajattele asiasta väärin. Jos kumpikin malttaa kuunnella toista aidosti ja yrittää ymmärtää, se luo tilanteeseen, ja itse suhteeseenkin, hyvää tunnelmaa. Voidaan lähteä hakemaan ratkaisua tai kompromissia asiaan tai todeta mielipiteiden eroavuus.
Jos on riidan tuoksinassa tullut sanoneeksi jotakin loukkaavaa tai sellaista, jota ei tarkoita, olisi rakentavan riitelyn mukaista ottaa vastuu tekemisistään. Olisi hyvä oma-aloitteisesti pyytää anteeksi ja muutenkin selvittää asia joko samana tai tulevina päivinä. Tutkimusten mukaan toisen halveksunta nimittelemällä, haukkumalla tai muutoin, on selvin yksittäinen avioeroa ennustava tekijä parien vuorovaikutuksessa.
selittyvän osaksi juuri kulttuurieroilla! Miehesi ei ole tottunut lapsenakaan tasavertaiseen keskusteluun! Ei tarvita naisen kanssa mitään "järkeviä" perusteluja. Kun nainen vaatii niitä, se suututtaa miehen!
Voipi paljon olla mahdollista. Mietin myös, että koulutuksellakin on varmasti osansa.. Itse olen paljon paremmin koulutettu kuin mieheni. Osaan keskustella, väitellä, perustella. Mies ei sitten yhtään. Tykkään älykkäästä sanailusta.
Miehen ongelma ei ole kielitaito - osaa puhua sujuvasti suomea. Ongelma on jossain muualla. Veikkaan tuota kulttuuri- ja koulutustaustaa. Olen kuitenkin niin vahva luonteeltani, että en todellakaan hiljene jos käsketään.
Onko siis mitään ehdotuksia, vai onko peli menetetty?
että tuollainen käyttäytyminen on mitenkään kultturisidonnaistakaan. Itse olen naimisissa algerialaisen miehen kanssa ja kyllä meillä ainakin puhutaan ja pussataan. :) Se on kyllä täälläkin päässä että minä puhuisin varmaan vieläkin enemmän mutta välillä kai täytyy olla hiljaakin..;) Eli kyllä mieheni osaa tämän vaikenemisen taidonkin jos niikseen tulee...kyllä yleensä illalla nukkumaan mennessä aukeaa se suu ja päivän tapahtumat käydään sitten läpi ennen unien tuloa.
Riitelystä sen verran että tyylejä taitaa olla yhtä monta kuin on ihmistäkin. Itselläni ääni kohoaa huomaamatta jos jostain hermostun vaikken omasta mielestäni olekaan mikään riitelevä ihminen. Mieheni reagoi sitten aivan päinvastoin, suu menee kiinni ja pysyy. Hän ei siis pahemmin ala riitelemään kanssani vaan ennemmin vaikenee ja mököttää itsekseen. Nyrkit ei heilu meilläkään enkä kyllä muista koska mieheni olisi karjunut(siis ihan sanan varsinaisessa merkityksessä).
Toki hänestä temperamenttiakin löytyy ja esim. lapset tottelee puolesta sanasta kun hän jostain sanoo. Kun taas minä saan ääni käheänä käskyttää että edes jotain menisi perille...:)
Pistä mies kova kovaa vasten ja sano hänelle ettei homma näin toimi. Ei kenenkään tarvi jaksaa pidemmän päälle tuollaista ettei oman siipan kanssa pystytä puhumaan muuten kuin huutamalla ja raivoamalla. Hyvää jatkoa teille, toivottavasti löydätte asioihin molempia tyydyttävän kompromissin. :)
Kuinka ihmeessä olet sitten päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa?
Tuosta noin vaan otit ja menit?
Jos et ole meinannut hiljentyä ja miettiä jotain toista keinoa saada miestä puhumaan.
Olen omassa elämässä huomennut, että joskus kannattaa antaa periksi ja yrittää toisella tavalla saada tahtonsa läpi.
Siis sitä älyä voi välillä käyttää ratkasujen keksimiseksi, eikä vai väittelyyn.
Se mikä on vahva luontoinen ihminen, niin siihenkin on monta selitystä.
Mä pidän vahva luontoista ihmistä sellaisena, joka pystyy antamaan periksi ja keksimään mieleisensä ratkaisun toisella tavalla.
Seurustelin myos parisen vuotta muslimin kanssa ja alku oli ihanaa aikaa. Ajan kuluessa kuitenkin suhteessa kavi niinkuin teille, mies ei puhunut enaa minulle. Kavereiden ja sukulaisten kanssa kylla oli niin iloinen ja puhelias. Vaikka kotona ollessamme han ei puhunut minulle iloisesti ja puhelimen soidessa heti aani muuttui. Ja muutenkin hanen kaytoksensa minua kohtaan tuli enemman valinpitamattomaksi. Lopulta sitten lopetimme suhteen. Jalkeenpain huomaan kylla, etta oikeasti kyse oli kiinnostuksen lopahtamisesta. Han ei vain ollut minusta aidosti kiinnostunut tarpeeksi. Varmasti han halusi minusta alussa hyotyakin ja pidemman paalle suhteen laatu tuli esiin. Pieni puhumattomuus voi mielestani johtua kulttuuri/luonneeroistakin mutta kaltaisenne puhumattomuus on mielestani merkki kiinnostamattomuudesta. Kannattaa tarkkailla suhdettanne muutenkin. Toivon sinulle voimia, mita paatatkin tehda. Tuollainen tilanne on raastavaa.
et osannut ajatella järkevästi ennen avioliittoa. Luulitko että afrikkalaiset menevät naimisiin länsimaalaisen kanssa rakkaudesta.
Afrikassa on miljoonia miehiä joille kelpaa minkänäkoinen suomalainen nainen tahansa, kunhan vaan pääsee muuttamaan Suomeen.
Avioliiton solmimisen jälkeen alkaa vaimon kouluttaminen sellaiseksi, minkälainen vaimon pitää olla heidän oppimassaan kulttuurissa.
Juuri näin. Tuo sana "kouluttaminen" kuulosti oikein osuvalta.
Jos mies iskee nyrkkia poytaan ja seiniin niin hyvin suurella todennakoisyydella sinakin saat jokupaiva nyrkista. Kannattaa harkita tarkkaan kannattaako jatkaa suhdetta.
Vai ehdit sinä oikein naimisiin afrikkalaisen kanssa?
Minä olen se, joka kirjoitti tuon viestin nigerialaisista miehistä ja jo muutaman päivän kokemuksen jälkeen voin todeta, että en eläessäni voisi mennä naimisiin ainakaan nigerialaisen miehen kanssa.
Heillähän on jo valmiiksi tuo "Minä määrään" -asenne. Se on heille oikein kasvatettu kotona.
Naisten tulee heidän mielestään miellyttää ja palvella miestä, varsinaiset kaverit he löytävät omista miesporukoistaan.
Naiset ovat hyödykkeitä heille, eivät tasavertaisia kumppaneita.
"...että mies ei kykene normaaliin, rakentavaan riitelyyn..."
Ehkä sinun tulisi opetella normaalia rakentavaa keskustelua, vaikka sellainen lieneekin käsityskykysi ulkopuolella? Toivttavasti miehesi kykenee jätämään sonut mahd. pian, ennenkuin pilaa takiasi oman elämänsä.
On kirjoitus provo tai ei, niin se voisi olla mun kirjoittama. Meidän riidat kulkee akselilla mykkäkoulu tai sylkiroiskuten haukkuminen ( uhkailu). Siinä välissä ei ole mitään. Ai niin unohdin piruilun ja saivartelun (minkä osaa Suomeksi myös hyvin). Ja nalkutuksen....)kuin pms-oireinen nainen) Olenkin lakannut itsekin riitelemästä, myös huutamasta takaisin, koska se ei johda mihinkään.
Myös muu puhuminen MINUN kanssani on vähäistä. Kavereille ja sukulaisille kyllä juttua piisaa. Istuu kotona tv:n ääressä ja surffaa arabikanavalta toiselle. Mutta älä heitä kirvestä kaivoon, ehkä kannattaa opettaa mies puhumaan. Sitkeydellä. Tiedän myös hyvin oppineitakin :).
Ja mä en usko, että on kysymys mistään rakkauden puutteesta, hyväksikäytöstä yms. naisen halveksunnasta. Se ei vaan taida kuulua näiden mykkien miesten kotiperinteeseen. Eihän siellä naiset kärsi hiljaisuudesta, kun kotona on aina kanssasisaria, joiden kanssa voi puhua. Tämä ydinperhe traditio ja parisuhde paras suhde - perinne ei oikein sovi yhteen sen toisen tavan kanssa.
Mä puhun yksikseni tai kavereille.
Hyvä kuulla, että en ole ainoa. Lisää lohduttavaa vertaistukea!
Niin, eikä ole provo tämä minun aloitukseni.
-ap-
jep samaa menoa ja 2v naimisis. sääli että tää saitti on jotenkin leimautunut ja provoutunut että ei oikeesti voi keskustella asioista, vrt vertaistukisaitit. kyllä saa käydä läpi kaikki tunnetut keinot että se sanan säilä alkaa kulkea. olen tosin kuullut perusteluna mykkyyteen mm. että ei halua rasittaa mua ongelmillaan ja siksi ei puhu eikä tarinoi. tosi vaikeaa kun itse olen oikea ekstrovertti ja puhuminen on tärkeää. uusi asia mulle toi mökötys. ja just toi et kavereille sit luurissa nauretaan ja puhutaan - loukkaavaa. jotain 'perhettä ei rasiteta ongelmilla vaan ratkaistaan itse' -machoilua. oon kirjottanu päiväkirjaa - auttaa hetkellä mut jälkeenpäin kauheaa luettavaa... tsemiä sulle mulle ja muille.
Nainen on miestä alempi islamilaisessa
"perhehierarkiassa". Pohjoismaalainen
tasa-arvo / feminismi-ajattelu ei rakkaat
sisaret ole kovin hyvässä huudossa itämailla.
No voi voi, miten selität sen että islamilaisissa maissa äiti on se kodin matriarkka joka määrää kaapin paikan? Äitiä kunnioitetaan ja vanhanakaan ei pistetä tasa-arvoisesti vanhainkotiin, sehän olisi häpeä!
Monet tavat on kotona opittuja ja ei voi sanoa, että se kuuluu kulttuuriin.Kyselemisenkin voi loukata toista,jos sen esittää väärällä tyylillä.
Oletkos käynyt miehesi kotimaassa tutustumassa hänen perheeseensä ja kulttuuriinsa?Se ehkä voisi helpottaa kommunikointianne.
Oletko aikuinen ihminen? Jos olet niin sinulta odotetaan kykyä tehdä valintoja. Sellaisia ovat esimerkiksi kyky arvioida miten hyvin pystyt elämään miehen kanssa joka on kasvanut siihen, että naisen asema perheessä on täysin erilainen. Arabi/afrikkalaisessa kulttuurissa mies on aina oikeassa vaikka itsekin tietäisi olevansa väärässä eikä hän yleensä voi sietää, että vaimo vaimo kritoi häntä mistään. Miehen asvuympäristössään jo teini-ikäinen poika on perhehierarkiassa esim. oman äitinsä yläpuolella, muista naisista puhumattakaan.
Jos siis haluat elää miehesi kanssa tee kuten muutkin arabi-/afrikkalaisnaiset: pidä suu kiinni ja pure hampaat yhteen.
http://www.domini.org/lam/warnings.html