olen suhteessa nuorempi osapuoli 27-vuotta ja mies 43-vuotta. ikäeromme ei haittaa tässä vaiheessa, mutta haluaisin tietää miten vanhemman osapuolen vanheneminen tuntuu ja näkyy arkipäivässä myöhemmin, vuosien kuluttua. onko 16 vuotta liian paljon jos ajatellaan jatkoa? tuleeko ikäeron takia paljonkin sellaisia juttuja että toista (nuorempaa) alkaisi se haittaamaan?
olisi kiva kuulla kommentteja niiltä, jotka ovat alkaneet seurustelemaan noin meidän ikäisinä ja ovat olleet yhdessä pitempään. tositarkoituksella olisin suhteeseen lähdössä.
olisi kiva kuulla kommentteja niiltä, jotka ovat alkaneet seurustelemaan noin meidän ikäisinä ja ovat olleet yhdessä pitempään. tositarkoituksella olisin suhteeseen lähdössä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
uudemman kerran...mulla 13 vuotta vanhempi mies,olin 17 ku alettiin seurustelemaan, oltu 15 vuotta yhdessä...nyt ei enää mikään tunnu miltään.Mies on vanhentunu silmissä ja mä vielä suht´koht nuori(vähän yli 30).Ero mielessä päivittäin jo vuosia....lasten takia vielä yrittäny....
eniten alkaa haittaamaan? tuo mieshän on jo nyt melkein sinun miehes ikäinen ja ei minusta näytä vielä pahalta tuo ikä...
Mun miesystävän avioliitto päättyi yli vuosi sitten, nainen oli 15-vuotta nuorempi. Hänelle tuli yksinkertaisesti se mikä tulee useammalle sen ikäiselle (30-40) näiselle, halu etsiä "itseään"... Hän "rakastui" toiseen ja he erosivat. Nainen etsii nyt itseään tms.
Vanhemmat miehet eivät vain tajua kun ottavat nuoren naisen, että monelle voi tulla "etsintä-aika" eteen. Ei siinä mikään auta.., nainen etsii.. mies katsoo sivusta ja monet eroavat..
Olin 24v kun aloin "seurustella" 46v miehen kanssa. Alunperin en ottanut juttua vakavasti, eikä kai hänkään, mutta sitten huomasin olevani raskaana ja päädyimme yhteen asumaan. Alussa kaikki meni jonkin aikaa hyvin, mutta vähitellen juuri ehkä se ikäero alkoi tuntumaan.
Tuntui että hän oli jo kokenut kaikki asiat ja oli jotenkin väsynyt kokemaan niitä uudestaan, sekä henkisesti että fyysisesti. Itse taas olin täynnä energiaa ja elämänjanoa, olisin halunnut matkustella, rakentaa meille taloa, tehdä sitä ja tätä. Olimme jotenkin eri kierroksella elämässä :)
Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen tuntui että parempi muuttaa erilleen asumaan.
Voi olla että iän lisäksi myös luonteissa oli eroa ja siksi suhde ei toiminut. Nyt olen kolmekymppinen ja elän avoliitossa ikäiseni miehen kanssa. Ihan hyvin on ainakin toistaiseksi mennyt..
Voi hyvänen aika. Itse olen kohtapuoleen 32-vuotias ja ystäväni paria vuotta vanhempi. Hän seurustelee miehen kanssa, joka on häntä 20 vuotta vanhempi. He ovat seurustelleet jo kahdeksisen vuotta ja hyvin näyttää pyyhkivän. En ole koskaan nähnyt ystävääni onnellisempana ja tyytyväisempänä. Heillä on yhteisiä harrastuksia, he käyvät metsällä, retkeilemässä ja vaeltamassa. Eli elävät niinkuin normaalit seurustelevat ihmiset.
Miehellä on entisestä avioliitosta lapset, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Ystäväni ei ainakaan omien sanojensa mukaan ole harkinnut lapsen hankkimista. Mies tosin oli sanonut, etät on kyllä valmis vielä vanhoilla päivillä isäksi.
Älä turhaan pelkää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ole onnellinen siitä, mitä sinulla on. Eipä kaduta sitten jälkeenpäin.
viestistä...kun ei se näköjään iästä ole kiinni, miten hyvin toisen ihmisen kanssa voi tulla toimeen.
Onhan se niin, että ikä(ero) on korvien välissä. Mutta kuitenkin se valitettavasti alkaa näkyä päälle päin jossain vaiheessa, aika tekee tehtävänsä. Vielä tuossa iässä, 43-vuotiaana mies voi olla timmissä kunnossa, hyvännäköinen ja haluttava. Mutta valitettava tosiasia on, että kun 50:n raja alkaa lähestyä, rupsahtamista tapahtuu... Ja itse olet siinä vaiheessa nuorehko nainen hehkeimmillään.
Tämä voi kuulostaa tosi pinnalliselta, mutta sanon tämän vain omasta kokemuksesta. Itse lähdin pitkästä suhteesta täytettyäni 30. Ikäeromme oli vielä enemmän kuin sinun tapauksessasi. Henkisesti olimme samalla aaltopituudella ja mies oli ns. sielunkumppanini. Mutta parisuhteessa tarvitaan muutakin kuin sielujen sympatiaa! Mies alkoi vanheta ja minun haluni häntä kohtaan olivat laantuneet jo aikapäiviä sitten... Nyt olen päättänyt pysyä suunnilleen ikäisissäni. Parempi rupsahtaa sitten yhdessä ja samaa tahtia :)
Tämä on vain yksi näkökulma asiaan ja on tietenkin sinusta itsestäsi kiinni, kuinka tärkeänä pidät miehen ulkoista olemusta/vanhenemista. Toisaalta jotkut säilyvät nuorekkaina pitkäänkin. Toinen kysymys sitten on, mikä merkitys ikäerolla on esimerkiksi siinä vaiheessa parinkymmenen vuoden päästä, kun hän lähenee eläkeikää ja sinä olet vielä alle viisikymppinen. Ja jos elinikäistä kumppania haet, todennäköisesti saat viettää eläkevuotesi leskenä. Miehethän ovat jo muutoinkin lyhytikäisempiä kuin naiset.