Rakastin sinua enemmän kuin ketään koskaan. Sinä opetit minut hymyilemään. Opetit minut ajattelemaan positiivisesti ihmisistä, elämästä, kaikesta. Teit minusta miehen, joka rakastaa ja on hellä. Sinä opetit minulle sen, mikä on kaunista elämässä. Sait minut olemaan uskollinen ja vastustamaan kiusauksia, joita en uskonut kykeneväni vastustamaan. Sinä opetit minulle, mitä on empatia. Sait minut panemaan peliin koko sydämeni, kaiken, mitä olen, ja vähän enemmänkin.
Olimmehan me nuoria silloin kun tapasimme. Silloin meillä ei ollut mitään muuta kuin toisemme. Olimme köyhiä, mutta onnellisia. Emme kuitenkaan koskaan olleet aivan tavallinen pari. Kasvoimme yhteen maailmalla. Siellä, kaikkien vaikeuksien keskellä minä, itsekäs ihminen, opin vihdoin asettamaan jonkun asian itseni edelle. Sinut.
Sitten kun elämä oli kuten halusitkin, sinusta tuli tyhjä. Et ollut enää se naurava, hellä ja lämmin ihminen, joka sai minutkin uskomaan ihmisten hyvyyteen. Sinusta tuli etäinen ja viileä. Elämä oli sinulle liian täydellistä. Minä olin sinulle liian hyvä mies. Rakastin, kunnioitin, olin hellä, puhuin. Suojelin, mutta en ollut mustasukkainen. Tuin sinua kun sinulla oli vaikeaa. Luotin. LUOTIN!
Mitä sinulta puuttui? Jännitys?
Meillä oli liian hyvä elämä. Sinulla oli ymmärtävä, rakastava ja keskusteleva mies. Sinulta puuttui jännitys, mutta et kertonut sitä minulle, vaan annoit ymmärtää ihan toisin. Et koskaan antanut minun edes yrittää. Et koskaan antanut ymmärtää, että sinulta puuttui vielä jotain.
Nyt olen sekaisin. Välillä tunnen olevani vapaa, välillä tuntuu, että tukehdun tähän tuskaan. Enää en osaa luottaa. Enää en osaa rakastaa. En osaa olla hellä. En osaa hymyillä, enkä uskoa ihmisiin.
Miksi rikoit minut, rakas? Miksi et tule ja korjaa minua?
Olimmehan me nuoria silloin kun tapasimme. Silloin meillä ei ollut mitään muuta kuin toisemme. Olimme köyhiä, mutta onnellisia. Emme kuitenkaan koskaan olleet aivan tavallinen pari. Kasvoimme yhteen maailmalla. Siellä, kaikkien vaikeuksien keskellä minä, itsekäs ihminen, opin vihdoin asettamaan jonkun asian itseni edelle. Sinut.
Sitten kun elämä oli kuten halusitkin, sinusta tuli tyhjä. Et ollut enää se naurava, hellä ja lämmin ihminen, joka sai minutkin uskomaan ihmisten hyvyyteen. Sinusta tuli etäinen ja viileä. Elämä oli sinulle liian täydellistä. Minä olin sinulle liian hyvä mies. Rakastin, kunnioitin, olin hellä, puhuin. Suojelin, mutta en ollut mustasukkainen. Tuin sinua kun sinulla oli vaikeaa. Luotin. LUOTIN!
Mitä sinulta puuttui? Jännitys?
Meillä oli liian hyvä elämä. Sinulla oli ymmärtävä, rakastava ja keskusteleva mies. Sinulta puuttui jännitys, mutta et kertonut sitä minulle, vaan annoit ymmärtää ihan toisin. Et koskaan antanut minun edes yrittää. Et koskaan antanut ymmärtää, että sinulta puuttui vielä jotain.
Nyt olen sekaisin. Välillä tunnen olevani vapaa, välillä tuntuu, että tukehdun tähän tuskaan. Enää en osaa luottaa. Enää en osaa rakastaa. En osaa olla hellä. En osaa hymyillä, enkä uskoa ihmisiin.
Miksi rikoit minut, rakas? Miksi et tule ja korjaa minua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä sure. Ette olleet vain oikeat toisillenne. Vaikutat aivan upealta mieheltä. Tuollaisia on yksi miljoonasta. Moni nainen ottaisi sinut mielellään rakkaakseen. Älä anna upean luonteesi ja hyvyytesi kadota elämän karikoissa, äläkä ikinä menetä toivoasi. Koska jos kaikki olisivat noin hyväntahtoisia toisilleen maailma olisi paljon parempi paikka elää. Olet helmi. Arvosta itseäsi. Löydät kyllä sen oikean ja uskallat rakastaa. Siihen menee vaan oma aikansa
Kiitos lohdutuksesta saanaaa. Uskon, että jokainen meistä tapaa elämässään sen oikean vain kerran. R oli minulle se oikea. Ilmeisesti minä en kuitenkaan ollut hänelle. Mutta mennyt ei enää palaa ja on katsottava tulevaisuuteen. Puoli elämääni elin hänen kanssaan. Toivottavasti loppupuoli tuo jotain lähellekään yhtä hyvää tullessaan.
Usko pois, aurinko paistaa vielä ja uskosi ihmisiin palaa. Minulla oli samanlaista ja luulin etten enään koskaa voisi rakastaa, rakastua ja luottaa toiseen ihmiseen. Nyt tiedän että olen löytänyt elämäni rakkauden. En voisi ikinä palata entiseen sillä, tämä ihminen on minun toinen puoliskoni. Ilman häntä en olisi kokonainen. Tsemppiä!
noin kamalaa voi olla..
ryhdistäydy mies!
ihme valitusta...
Joskus on aika että pitää korjata ihan itse itsensä, kai olet sen tähän ikään mennessä oppinut?
Turha odottaa että "joku korjaa".
Ja kyllä meistä jokainen kolhuja saa...
Sinä tunnut ainakin saaneen tosi pahoja kolhuja. Koita selviytyä niistä joskus. Toivottavasti katkeruutesi jonain päivänä kaikkoaa.
Lasse Lehtinen on kirjoittanut kerran " Yhä useampi kiltti mies huomaa tulleensä hyljätyksi kovemman kundin vuoksi. vain vanhat naiset hyväksyvät nössönkin"
Kiltti, hellä, huomaavainen yms. on monesti vika kuin hyve.
Elämme nyt aikaa, jonka tuloksena minulle voi käydä kuin sinulle. Kylmyys hiipii pikkuhiljaa lähemmäksi, voisinko tehdä vielä jotain, kannattaako tehdä mitään? Olisikohan minun etu sittenkin, jos niin kävisi. Yrittäisin selvitä vaikean ajan yli ja uskoa, kuten moni sanonut, että tulet vielä kysymään itseltäsi miksi en tehnyt tätä aikaisemmin. Osaisipa "nähdä" tilanteen taakse.
Pitäisikö sittenkin rohkaistua ja ottaa ohjat omiin käsiin ja tehdä ratkaisu itse ja heti.
Yksi asia on kyllä varmaa. Rakastua en enää uskalla. Vai olenkin sittenkin vain tehnyt väärän välinnan..silloin joskus...liian kauan sitten?
Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan ja ymmärrän hyvin tilannettasi. Olen kokenut itse saman:
Suhteeni mieheeni alkoi hyvissä merkeissä. Hän oli todella kiva, hauska ja helppo ihminen; kaikki toimi välillämme loistavasti. Kunnes...
Totuus alkoi tulla ilmi. Mieheni lähti päiväkausien ryyppyreissuilleen, pelasi uhkapelia; soittoihini hän ei vastannut, ja jos vastasi, sain kuulla pelkkää haistattelua. Hän muttui vihamieliseksi ja sadistiseksi ihmiseksi, joka nautti kiusaamisestani. Hän alkoi valehdella, ja poissaollessani toi vieraita naisia kotiimme.
Hyvä suhteemme oli äkkkiä muuttunut painajaismaiseksi. Ihminen, jota olin rakastanut, olikin minun pahin viholliseni.
Tällaisen voi ymmärtää täysin vain ihminen, joka on kokenut saman. Älä kadota toivoasi, en minäkään. Tiellesi on vain osunut väärä ihminen. Elämä on myös tällaista. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Tämä näin, todella hyvä kirjoitus.
Tosin sillä erolla omaan elämääni sopiva, että olen nainen ja se olikin vain minun empatiaani...miehen luonteen ikävät piirteet vain pahenivat iän myötä.