li kolmen vuoden seurustelun jälkeen tuli ero. Muija muutti pois ja jäin yksin isoon ja tyhjään asuntoon. En osaa päästää hänestä hänestä irti sillä rakastan häntä viellä hyvin paljon, mutta hän on jo siirtynyt eteenpäin ja alkanut tapailee uutta miestä(alle viikko muutosta)... Kaipaan häntä niin kauheasti ja syvällä sisälläni toivon että palaamme joku päivä yhteen vaikka tiedän että niin ei tule käymään... Miten pystyn jatkaa elämääni, miten saan särkyneneen sydämeni teipattua takas kasaan? Ei ole ketään kelle pystyisin puhumaan asiasta, eikä ole ketään tukemassa..
Picking up the pieces..
-Jake85.
4916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sillä on laastarimies, katotaan puolen vuoden-vuoden jälkeen miten heillä menee.
Kyllä rikki mennyt sydän korjautuu...mutta sitä ei paikkaa kukaan, vaan hyväksyminen on balsamia haavoille. Jää sinne pienet arvet, jotka aina joskus jostain muistuttaa. Mutta se on elämää se. Vanhana olet kiitollinen siitä, että olet saanut rakastaa. Todennäköisesti olet myös kiitollinen lapsistasi, lastenlapsistasi, ja hyvästä elämästäsi mammasi rinnalla.
se nyt ole mikään lohdutus meneekö sillä muijalla hyvin vai ei. ei kellekään voi toivoa pahaa. Asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta.
Ja sillä naisella on voinut olla tämä uusi mies pidemmän aikaa..
Jos ei sulla ole ketaan, kenelle voisit puhua, niin suosittelen psykologilla kayntia. Itse en ole viela eronnut, mutta edessa tuntuu vaajamatta olevan (mies haluaa erota). EN KESTAISI tata, jos en pystyisi puhumaan asiasta parhaille ystavilleni. Olen harkinnut myos ammattiauttajan puheilla kayntia - taysin ulkopuoliselle ja puolueettomalle henkilolle puhuminen nimittain tekee yllattavan hyvaa. Auttaa nakemaan asioita vahan toisenlaisesta vinkkelista. JOS ammattiauttaja siis osaa hommansa...
Joka tapauksessa voimia sinulle!!! Ei kai taman sydansurun lopulta vie pois mikaan muu kuin aika...
Hae tosiaan joku jolle puhua. Kyllä tämä saitti jotain tarjoaa, mutta se voi olla ihan duunikaverikin, johon luotat (niin oli itsellä), veli tai serkku, tai vaikka tosiaan joku ammattikuuntelija. Se on yksi puoli. Voit kanssa koettaa pistää asioita ylös paperille, ihan päiväkirjatyyliin.
Koeta katsoa vähän niiden asunnon seinien ulkopuolelle jos vaan jaksat: siihen jos jäät kyhjöttämään ja tuijottelemaan miten kaikki on nyt niin tyhjää ja onttoa niin ihan varmaan asiat pyörivät mielessä liiankin kanssa. Kaverin kanssa lenkille, tai punttisalille, esimerkiksi.
Pidähän itsestäsi huolta.