Kertokaapa naiset, joilla on miespuolinen ystävä, että mitä oikein teette yhdessä sen miehen kanssa. Onko hän ihan kuin naispuolinen ystävä, mutta sattuu nyt olemaan eri sukupuolta, vai jotain muuta? Eli käytte shoppailemassa, juttelette samoista asioista kuin naisystävän kanssa? Haluatteko myös, että se mies auttaisi sinua tarvittaessa esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että olet todella kiinnostunut jostain miehestä, mutta et oikein tiedä mitä pitäisi tehdä? Lyhyesti: Mitä haluatte miespuoliselta ystävältä?
Tämä on siis puhtaasti hyväntahtoinen kysymys. Kysyn sitä, koska olen tähän asti ajatellut aika mustavalkoisesti miehen ja naisen välistä suhdetta. Eli joko on rakkautta tai sitten ei. Nyt olen herännyt, että voihan olla jotain siltä väliltä - so. ystävyys. Tyhmä olen ollut, tiedän, mutta parempi herätä myöhään kun ei milloinkaan.
Tämä on siis puhtaasti hyväntahtoinen kysymys. Kysyn sitä, koska olen tähän asti ajatellut aika mustavalkoisesti miehen ja naisen välistä suhdetta. Eli joko on rakkautta tai sitten ei. Nyt olen herännyt, että voihan olla jotain siltä väliltä - so. ystävyys. Tyhmä olen ollut, tiedän, mutta parempi herätä myöhään kun ei milloinkaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
voi olla hyvinkin samankaltainen juttu, kuin nainen ystävänä. Eikö sinulla ole yhtään naisystävää itselläsi?
Siis.. miesystävän kanssa voi keskustella, käydä kahvilla, harrastaa vaikka lenkkeilyä tai punttisalilla käymistä :) ja minä kait lasken painon sille, että voi jutella, kun oman siipan kanssa jutteleminen ei oikein suju (=johtuu siitä, että hän ei yksinkertaisesti pysty puhumaan kaikista asioista tähän ei ole auttanut edes aika, sillä yhdessä ollaan oltu jo kohta 14-vuotta). Kait sitä hakee asioihin sitä miesnäkökulmaa, jotta osaisi ottaa asioihin joskus muunkin kuin oman kannan.
Minulla ei ole yhtäkään naispuolista ystävää. Naiskavereita on kyllä. Ystäviä kun ei kasva puissa. Miespuolisia ystäviäkään ei ole siunaantunut kuin neljä, joista kaksi on erittäin hyviä ystäviä.
Minulla kuitenkin olisi nyt eräs naistuttu, jonka luulen haluavan ystävystyä kanssani. Ja se kyllä sopisi minulle erinomaisesti.
Minulla ainakin miepuoliset kaverit on sellaisia, joiden kanssa tulee kuljettua samoissa harrastuksissa tai sitten meilituttuja. Lähinnä keskustelut liikkuvat tämän harrastuksen parissa. Joidenkin kanssa saattaa tulla puhuttua muutakin, mutta ei sellaisia kuin naispuolisten ystävien kanssa, siis syvällisiä juttuja.
Minulla itse asiassa on sellainenkin miespuolinen kaveri, jolle voin puhua ihastuksestani ja kysyä neuvoa tms.
Puhuit ilmeisesti mieskavereista. Niitä on varmasti kaikilla, kuten on minulla naiskavereitakin. Naisystävät ovat kuitenkin erijuttu. Eli siis, ei sellainen naisystävä, jolle mies on "varattu", vaan ihan "vain" ystävä. Huomattavasti enemmän kuin pelkkä kaveri kuitenkin.
Joo, kuitenkin. Pitää sitten varmaan varautua, että hän joskus kysyisi minulta neuvoa miesasioissa. Voi kyllä olla vähän hankalaa, jos olen itse vähän ihastunut siihen naiseen... Tuleekohan silloin ystävyydestä sittenkään mitään. :/
Joo, tiedän että eroa noilla kahdella on.
Kyllä sinä voit olla ystävä naisen kanssa, vaikka olisitkin ihastunut naiseen. Sinun vain täytyy pystyä hillitsemään tunteesi...
Miespuolisten ystävien kanssa on vähän vaikeuksia siinä mielessä, että jos todella ollaan läheisiä, sitä helposti joutuu jonkin verran miettimään omia motiivejaan ja tunteitaan. Eli harva "vain" ystävä ihan putipuhtoisesti on ajatusten/tunteiden tasolta täysin neutraali. Kaverit on sitten eri asia.
Mitä ystävien kanssa tehdään? No, sen kai päätätte te kaksi. Itselleni tärkeintä on keskustelu, se miesnäkökulma asioihin. Sekin on tärkeää, että ystävä kunnioittaa minua naisena ja on luotettava. Miespuolisen kaverin kanssa voi käydä kahvilla, kävelyllä, tehdä ruokaa yhdessä tms., mutta shoppailemaan sanan varsinaisessa merkityksessä miehestä ei ainakaan mulla ole ollut seuraa, enkä ole sitä oikeastaan halunnutkaan. Toisaalta nämä ovat varmaan yksilöllisiä juttuja.
Oman kokemukseni kautta olen kuitenkin huomannut, että ystävyys miehen kanssa ei ole ongelmatonta pidemmän päälle, sillä tunteita tietenkin tulee, jos ollaan kiintyneitä toisiinsa. Kaveruus ja tietyntasoinen syvällisistäkin asioista puhuminen onnistuu, mutta jos vietetään jatkuvasti aikaa yhdessä, sehän on eräänlaista seurustelua. Itse mieluusti aloittaisin seurustelun juuri kaveripohjalta. Eli ensin tutustumista ja yhdessäoloa ilman "paineita" ja sitten jos tuntuu hyvältä, niin voi jatkaa seurustelun puolelle. Siis jos kyseessä on kaksi sinkkua. Varatun kanssa ystävystyminen voi aiheuttaa ongelmia, joten suosittelisin tietynlaista terveellistä etäisyyttä ja toisen -tai omaa- suhdetta kunnioittavaa käytöstä.
Sinä ajattelet ystävyydestä hyvin samaan tapaan minun kanssani. Jos yhdessä on molempien mielestä hyvä olla, niin miksi väkisin pidättäytyä seurustelemasta. Jos taas tuntuu, että se lopullinen kipinä puuttuu, niin voi kuitenkin hyvin pysyä ystävinä.
Mulla on ihan sama juttu. Tutustuin eräällä kurssilla yhteen naiseen ja aluksi olin todella ihastunut häneen ja koitin häntä muutaman kerran iskeä.No, homma ei onnistunut (hän ei siis ollut musta sillätavalla kiinnostunut) ja olin erittäin pettynyt.Kuitenkin tultiin toimeen tosi hyvin keskenämme ihan muuten vaan ja aattelin, että on niin mukava nainen,että haluan hänestä ittelleni kaverin.
No,kyllä meitin "suhde" se nyt sitten vuosien kuluessa on muuttunut ennemminkin ystävyydeksi.
Muutama vuosi sitten hän löysi miesystävän ja hänen kanssaan oli muutaman vuoden, mutta heille tuli ero.Tää tyyppi (hänen miesystävä siis) oli sellaista perinteistä mustasukkaista laatua, eikä voinut sulattaa miesystävää (mua).Ja nyt tää nainen on sitten taas sinkku ja etsii uutta suhdetta.
Mulla vaan on välillä on TODELLA vaikeaa sulattaa sellaisia tilanteita, jossa hän etsiskelee uutta suhdetta itselleen ja juttelee niistä ukoistaan ja miesongelmistaan mulle.Kyllähän mä toki ymmärrän, että hän haluaa puhua ystävälleen asiasta kuin asiasta ja se on ihan Ok.Ja kyllä me ollaan puhuttu syvällisiäkin.Aikaa vietetään yhdessä aina kun töiltä ja harrastuksilta keritään.Joku tilannetta tuntematon saattaisi pitää meitä seurustelevana parina (muutama hauska tilanne on koettu, kun on luultu avio/seurustelavaksi pariksi).
Tavallaan kyllä tykkään hänestä edelleenkin aika lailla ja kuuntelen kyllä, mitä hänellä on sanottavaa ja kommentoin jostain hänen ongelmastaan ihan normaalisti.Oltiinhan me tässä äsköttäin Tallinnan hotellimatkallakin kahdestaan ja nukuttiin ihan lähekkäinkin, ja oon joskus ollut yötäkin hänen luonaan.Mutta tieto siitä, että hän ei tykkää musta "siinä" mielessä kalvaa aina taustalla.
Ite oon hitaasti tutustuvaa tyyppiä ja olin joskus kuvitellut juuri tästä naisesta,että tutustuisin häneen pikkuhiljaa ja hänkin sitten loppujen lopuksi tutustuisi minuun sitten paremmin muissakin, kuin ystävyyden merkeissä.Mutta ei se tule ikikä onnistumaan.
Eli ongelmallistahan tää on.Hän ei varmaan ite tajua,että aina mulla "kiepahtaa" mahanpohjassa, kun hän alkaa puhua miesasioistaan mulle, kun jollekkin naisystävälleen.
Ymmärrän M29 ongelmat... nro 1 niistä minusta on se että hän hakee jotain muuta kuin ystävyyttä, eli siis seurustelua, vaikka koettaa ehkä naamioida sen ystävyyskategoriaan. Ratkaisuna ehdotan avointa tunnustusta ja keskustelua noista muljahduksista mahanpohjassa tuolle naiselle. Ystävyys ne kestää. Toinen 'ongelma' on ehkä se että pitää osata olla omistamasta toista, eli menettämistä ei saisi pelätä koska se palautuu takaisin omaan käytökseen niin että toisen on vaikea todella päästä lähellesi.
Ja, kerraten vielä, suhde (naiseen) jossa pääset koskettaa sielua on paljon syvemmällä kuin seksissä koskaan pääset :-) Upeeta, vaatii paljon, mutta antaa vielä enemmän.
Jäin hetkeksi kyllä miettimään kysymystäsi... Läheisin ystäväni on mies. Nimenomaan ystävä, ei sen vähempää. Hän on ihminen jolle puran ajatuksiani sellaisina kuin ne päässäni liikkuvat, hän joko kannustaa minua unelmissani, tai täräyttää minut maan pinnalle älyttömistä ideoistani, joskus vain kuuntelee ja antaa minun itse oivaltaa.
Mitäkö teemme sitten...? Käymme leffassa, risteilyllä, ravintolassa, istumme jomman kumman luona iltaa, katsomme televisiota, keskustelemme, pelaamme, kinaamme...mitä milloinkin, kulloisenkin olotilan mukaan. Jos en ymmärrä häntä, vääntää hän asian minulle rautalangasta, kunnes tajuan, ja sama toisinpäin.
Miehinen tai naisellinen mielipide...en tiedä...niitä asioita käydään joskus läpi, ja yhtä usein päädytään siihen, että enemmänkin on kyse yksilön, kuin sukupuolen mielipiteestä.
Ystävyysvuosia on takana nyt kymmenen, päivääkään en vaihtaisi pois. Paljon on matkaan mahtunut iloja, suruja ja suhteita, mutta ystävyytemme on säilynyt. Koskaan emme ole ollet rakastavaisia tai seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Hän on minulle kuin veli, sillä erolla, että veljeä en voi valita, mutta ystävän voin.
Jos hän ilmoittaisi toivoneensa muuta kuin ystävyyttä, pettyisin.
Miespuolisten ystävien seurassa on joskus rennompaa kuin naispuolisten. Naiset päivittelevät ja siunailevat ja näkevät joskus asiat liian vakavina, kun taas kokemusteni mukaan monille mokille on helpompi nauraa miesten kanssa. Miehet eivät kilpaile eivätkä he eivät koskaan baariin lähdettäessä tarkista peilistä että nayttävät paremmalta kuin sinä.
Miesystävien kanssa yleensä vain istuskellaan sohvalla, kommentoidaan telkkariohjelmia ja jutellaan niitä näitä. Kyllä minulla on naispuolisiakin ystäviä, mutta valitettavasti minusta rentoutunut turina niin, että kumpikaan osapuoli ei dominoi, on helpompaa miesten kanssa. Miehet usein jaksavat kuunnella kärsivällisemmin mutta kuitenkin sanovat oman sanottavansa, kun heillä on asiaa. Minun naispuoliset ystävyyssuhteeni ovat jotenkin aina tuntuneet olevan juuri tuossa suhteessa epätasapainossa, joko naisystävä vain tuntuu aina odottavan sen pienen hetken kun sanon jotain että pääsee taas jatkamaan, tai sitten kuuntelee ja kuuntelee aina vain.
Miesten pitäminen vain ystävinä onkin se ongelmallinen puoli. Usein kovasti uskouduttaessa toinen osapuoli kiintyy romanttisesti, mikä on ikävää vaikka tietysti aivan luonnollista. Minä yleensä hoidan tilanteen niin, että kertoillessani kuulumisiani kerron myös miestilanteestani. Oikea miesystävä vain huvittuu kuullessaan miesjutuistani ja arvostaa sitä, että kuulee "toisen puolen" melipiteitä. Samoin minusta on hauska kuunnella heidän "metsästystarinoitaan".
Mulla on naispuolinen todella hyvä ystävä jo yli 5 vuotta. Hän oli ystäväni jo edellisen avioliiton (itse asiassa aivan alkuun olimme työkavereita ja perheemmekin jonkinlaisia perhetuuttuja) aikana, erittäin tärkeitä ystäviä toisillemme avioerokriisien aikana ja edelleen olemme hyviä ja luotettavia ystäviä, vaikka minä olen jälleen vakituisessa parisuhteessa ja naimisissa. Vaimoni on tietoinen ystävästäni ja tavannutkin hänet.
Mailailemme melko paljon (asioina koko elämä, ja ainakin yhteiset tutut joista juoruilla), tekstiviestitellään, tavataan lounaismerkeissä silloin tällöin kun ollaan melkein samassa talossa töissä, tavataan muuten muutaman kerran vuodessa, joskus käydään elokuvissa, kesälomalla kimppakyydissä jonnekkin. Sellaista.
Missään vaiheessa ei olla harrastettu seksiä yhdessä, vaikka siihen ei varmaan siinä vaiheessa kun molemmat olimme vapaalla jalalla mitään 'moraalista estettä' olisi ollutkaan. Seksittömyys oli aluksi kait jonkinlainen sanaton sopimus, mutta kyllä se jossakin vaiheessa on myös muotoiltu ihan sanoinakin. Seksitä on kyllä puhuttu, arvoista siinä ja erityisen paljon ihmissuhteista. Hän kertoo minulle aika usein "miestilanteestaan", joskus voi yöllä tulla tekstari että olen menossa yökylään osoitteeseen se ja se, jos ei elonmerkkejä ala myöhemmin kuulua tiedät mihin virkavallan opastat... Samoin analysoimme ne naiskäänteet joita minulla oli yritelminä ennen nykyistä vaimoani (hyvinkin tarkkaan).
Olemme varmasti kiintyneitä toisiimme, mutta se ei ole siinä ulottuvuudessa jossa ollaan mustasukkaisia tai omistushaluisia tai jotain muuta ... En pysty sanoin kuvaa oikeastaan sitä miten hienoa on noin syvällinen ja hienoviritteinen yhteys ihmisten välillä. Joku muu saa koskea hänen pimpsaansa, mutta minäpä saan koskea sielua!
Tässä taisi kiteytyä aika moni muissa viesteissä esiintullut asia.
Olen perheellinen nainen jolla on ollut jo vuosia mies ystävänä. Emme ole rakastavaisia, olemme hyviä ystäviä. Tapaamme sillointällöin sovitusti, käymme lounaalla jne. Hän kertoo kotiongelmistaan ja minä kerron omistani. Ei meillä mitenkään huonosti kodeissamme mene, kummallakaan, ihan normaaleja huolia. Hänellä on samanikäiset lapset, niistä puhumme. Olen minä hänen olkaansa vasten itkenytkin ja hän on joskus soittanut minulle kun on tarvinnut kuuntelijaa. Pidämme toisistamme, mutta olemme sopineet että toistiimme ei kajota ja se on pitänyt jo kolme vuotta.
Sinä sanoit sen, mitä minäkin olen miettinyt. Eli tuon ystävien välisen sopimuksen. Onko se teillä ihan "sanaton sopimus", jonka molempi osapuoli ymmärtää ilman että sitä tarvitsee ääneen sanoa? Vai oletteko ihan ääneen jossain vaiheessa sopineet tuosta?
Jotenkin näin kohtuullisen ujona ihmisenä tuntuu hirveän vaikealta ottaa moinen asia puheeksi, mutta olen ymmärtänyt että jonkinlainen "sopimus" miehellä ja naisella täytyy olla - oli se sitten sanaton tai sanallinen. Sillä, kuten joku jo mainitsikin, kun on kyse miehestä ja naisesta, niin väkisinhän sitä jossain vaiheessa tunteet tulevat peliin ja sitä kautta mahdollisesti intohimot yms. Uskoisin että juuri tuollainen sopimus on omiaan pitämään ystävyyden ystävyytenä myös tuolloin.
Teillä tosin vaikuttaa asiaan aika paljon se, että sinä olet perheellinen. Entäs jos olisitte molemmat sinkkuja? Muuttaisiko se tilannetta?
lukemastani päätellen olet aviossa tai ainakin varattu, naisellasi on miesystävä ja nyt haluat vaivihkaa kysellä, mitä nämä ystävykset mahtaavat puuhastella yhdessä? Tai sitten haluat hyväksynnän omalle ihastuksellesi ystävyyden puitteissa, tietenkin :)
Onko kysymykseni noin typerä, ettei uskota sen tarkoitusta? ;P
No, myönnän toki että olen ihastunut häneen. Mutta en hae hyväksyntää ystävyydelleni häneen, vaan haluan tietää mikä on normaalia tekemistä miehen ja naisen välisessä ystävyydessä, jotten sitten vahingossa alkaisi kuvitella liikoja... No esimerkiksi nyt olen ymmärtänyt että miehen ja naisen ystävyyteen saattaa kuulua jopa romanttisvivahteiset ateriat, jonka ennen olisin ilman muuta kuvitellut jo enemmän kuin pelkäksi ystävyydeksi. Nyt, kiitos tänne saamieni vastausten, kuitenkin ymmärrän olla sellaisenkaan jälkeen kuvittelematta liikoja.
Hänen kanssaan voi harrastaa....kaikkea sitä mikä sopii kuviohin. Tietenkään ystävyys suhde ei saisi loukata tai häiritä aviopuolisoa tai avioelämää....ehkä sen takia tiivis ystävyys miehen kanssa voi olla vaikea. Minun ystävyys suhteeseeni miehen kanssa ei kuuluisi seksi.
Kaikkein ihaninta miesystävässä on se että hänen kanssaan voi puhua asioista...sellaisia mistä aviomiehen kanssa on vaikea keskustella.
Aviomiehelle ei voi kertoa kaikista tunteistaan tai unelmistaan....niin ettei se sotke avioelämää tai herätä miehessä ikäviä tunteita.
Luotettava mies, ystävänä naiselle, on kullan arvoinen asia....siis tarkoitan todellakin puhdasta ystävyyttä, en eroottista ystävyyttä.
Haluaisitko kertoa jonkin esimerkin, mitä et voi aviomiehellesi kertoa, mutta voit ystävällesi. Ainakin minä haluaisin, että tuleva vaimoni olisi myös paras ystäväni ja toisin päin. Minusta se jotenkin "kuuluu" avioliittoon. Tiedä sitten onko sillä mitään tekemistä käytännön kanssa. :/
En tahdo kertoa mitään yksityiskohtaista esimerkkiä, enkä myöskään yleistää mitään.
Mutta se mitä aviopuolisolle voi puhua, riippuu asiasta ja myöskin siitä millainen persoona puoliso on.
On olemassa puolisoita jotka eivät osaa iloita, olla sympaattisia....he voivat olla hyvinkin mustasukkaisia pienistäkin tunteista joita toinen puoliso tuntee esim. ystäänsä kohtaan jne.
Jos minä koen että unelmani ja tunteeni joita tahtoisin jakaa jonkun kanssa, ovat "suurempia" kuin mieheni siulu kestää vetää itseensä, on parasta olla kuormittamatta häntä sellaisilla.
Toisaalta kaikki miehet eivät edes kuuntele tai ole kiinnostuneita vaimonsa pulinoista.
Se mitä pohdeit ystävyydestä puolisoiden kesken...on jonkinmoinen ihanne....tavallaan kuuluukin liittoon ja useimmassa liitossa sitä onkin ...ainakin jonkin verran. Se mitä ja minkälaista se kumppanuus ja ystävyys aviopuolisoiden kesken on...sekin on tapauskohtaista.
Jokin viikottainen "pikku juttukin" puolisoiden kesken, on osoitus ystävyydestä ja voi olla että se "pikkujuttu" on molemmille osapuolille riittävä ja he ovat tyytyväisiä.
Siis tähdennän, että olisi tärkeä ystävyyden kannalta, että molemmat nauttisivat asiasta mitä yhdessä tekevät ja harrastavat, ettei se olisi toiselle osapuolelle velvollisuus joka on hieman vastahakoinen. Siitä ilosta syntyy nautinto, jonka molemmat voivat aistia ystävyytenä ja onnena.
Kaitpas ongelma ilmenee silloin, kun kysyntä ja tarjonta puolisoiden kesken ei kohtaa toisiansa tasapuolisesti.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, joten jos tulee toistoa niin sori vaan. (Vastaukset saisivat olla kaikki yhdessä pötkössä niin olisi helpompi lukea, kuten esim. Elleissä on)
Itselläni ei ole juurikaan miespuolisia ystäviä, vaikka haluaisin että olisi. Uskon kuitenkin että nainen ja mies voivat olla vain ystäviä, mutta vain siinä tapauksessa että kumpikaan ei tunne minkäänlaista eroottista vetoa toisiaan kohtaan. Ts. ajattelevat toisiaan ihan vain platonisesti.
Ja mitä tulee aviomiehen ja -vaimon väliseen ystävyyteen, niin mielestäni toisen ei kuulukaan tietää kaikkea, eli on asioita, joita ei välttämättä tarvitse/kannata setviä kumppanin kanssa. Säilyypä jotain jännitystä edes...Ja onhan se hyvä että saa välillä ulkopuolisen kommenttia johonkin asiaan, itse kun ei aina välttämättä näe metsää puilta...
Noh, meikä käy kundien kanssa baareissa, korjailen autoja heidän kanssaan, puhun naisista/ miehistä...
Kaikkea muuta, paitsi etten heidän kanssaan makaa. Olen "yksi jätkistä", tietty jotkut heistä ovat ihastuneita minuun ja tietty jollain tavalla ehkä jopa kunnioittavat, koska pidän aina omat puoleni ja puolustan kavereitani (mikäli tarve tulee).
He puhuvat minulle, minä puhun heille...
Ja itseasiassa, nautin enemmän miespuolisten ystävien seurasta kuin naisystävien seurasta. He ovat rentoja, eivätkä saa sydänkohtausta katkenneesta kynnestä.
Tietenkään poikaystäväni ei pysty ymmärtämään, että miksi minulla on enemmän miesystäviä kuin naisystäviä... se on arvoitus minullekkin....
Selkeästi haluat olla "jätkämäinen" ja kuitenkin erottua naisena joukosta. Lienisikö syy, että sinulla on enemmän mies-, kuin naispuolisia ystäviä siinä, että naispuolisten ystävien kanssa joutuisit alitajuisesti kilpasille, kun taas miespuolisilta saat heidän ihailunsa ja huomionsa...? Näin se yleensä on, kunnes "jätkätyttö" herää itse huomaamaan tilanteensa ja tutustuu muihin naisiin ystävänä, ei kilpasiskona joka "saa sydänkohtauksen katkenneesta kynnestä"... Kaltaisiasi on aika paljon, mutta yleensä muuttuvat viimeistään kolmenkympin korvilla.
Jätkätyttö... itselläni on suurin osa ystävistäni miespuolisia. En silti koe olevani 'jätkätyttö' ja mitä tuohon muuttumiseen kolmenkympin tienoilla tulee.. no itse olen se kolmekymppinen eikä muuttumisesta ole tietoa..
Mutta sitten se ystävyys miesten kanssa. Ihailua ja huomiota en heiltä kaipaa sillä itselläni on jo se mies elämässä jolta saan tuon kaiken. Ystävyys kundien kanssa on itselleni arvokas asia, kaikki ystävät ovat arvokkaita. Kundien kanssa puhutaan aivan kaikesta puolin ja toisin.. He kertovat suruista/murheista ja nais asioistaan, kysyvät mielipidettä tai tarvitsevat kuuntelijaa. Ja samoin toisin päin.
Naisten kanssa ystävyys on joskus jopa paljon monimutkaisempaa. Taustalla on aina se alitajuinen kilpailu, sille ei voi mitään niin se vain on. Ja koska itse tulen kundien kanssa huomattavasti paremmin toimeen kun naisten, niin minut koetaan joskus jopa uhkana. Se on ikävä tosi asia naisten maailmassa.
mul on paljon poika puoleisia kavereita... ja ne on ihan yhtä hyvii kavereita ku tyttö kaveritki!! me puhutaan melkein samoista asioista niitten poikien kaa ku tytöjen... ei nyt ehkä mistään kuukautisista ja muista naisten vaivoista mut kaikest muust kyllä! ja kyl ne pojat sit auttaa jos mä tykkään jostain pojasta nii kyl ne auttaa mua sen pokaamisessa!! :D jos vähänki tuntee sitä nii hankkii sen numeron ja sellasta!!
Yleensä on kyllä olemassa tietty seksuaalinen jännite miehen ja naisen välillä, ja ystävyys onnistuu vasta, kun on oltu ensin sillä lailla.
Mitäkö tehdään. Mielestäni keskustelu vastakkaisen sukupuolen kanssa on aika jännittävää ja kivaa, koska näemme asiat aika lailla eri näkökulmasta. Se on avartavaa. Kaikki muu on mielestäni triviaalia.