ja olen edelleen rakastunut kuin teini, vaikka yhteisiä avioliittovuosia on jo kymmenkunta takanapäin.
Kuinkas tässä sitten näin on käynyt?
Olimme jo nelissäkymmenissä kun toisemme löysimme - molemmilla aikuiset lapset omasta takaa ja jo pois kotoa.
Avioliitto päätettiin solmiessa tehdä loppuiäksi - eli tiedossa oli jo tuolloin, että kun vastoinkäymisiä ja riitoja tulee - ne selvitetään ja taas jatketaan eteenpäin.
Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen - huomioiminen ja tapojensa hyväksyminen - en voi väittää, että pitäisin joistakin puolisoni tavoista, mutta sama se on toistekin päin.. eli emme ole lähteneet muuttamaan toisiamme, vaan joustamme.
Rakkaudesta sanominen - me hellittelemme toisiamme niin sanoilla kuin teoillakin joka päivä.
Esimerkki - vaimo ei ole koskaan pitänyt silittämisestä, mutta silittää kuitenkin miehensä paidat, koska haluaa tehdä miehensä iloiseksi ja mies pitää silitetyistä paidoista.
Ja toki mies itsekin silittää osaa - kysymys on vain halusta tuottaa toiselle mielihyvää.
Mies taas on parhaimmillaan loistava kokki ja hellittelee vaimoaan viikonloppuisin ihanilla aterioilla - ja tiskaa samalla.
Luottamus on korkeimmalla tasolla ja yhdessä viihdytään parhaimmin.
Kunnes se kuolema erottaa
Kuinkas tässä sitten näin on käynyt?
Olimme jo nelissäkymmenissä kun toisemme löysimme - molemmilla aikuiset lapset omasta takaa ja jo pois kotoa.
Avioliitto päätettiin solmiessa tehdä loppuiäksi - eli tiedossa oli jo tuolloin, että kun vastoinkäymisiä ja riitoja tulee - ne selvitetään ja taas jatketaan eteenpäin.
Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen - huomioiminen ja tapojensa hyväksyminen - en voi väittää, että pitäisin joistakin puolisoni tavoista, mutta sama se on toistekin päin.. eli emme ole lähteneet muuttamaan toisiamme, vaan joustamme.
Rakkaudesta sanominen - me hellittelemme toisiamme niin sanoilla kuin teoillakin joka päivä.
Esimerkki - vaimo ei ole koskaan pitänyt silittämisestä, mutta silittää kuitenkin miehensä paidat, koska haluaa tehdä miehensä iloiseksi ja mies pitää silitetyistä paidoista.
Ja toki mies itsekin silittää osaa - kysymys on vain halusta tuottaa toiselle mielihyvää.
Mies taas on parhaimmillaan loistava kokki ja hellittelee vaimoaan viikonloppuisin ihanilla aterioilla - ja tiskaa samalla.
Luottamus on korkeimmalla tasolla ja yhdessä viihdytään parhaimmin.
Kunnes se kuolema erottaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
tällaista. Olette todella hiffaneet olennaisen :)
Juupa. Näin keski-iässä osaa tehdä monta asiaa eri tavalla kuin nuorempana. Ehkä sitä on kypsempi ja osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, Ja ehkä sitä on huomannut elämän rajallisuudenkin jossain mielessä.
Nautitaan elämästä ja katsotaan mitä huomisen tuo tullessaan. Mutta tehdään itse omalta osaltamme kaikki sen eteen, että tuomiset eivät olisi huonoja.
Eipä ole tarvitta minullakaan puolisoani vaihtaa yli 24:n vuoden jälkeenkään...olemme kuin kaksi pientä puroa, jotka kulkevat rinnakkain kohti merta löytäen aina uusia ulottuvuuksia elämästään ja sen kulusta...pitänee vain olla kiitollinen tästä kaikesta...niistä harmaistakin päivistä...
Onhan sinulla nyt upea liitto, kun viimein olet oppinut, miten parisuhteessa tulee elää, mutta millainenhan olit nuorempana? Onkohan ensimmäisellä vaimollasi ja lapsillasi yhtä hyvät muistot puolisosta ja isästä? Kun lapset olivat pieniä, muistitko tiskata, kokata ja siivota vaimosi apuna, herätä öisin lapsia hoitamaan ja hellitellä lopenuupunutta, ei-aina-niin-hehkeää vaimoasi, joka luultavasti kantoi aimo vastuun kodin- ja lastenhoidosta? Paljon enemmän arvostan niitä nuoria miehiä, jotka jaksavat vielä työpäivän jälkeen osallistua vaimon rinnalla yhteisen kodin ja lasten hoitoon, ja joille perhe on kaikki kaikessa, tärkeintä ennen mitään muuta. Kuka vain jaksaa olla huippuaviopuoliso siinä vaiheessa, kun lapset ovat isompia, suuret velat maksettu jne. Onneksi on myös niitä miehiä, jotka osaavat hoitaa suhdettaan jo ensimmäisellä yrityksellä.
Eli nuorena miehenä ja isänä..
Ensinmäinen avioliitto oli ja meni - oli töitä, pitkät matkat - säästettiin huonekaluihin syömällä monta viikkoa hernekeittoa - vaimo kävi iltakoulua töittensä jälkeen ja minä hain lapsen hoidosta, tein iltaruoat, tiskasin, nukutin ja avot - nukahdin iltauutisten aikoihin herätäkseni seuraavana aamuna viiden aikoihin.
Ei ole kauhean ikävä niitä aikoja..
Lapsi aikuistui - vaimo joutui työttömäksi ja löysi toisen miehen - pari vuotta sitä katselin ja kun vaimo saattoi puolikin vuotta olla kateissa ja unohti lapseme ylioppilasjuhlatkin ( jotka järjestin) päätin erota.
Ja löysin kuin löysinkin sen elämäni rakkauden ( ehkä sen toisen kerran, mutta kuitenkin)
Lapsi pitää yhteyttä minuun - ei äitiinsä, joka liehuu ties monennen miehen kanssa ( se alkuperäinen toinen mies ei ole enää kuvioissa - heiltä katkesi kun erosin)
Nykyinen vaimoni oli yksinhuoltaja -ei mennyt lapsensa isän kanssa naimisiin, koska sanojensa mukaan mahdollista eroa ei tule miettiä ennen vihkimistä ja niin oli kuitenkin joutunut tekemään..
Toki elämä on helpompaa aikuisena - ei ole pieniä lapsia ja lähes kaikki tarpeellinen ja tarpeettonkin on tullut hankittua.
Mutta tämä on nyt sitä ja pysyy.
Rakkaus kasvaa edelleen päivä päivältä ja kuinka helppoa on olla yhdessä.
Pistän kyllä vähän paremmaksi. Me tapasimme parikymmpisinä ja ollaan oltu yhdessä parikymmentä vuotta. Me sanomme joka päivä rakastavamme toisiamme, luotamme toisiimme täysin, jos jompikumpi on jossain työmatkalla, soittelemme joka ilta ja toivotamme toisillemme hyvät yöt. Minä rakastan tehdä mieheni iloiseksi pienillä jutuilla, esim. eväät töihin on kova sana. Ei todellakaan ole kysymys siitä etteikö mieheni osaa tehdä leipiään tai muita pikku juttuja vaan siitä, että haluan tehdä (tosin jos hän käskisi mua tekemään jotain, en varmasti tekisi). Me liikumme aina vapaa-ajan reissut yhdessä, käymme kapakissa yhdessä, me tykätään samoista jutuista, olemme molemmat eläinrakkaita jne. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Me emme tappele oikeastaan ikinä, kotityötkin hoituu ihan itsestään, kumpikaan ei käske toista tekemään sitä taikka tätä, pikkuasioista ei rapatetä. Ollaan kuin oltais juur tavattu, ollaan kertakaikkiaan umpirakastuneita.
Niin mitä sitten, kun kaikki ei sujukaan noin leikiten?
Kun aviomies ei auta kotitöissä, odottaa vaan että häntä passataan, jos pyytää, sanoo että ei ennen tullut kuulonkaan, siis hän on vanhojen tapojen orja, äitinsä opettama, joka passasi miestään kaikessa. Hänen isänsä uhkaili jos joku asia ei mennyt niinkuin isänsä halusi.
Kun mies saa mallin tällaisesta perheestä, mitä hän tekee uudessa perheessään muuta, kuin odottaa sitä samaa, jos ei järkiinny.
Näihin miehiin väsyy perinpohjin, helpompaa on elää yksin.
Kun käy työssä, ruoka pitää laittaa vaikka edellisenä iltana seuraavaksi päiväksi, että miehellä on valmis ruoka kun tulee töistä. Hänelle ei sovi että söisi välipalaa kunnes vaimo palaa töistä ja tekee ruuan hieman myöhemmin.
Ja vika on vaimon, hänen äitinsäkin mielestä, jos miehelle ei ruoka odota, että näin. Ei mies auta siivoamisessakaan.
Ei tarvitse ihmetellä jos asiat ei suju. Näillä palstoilla monet neuvoo että katso peiliin ja etsi vikaa itsestäsi, tietämättä minkälainen jukuripässi siellä kotona asuu ja mitä siellä todella tapahtuu.
Se ei todellakaan mene aina niin, vika voi olla siinä jääräpäisessä miehessä ! Siinä ei auta vaikka kuin tutkisit itseäsi ja mitä sanoit, miten toimit, jos toinen ei kasvamisesta aikuiseksi välitä !