Ma olen viitisen viikkoa ollut reissunpaalla, ja nyt viikon verran tuntenut kovaa ikavaa kotiin.. Ma kylla ajattelin jo ennen lahtoa et pari ekaa kuukautta on rankimmat. Sanokaapas te pitempaan olleet? Ma luulen myos et ikava johtuu siita et kavereita en ole taalta viela loytanyt, joten vapaa-aika menee aika pitkalle perheen parissa.. Tuntuu et kay nama ympyrat aika pieniksi.. Mites teilla? Luovuttaa en aijo, mut olis kiva kuulla miten muilla!
Koti-ikava
<><><>...
71370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen ollut muutaman viikon matkassa ja valilla meinaa tulla todella kova ikava.
Onneksi tama perhe on niin mahtava, etta en kotia kumminkaan lahtisi.
Ja ennen tuloa vannoin, etta ikava ei paase tulemaan niin isoksi, etta kotiin lahtisin.
Ja onneksi on netti ja puhelimet :)
Makaan en ole saanu viel ystavia, enka usko etta oman ikaisia saankaan,koska on viela kieli muurikin tassa..
Missa pain maailmaa sa oot ?
minä olen reissussa toista vuotta, eikä ikävä ole iskenyt ikinä.
Jos ei ole vielä hirveästi itsenäistynyt - asunut vaikkapa yksin omassa asunnossa - niin tottakai ikäväkin tulee helpommin. Ja kun elämä menee vähänkin päin seiniä niin aina kaipaisi kotiin, jossa kaikki tuntuu olevan helpompaa, tuttu kieli, tutut ympyrät.
Luultavasti suurimmalla osalla on kuitenkin jossain vaiheessa jonkulaista kaipuuta kotiin, onhan se ihan ymmärrettävää.
Hienoa on, jos reilu ja mahtava perhe&uudet ystävät ovat tukena.
Tsemppiä ikävöiville!
Mä olen ollut nyt kuukauden verran matkassa ja heti kun jokin asia menee vähänkin pieleen, niin kaipaa tuttua kieltä, kavereita kotimaata. sitä että kaikki tietäis millanen oon. Ja varsinkin jos on väsynyt, niin se pahentaa asiaa. Mut nuo on mulla menny kyllä aika nopsasti ohi. Ehkä juuri se, että piirit on käyny aika pieneksi, eikä kavrit tuu kotoa hakemaan. Oon yrittäny olla aktiivinen ja huomaamatta oon keränny kaikkia harrastuksia itelleni.. Koko ajan menee paremmin. Enkä oo kyllä kertaakaan edes aikonut lähteä kotiin, vaan pysyn täällä sen minkä sovittu:)
Kun tulin kaksi viikkoa sitten aupairiksi, olisin tehnyt mita vain, etta olisin paassyt takaisin suomeen. Mutta joka paiva on koti-ikava vahentynyt, varsinkin helpottaa jos valilla paasee pois perheen parista tekemaan omia juttuja. mulla autto ihan vaan yksinani kavely kaupungilla.
Ja oon aina ollut tosi itsenainen, asuin vuoden omassa kampassa ennen tanne tuloa ja muutenkin aina itse huolehtinut itsestani. 15-vuotiaana olin 3 viikkoa kielikurssilla, enka olisi millaan halunnut lahtea kotiin. Eli nyt melkein kakskymppisena tunsin koti-ikavaa ekaa kertaa elamassani, vaikka luulin etta se ei mua koskettais...
Eli kaikki aupairit on luultavasti ollut samassa tilanteessa, koeta keksia kaikkia omia juttuja, ettet ole koko ajan perheen kanssa. Silloin ikava tulee ehka parhaiten esiin.
Ei todellakaan kannata luovuttaa helpolla, tottakai ensin on vaikeeta noin vaan alkaa tutustumaan uusiin ihmisiin varsinki ku meilla ei oo siella suomessa tapana nuin vaan alkaa tehda tuttavuutta.Hommaa itelles joku uus harrastus, mee kouluun ja soittele muille au paireille, vaikka se tuntuuki valilla vaikeelta.Kylla mulla itellaki meni vahan aikaa hommata itelle elama mutta kun rohkeesti alat tekemaan jotain mita et vaikka suomessa tekis ni akkia taa alkaa kodilta tuntua.Itse ku tulin jenkkeihin vietin ensimmaisen kesan periaatteessa pelkastaan mun perheen kans ja matkustelin niitten kans,mun ryhmassa ei oikeen ollu ketaan kenen kans oisin tullu hirveesti juttuun ja mun ohjaaja oli tosi huono ja me ei tehty mitaan yhdessa ja mul oli pakko hommata omat kaverit.Ei se oikeen mua haitannu, kasvatti luonnetta vaan :)
Parin kk:n jalkeen me muutettiin ja nykysessa kaupungissa mun ryhma on aivan mahtava ja mul on tosi paljo uusia kavereita koulusta ja harrastuksista.Muista vaan etta et oo yksin tollasten ajatuksien kanssa ja varmasti se siita helpottuu :)
.. sanoista. Ja tosiaan kotiin lahto ei ole aikomus:) Ma en vaan tieda mista muita aupaireja loytaisi kun yksityisesti olen liikkeella, muuten olisin heti ottanut yhteytta. Amerikassa tosiaan olen. Eikohan tama tasta viela kaynnisty! Onneksi perheeni on tosi mukava, joten sen puoleen asiat ovat hyvin.