1.Antakaa miehen rauhassa tutustua lapseenne.
2.Lapsen ei pidä kutsua miestä isäksi.
3.Miehen ei tarvitse olla tekemisissä lapsen isän kanssa.
4.Ei treffeille lasta mukaan mutta mainitkaa siitä ensimmäisellä kerralla.
5.Älkää sotkeko anoppia kuvioihin.
6.Pitäkää ns. taso yllä vaikka olettekin yksinhuoltaja (ei tuulipukua, lenkkareita, hupparia tai muita mammavetimiä).
7.Opettakaa lasta nukkumaan omassa huoneessa.
8.Uusio isi ei ole pankki.
9.Kotinne ei saa muistuttaa puuhamaata.
10.Älkää jättäkö miestä ensimmäisillä kerroilla lapsenvahdiksi edes kaupassa käynnin ajaksi.
Näin kun menettelette suunnilleen niin miksipä ei...... ;-)
2.Lapsen ei pidä kutsua miestä isäksi.
3.Miehen ei tarvitse olla tekemisissä lapsen isän kanssa.
4.Ei treffeille lasta mukaan mutta mainitkaa siitä ensimmäisellä kerralla.
5.Älkää sotkeko anoppia kuvioihin.
6.Pitäkää ns. taso yllä vaikka olettekin yksinhuoltaja (ei tuulipukua, lenkkareita, hupparia tai muita mammavetimiä).
7.Opettakaa lasta nukkumaan omassa huoneessa.
8.Uusio isi ei ole pankki.
9.Kotinne ei saa muistuttaa puuhamaata.
10.Älkää jättäkö miestä ensimmäisillä kerroilla lapsenvahdiksi edes kaupassa käynnin ajaksi.
Näin kun menettelette suunnilleen niin miksipä ei...... ;-)
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Iskemisestä" en tiedä ;),
mutta kun tutustuimme "livenä" miehen kanssa, sujuikin kaikki muu laatimasi luettelon mukaisesti, mutta: MIES ihastuikin myös lapseeni(tytär)niin totaalisesti, että meni jo hilkulle, ettei tuntunut mauttomalta!!
Miehen lähestulkoon kaikki huomio keskittyi lapseen, ja lapsi vastaavasti kiersi miehen pikkusormensa ympärille. Mies antoi tytölle kaiken, mitä tämä halusi...
Keskustelin kyllä asiasta kanssaan, sillä se alkoi vaivata koko suhdettamme,(ja olisi pidemmän päälle aiheuttanut tyttären kasvatuksessa ongelmia) mutta ei auttanut. Mies siitä huomauttelusta vain loukkaantui, ja alkoi toimia hyvin varovaisesti tunnustellen. Kyseli sitten jo lupaa suurinpiirtein kaikkiin toimiinsa...
Eli-kuinka ollakaan- ehkä kaikki suhteissa tapahtuva ei ole pelkästään yksinhuoltajien toimista riippuvaista.
Jaa-a, en silti aio luovuttaa.:)
Kun nyt edes pääsisi tuohon vaiheeseen, että sais listan käyttöön...
Kyllähän nuo säännöt voivat olla joltain osin hyväksyttäviä suhteen alkuvaiheessa. Jäi vähän epäselväksi, tarkoittivatko säännöt tutustumisen alkuvaihetta vai pelisääntöjä koko parisuhteeseen. Jälkimmäisessä tapauksessa minä en allekirjoittaisi ko. säännöistä ensimmäistäkään.
Itse olen mies ja omia lapsia ei ole muutaman itsestä riippumattoman sattuman vuoksi tullut aikanaan tehtyä. Ikää on n. 35. Olen aina ollut erittäin lapsirakas luonne ja toivonut joskus jopa suurperhettä. Onneksi sentään sukulaisten lasten kanssa pääsee purkamaan hoivaamisviettiään :). Valitettavasti parinvalinnassa tuli aikanaan töpeksittyä ja hypättyä kaksi kertaa peräkkäin suhteeseen lapsihaluttoman uranaisen kanssa. Ne suhteet ovat onneksi ohi, mutta lapsia ei sen vuoksi ole itselle siunaantunut.
Minulla ei ole ollut ikinä mitään sitä vastaan, että mahdollisella vaimollani olisi lapsia myös edellisistä liitoista. Lasten isähän on se, jonka luona he kasvavat. En usko että omassa geeniperimässäni on mitään niin maata mullistavaa, että perheen jokainen lapsi pitäisi olla välttämättä itse alulle pantu.
Mutta niihin sääntöihin. Ainakin omana tarkoituksenani olisi aikaisemmista lapsista huolimatta kasvattaa ehjä, tasapainoinen ja "perinteinen" perhe, eikä mikään puolinainen ero- tai uusioperhe. Nuo säännöt kaipaisivat paljon korjailua jos pyritään siihen lopputulokseen :
1. Mies on (yleensä) aikuinen ihminen ja kykenee hallitsemaan tunne-elämänsä. Lapseen tutustuessa voidaan edetä lapsen ehdoilla.
2. Lapsen tulisi yleensä kutusua isäänsä isäksi. Eli siis oman perheensä isää. Nimellä puhutteleminen kertoo aina ettei kaikki ole (vielä?) kunnossa.
3. Olisi hyvä jos lapsen isä voisi hyväksyä myös lapsen biologisen isän ja olla tarvittaessa tämän kanssa tekemisissä.
4. Hm.. Ei tietysti ensimmäisille treffeille, mutta ihan vaan lapsen vuoksi.
5. Öh. Miksi ei ?
6. Miten se yksinhuoltajuus vaikuttaa tyyliin ?. Nämä lienevät ihan yleisiä sääntöjä.
7. Lapsi tarvitsee usein öisin isänsä ja äitinsä turvaa. Ei lasta saa pakottaa omaan sänkyynsä jos hän tuntee oikeasti turvattomuutta.
8. Kyllä molempien vanhempien tulee osallistua elatukseen varojensa puitteissa. Yleensä isä tienaa enemmän, joten hänen tulee osallistua perheen menoihinkin suuremmalla osuudella.
9. Lapsiperheen koti muistuttaa hyvin usein puuhamaata :). Ja niin pitääkin.
10. Ei tietysti ensimmäisillä kerroilla, mutta myöhemmin totta kai.
Itseäni huvitti myös tämä kohta 6. Aivan kun yksihuoltajat olisivat jotain tyylittömiä kakkosluokan kansalaisia.
Omalla kohdalla yksinhuoltajuus tuli aikoinaan leskeyden kautta, eikä se vaikuttanut minun pukeutumiseeni, tai tyyliini mitenkään.
"Itseäni huvitti myös tämä kohta 6. Aivan kun yksihuoltajat olisivat jotain tyylittömiä kakkosluokan kansalaisia."
Niin, täällä "Miten mies/nainen isketään?"-osiolla puhutaan kyllä hyvin tylyyn sävyyn YH-äideistä. En sitten tiedä onko se joidenkin tietyn ikäisten miesten aloittamaa.. ovatko he jostain syystä nyt sitten innokkaana pilkkaamaan YH-äitejä ...vaikea sanoa. Ja ehkäpä joku ajattelee että erityisesti me nuoret miehet jotenki halveksutaan YH-äitei, mutta itse ainakin lähinnä arvostan naisia jotka jaksavat ja jaksavat sitä rankkaa lapsen kasvatusta ja työelämää yhtä aikaa ja YKSIN. Ja tämän viestiketjun aihetta hieman hipoen täytyy mainita vielä että itsehän olen tällä hetkellä oikeen viimesen päälle ihastunut muutamalla vuodella minua vanhempaan YH-äitiin. Tässä itse mietin päivästä toiseen miten YH-äiti isketään, samaan aikaan kun täällä vihjataan että he ovat jotenki tyylittömiä ja että heitä pitää näin oikeen netin kautta neuvoa miesasioissa. Tämä minun ihastukseni kohde on hyvin kaukana jostain tyylittömästä naisesta, jota täytyisi neuvoa tällaisella keskustelupalstalla oikeen kädestä pitäen miesasioissa.
"Minulla ei ole ollut ikinä mitään sitä vastaan, että mahdollisella vaimollani olisi lapsia myös edellisistä liitoista."
Niin....Itse olen seurustellut kahden yh-äidin kanssa. Kumpikin teki heti alussa kun tutustuttiin selväksi, että on lapsi/lapsia ennestään. Eipä tuo minua haitannut kun lasten kanssa tuli toimeen ihan ok, eikä lapsetkaan minua karkuun juosseet. Lisäksi kun olen enemmän sellainen koti-ihminen, niin eipä minua häirinnyt se ettei iltaisin päässyt lähtemään baariin tai muuallekaan, vaan illat vietettiin enemmän lasten ehdoilla. Mutta ikävä kyllä kaikki hyvä loppuu aikanaan....:/
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, niin myös yh-äitejä. Ei me kaikki olla hirviöitä, kummallisia jne. usein elämä on tehnyt meistä itsenäisiä ja vahvoja ja siksi jotkut pelkää lähestyä meitä. Ja sitten on vielä nämä "isukinmetsästäjät", jotka pilaa meidän kunnon ihmisten maineen!
Eikä sitä tyylitajua lapsi tai ero vie, kaikilla sitä ei vain ole koskaan ollutkaan...
Miten yh-äiti isketään kuuluisi varmaan tuonne naisen logiikan puolelle, mutta vinkkinä vaan nuorelle miehelle, että ihan niinku kuka tahansa nainen...! Ja sehän onkin sit jo toinen juttu...
Oikeassa olet, että yksinhuoltajuus mahdollisine avioeroineen muokkaa yksihuoltajista vahvoja persoonia. Mutta ei pelkästään positiivisessa mielessä. Tällainen vahvuus ja itsenäisyys kovettaa usein ihmisen ja johtaa välinpitämättömyyteen uutta suhdetta ja puolisoa kohtaan. Kun vaikeatkin arkielämän kuviot on oppinut selvittelemään itsekseen, niin uutta puolisoa ei enää välttämättä tarvita. Puuttuu kokonaan se parisuhteessa tarvittava yrittämisen halu ja ollaan koko ajan valmiina lopettamaan suhde pienimmästäkin syystä. Uudessa suhteessa on oltava valmis hyppäämään toisen käsivarsille ja kyettävä luopumaan suuresta osaa itsenäisyydestä. Ja onnistunut suhde vaatii toimiakseen työtä, työtä ja työtä. Oman tunne-elämän nollaus epäonnistuneen liiton jälkeen on visainen tehtävä, mutta siihen olisi pyrittävä jos haluaa aloittaa uuden suhteen puhtaalta pöydältä.
Liika vahvuus ja itsenäisyys karkoittaa ihmisiä monessakin mielessä. Jotkut tietysti pelkäävät vahvuutta sinänsä. Toiset taas tuntevat ryhtyvänsä epävarmaan suhteeseen, kun toinen osapuoli ei tunnu "tarvitsevan" kumppania millään tasolla.
Osuit naulan kantaan. Omalla kohdallani lisäisin tähän vielä että lapsen esittely tulee kysymykseen vasta muutaman kuukauden treffailun jälkeen. Ja ehkä jossain muualla kuin kotona, ja lyhyesti vaan.
Uskaltaisin väittää kuitenkin että aika moni meistä YH-äideistä käyttäytyy juuri kuvaamasi mukaisesti. Olen itse kolmikymppinen, ekaluokkalaisen äiti.
Mikä ihme juttu on tämä ihmisen "tason" määrittely sen perusteella, pitääkö hän tuulipukua vai ei?
Meitä yksin- tai yhteishuoltajia on aika moneen junaan. Itse ymmärrän hyvin ettei lasta kannata turhan aikaisin tutustuttaa vieraaseen setään, pidetään homma seurustelun tasolla. Lapset ovat isällä vuoroviikoin, joten omaa aikaakin jää.
Tuulipukua en omista, enkä kumisaappaita, kilojakin karisi eron myötä, joten eikös kun matoja koukkuun:)
Mutta säännöt on ihan hyvät noin pohjaksi. Kaikille asiat ei tunnu olevan yhtä selviä vaan yritetään vängällä löytää siihen rinkiin uutta iskää. Ja jäädään varmimmin tyhjän päälle. Viisas pelaa korttinsa oikein.
Oikein käyttäytymisopas yh-äipöille!!
vitsi jos jokainen alkas väsään tollasta listaa, miten kukasenkin pitää käyttäytyä nii kyllä olis maailma täydellisiä pareja täynnä...
Sä taidat etsiä itsellesi sellasta täytellistä ihanne vaimoa, vaikka taidat itse olla Turhapuro.
ahahahahaaa!! sai päivän hyvät naurut.
Toivottavasti kukaan yh-äippä ei saa omakseen sua, et sä ole sellaista ansainnu.
Tähän voisin lisätä vielä sen, että mielestäni yh-äidin ei ole fiksua esitellä jokaista uutta seurustelukumppaniaan heti lapselle. Eikä ole myöskään fiksua pitää kotia yleisenä seurustelupaikkana, jonne kuskataan kaikki "kaveritkin". Ei anna hyvää kuvaa lapselle perhe-elämästä.
"Eikä ole myöskään fiksua pitää kotia yleisenä seurustelupaikkana, jonne kuskataan kaikki "kaveritkin". Ei anna hyvää kuvaa lapselle perhe-elämästä."
Kyllä minun mielikuvani mukaan myös ns normaaliperheissä käy tuttavia/ystäviä vierailuilla, hurjimmat perheet harrastavat tätä jopa säännöllisesti O_O, saatan toki olla väärässäkin..
Sen vuoksi en ymmärrä miksei yksinhuoltaja-perheessä yh-äidin/yh-isän kaverit eivät voisi käydä visiteeraamassa. Mitenköhän kyseinen toiminta mahtaa vääristää lapsen mielikuvaa perhe-elämästä.