Erosin avioliitosta yli kaksi vuotta sitten. Suhteemme kesti lähes 7 vuotta. Kun meillä meni huonosti, halusin terapiaan, mutta mieheni ei. Etäännyttiin ja lopulta petin miestäni. Hän halusi terapiaan, mutta minä en enää jaksanut, lähdin lapseni (silloin 2-vee) kanssa uuden miehen kanssa.
Elin elämäni vaikeimmat hetket tuolloin, enkä pelkästään eron vuoksi.
Emme koskaan ole exän kanssa jutelleet asioista ja tuntuu, että ainakin minua ne vaivaavat vielä. Uskon, että ne vaivaavat häntäkin. Yritin monta kertaa saada hänet käymään ja puhumaan asioista, mutta hän ei pystynyt. Osasyynä hänen nykyinen avovaimo, joka on todella mustasukkainen.
Hän siis elää nykyää avoliitossa, johon ei ainakaan ihan täysillä lähtenyt mukaan.
Olisin halunnut (ja haluaisin vieläkin) lapsen hänen kanssaan.
Miten te olette päässeet yli ajatuksesta, että kun lapsia tahtoo, mutta ei haluaisi niillä olevan eri isää???
Kauhistuttaa ajatus, että olisin joskus kahden lapsen yh, joilla on eri isät!
Tuntuu, että me oltiin luotuja toisillemme ja että meidän lapsi on ainutlaatuinen. Jos joskus saan vielä lapsen, niin osaako häntä rakastaa yhtä paljon, koska exääni on vieläkin vahvat tunteet? Exäni rakastaa myös lasta enemmän, kuin elämäänsä.
Nyt olen löytänyt uuden miehen ja olen perustamassa hänen kanssaan kotia. Silti mietin jatkuvasti tätä asiaa, enkä saa siltä rauhaa. Hän haluasi kanssani lapsen, mutta minua pelottaa ajatus yksinhuoltajuudesta. En usko muutenkaan enää ikuiseen rakkauteen.
Tuntuu todella pelottavalta ajatus, että kun lapseni kasvaa, hän saattaa haluta muuttaa isänsä luo. Meillä on erittäin hyvät välit ja lapsi saa olla mahdollisuuksien mukaan paljon isänsä luona.
Miksei kukaan osannut sanoa minulle avioliittoni aikana, että voi ihastua toiseen ihmiseen, mutta että sekin on vain ohimenevää?
Tästä on nyt todellakin jo yli kaksi vuotta, mutta silti vain edelleenkin kaipaan MEIDÄN PERHETTÄ ja sitä toista lasta...
Tietääkö kukaan mitään linkkejä, joissa saisi tukea tai keskustelua näistä asioista?
Vai stressaanko liikaa?
Elin elämäni vaikeimmat hetket tuolloin, enkä pelkästään eron vuoksi.
Emme koskaan ole exän kanssa jutelleet asioista ja tuntuu, että ainakin minua ne vaivaavat vielä. Uskon, että ne vaivaavat häntäkin. Yritin monta kertaa saada hänet käymään ja puhumaan asioista, mutta hän ei pystynyt. Osasyynä hänen nykyinen avovaimo, joka on todella mustasukkainen.
Hän siis elää nykyää avoliitossa, johon ei ainakaan ihan täysillä lähtenyt mukaan.
Olisin halunnut (ja haluaisin vieläkin) lapsen hänen kanssaan.
Miten te olette päässeet yli ajatuksesta, että kun lapsia tahtoo, mutta ei haluaisi niillä olevan eri isää???
Kauhistuttaa ajatus, että olisin joskus kahden lapsen yh, joilla on eri isät!
Tuntuu, että me oltiin luotuja toisillemme ja että meidän lapsi on ainutlaatuinen. Jos joskus saan vielä lapsen, niin osaako häntä rakastaa yhtä paljon, koska exääni on vieläkin vahvat tunteet? Exäni rakastaa myös lasta enemmän, kuin elämäänsä.
Nyt olen löytänyt uuden miehen ja olen perustamassa hänen kanssaan kotia. Silti mietin jatkuvasti tätä asiaa, enkä saa siltä rauhaa. Hän haluasi kanssani lapsen, mutta minua pelottaa ajatus yksinhuoltajuudesta. En usko muutenkaan enää ikuiseen rakkauteen.
Tuntuu todella pelottavalta ajatus, että kun lapseni kasvaa, hän saattaa haluta muuttaa isänsä luo. Meillä on erittäin hyvät välit ja lapsi saa olla mahdollisuuksien mukaan paljon isänsä luona.
Miksei kukaan osannut sanoa minulle avioliittoni aikana, että voi ihastua toiseen ihmiseen, mutta että sekin on vain ohimenevää?
Tästä on nyt todellakin jo yli kaksi vuotta, mutta silti vain edelleenkin kaipaan MEIDÄN PERHETTÄ ja sitä toista lasta...
Tietääkö kukaan mitään linkkejä, joissa saisi tukea tai keskustelua näistä asioista?
Vai stressaanko liikaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
joiden lapsilla on 4 isää.
Onhan näitä, tietenkin. Haluaisin lisää lapsia, mutta en haluaisi siihen tilanteeseen itse. Jotenkin tuntuu, että lapsetkin siitä kärsisivät.
Olen itse elänyt ehjässä perheessä ja haluaisin sen saman omille lapsilleni.
Haluaisin niin kovasti ehjän perheen. Voi sanoa, että meidän perhe, ilman, että siihen täytyisi "sotkea muita".
olisi, mutta ei mahdotonta missään tapauksessa!
Uskoisin näin :D
Sitä saa mitä Tilaa.
ny vielä puhua Exäsi kanssa teillä on kuitenkin mielestäni vielä mahdollisuus palata yhteen... vaatii vain rohkeutta molemmilta puhua ja kohdata asiat mutta sen se vaatii jos todellakin haluatte vielä palata yhteen... niin itsekkin vielä toivon jonain kauniina päivänä käyvän? (pian)
Koeta hyvä lapsi saada ensin selko itsestäsi, ennenkuin lisää lapsia hommaat.
Uskon että ihminen on luonnostaan yksiavioinen ja ensimmäinen puoliso on aina jollakin tavalla "se oikea", vaikka on jouduttu eroamaankin.
Et voi haikailla menneen perään loputtomiin. Sinun on päätettävä mitä haluat ja tavoiteltava sitä.