Kun saa tietää, että puoliso on pettänyt, harva pystyy ajattelemaan loogisesti/järkevästi/asiallisesti... Saati sitten käyttäytymään.
Kun lukee tätä palstaa tuntuu siltä, että ykkösen pitäisi kestää mitä vain ja ymmärtää omat vikansa ja otettava vastuu siitä, että mies on lähtenyt vieraisiin. Mutta kun minä olen vain ihminen! Olen pahoillani, mutta en pysty siihen.
Olen myös nainen ja jokaisen naisen luulisi ymmärtävän millaisen kolauksen naiseus kokee tuollaisessa tilanteessa. Mutta ei! Olen ressukka, tyhmä, huonon itsetunnon omaava luuseri.
Kertokaa nyt hyvät ihmiset mitkä tunteet ovat sallittuja, voiko olla vihainen myös jolle kulle muulle kuin itselle, ja mikä olisi asiallista käyttäytymistä tuossa tilanteessa.
Minä voin myöntää, että itse käyttäydyin todella typerästi...Mutta se oli sellainen tunnemyrsky, joka vain vei... (eikö tämä ole yleinen selitys moneen muuhunkin tilanteeseen:D)
Kun lukee tätä palstaa tuntuu siltä, että ykkösen pitäisi kestää mitä vain ja ymmärtää omat vikansa ja otettava vastuu siitä, että mies on lähtenyt vieraisiin. Mutta kun minä olen vain ihminen! Olen pahoillani, mutta en pysty siihen.
Olen myös nainen ja jokaisen naisen luulisi ymmärtävän millaisen kolauksen naiseus kokee tuollaisessa tilanteessa. Mutta ei! Olen ressukka, tyhmä, huonon itsetunnon omaava luuseri.
Kertokaa nyt hyvät ihmiset mitkä tunteet ovat sallittuja, voiko olla vihainen myös jolle kulle muulle kuin itselle, ja mikä olisi asiallista käyttäytymistä tuossa tilanteessa.
Minä voin myöntää, että itse käyttäydyin todella typerästi...Mutta se oli sellainen tunnemyrsky, joka vain vei... (eikö tämä ole yleinen selitys moneen muuhunkin tilanteeseen:D)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki tunteet ovat sallittuja - ne on myös käytävä läpi, että paranee. Kun oikeasti rakastaa, pettäminen murskaa kaiken, elämältä putoaa pohja pois - oliko mikään tottakaan? Suru musertaa, onhan luovuttava unelmasta, onnellisesta yhteisestä elämästä.
Tunnemyrskyssä vaikeinta minulle oli puolisoni vihaaminen ja inhoaminen, täydellinen tunteettomuus oli pelottavaa. Mutta kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä, tunteet eivät enää mene vuoristorataa ja hetkittäin uskon puolisoni todella tahtovan jatkaa tässä liitossa.
Täälläkin vilahtelee käsitys ykkösistä, jotka ovat ansainneet petetyksi tulemisensa - he ovat laiskoja, läskejä, pihtaavat seksiä ja typerät vielä ottavan pettäjän takaisin. Suurin osa pettämisistä johtuu kuitenkin pettäjän omista kriiseistä - sinä et ole syyllinen pettämiseen! Olet syyllinen vain siihen, että olet rakastanut pettäjää ja luottanut häneen.
Sen toisen kanssa keskustelin puoli vuotta - ajatuksissani, eihän hän kanssani halunnut keskustella. Ymmärrän, miksi hän puolisooni rakastui - rakastanhan samaa ihmistä tapahtuneesta huolimatta. Aluksi koin, että tämä toinen on kuin korppikotka - odottaa avioliittomme tuhoutuvan ja puolisoni vapautuvan. En vieläkään ymmärrä, kuinka joku haluaa toisen kokevan eron? Tämä toinen erosi omasta liitostaa suhteen aikana - hän siis tiesi, mitä ero todella tarkoittaa.
Lööpeistä näet pettettynä vain yhden ainoan ratkaisun ongelmaan - eron. Kuitenkin monet jatkavat yhdessä pettämisenkin jälkeen ja rakentavat uuden elämän. Se on se vaikeampi tie, mutta kannattaa, jos todella rakastaa. Me olemme nyt onnellisia siitä, että emme eronneet - vaikka eropaperitkin teimme ja asuimme erillämme.
Toivon sinulle voimia ja viisaita korvia.
oli viisas vastaus.Pariskunnan yhteinen järkeily ja tunteilu voi yhdistää.Vaikka on kamalaa jos todellakin toinen on ollut suhteessa, mutta useinhan on kuitenkin niin, että jotain kriisiä on ja kun kaikki räjähtää ilmoille on pakko miettiä mikä on elämässä tärkeätä.Ja kyllä siinä yleensä käy niin, että se kakkonen jää lehdelle soitteleen vaikka pariskunta tekis sitten minkä päätöksen tahansa.Joka avioliitossa tulee niitä kriisi aikoja jommallekummalle, yleensä kummallekkin , mutta eri aikaan.Miehelle kun lapset on pieniä ja tuntevat itsensä ulkopuoliseksi ja naisille kun lapset isoja ja menevät omia menojaan.Tässä sitä sitten todellakin kysytään tahtoa JA rakkautta.Jokainen meistä on syyllinen johonkin rikkomukseen, pieneen tai isoon.Mutta kuitenkin on usein parempi jos pystyy jatkamaan kun rakkaus aina voittaa loppujenlopuksi vaikka joskus se on helvetin vaikeeta.Tunteiden lisäksi pitää olla tahtoa,yhteenkuuluvuutta, yhteisiä kokemuksia, vaikeuksia, iloja, muistoja ja vaikka mitä vielä....Täydellistä liittoa ei ole, mutta pettymyksen kautta voi joskus molemmat löytää toisensa uudelleen ja saada uuden "rakastumisen" joka sekin on vaan se hetkellinen tunne. Mutta kun sen lisäksi on se yhteinen historia ja halu jatkaa niin parempaa ei ole.Kaiken se kestää.....Ei ole kyse rahasta, taloista ,lapsista vaan MEISTÄ:
sen kriisin aiheuttaa, sitä ennen kriisi on ollut yksin pettäjän päässä, josta hän ei ole edes yrittänyt kommunikoida, vaan on lähtenyt hakemaan omaan oloonsa laastarilappua väärältä suunnalta.
Kuinka se voikin olla niin vaikeaa sanoa sille omalle rakkaalle, kumppanille, puolisolle että meidän liitossa on jotain vikaa ja haluaisin nyt että katsoisimme mitä voisimme tehdä. Onko niin helppoa löytää se salapano joka toimii laastarina omalle pahalle ololle, eikä tajuta millaisen pahanolon se väärä laastari aiheuttaa paljastuessaan koko perheelle
Ei voisi asiaa paremmin sanoa.
huutaa ja räyhätä omalle puolisolle, koska hän on pettänyt sinut. Paineen ulos päästäminen on ihan hyvä asia kyseisessä tilanteessa.
Mutta jos on yhteisiä lapsia, niin asia olisi hyvä kertoa heille, että he ymmärtäisivät, että miksi äiti huutaa isälle (lapset ymmärtävät asian ihmeen hyvin, vaikka olisivat nuoria ja myös siksi, ettei se huutaminen jätä heihin pelkotiloja tai muita traumoja tai luuloa, että se olisi heidän syynsä).
Valitettavaa on, jos puoliso ei halua kuunnella tai keskustella asiasta.
Niin, ja jos mikään muu ei auta niin on erottava.
Se on varmasti hankala prosessi, mutta siinä tilanteessa varmasti ainoa varteenotettava mahdollisuus päästä käsiksi parempaan elämään.
minä olen välillä niin vihainen miehelleni että voisin vääntää hänet solmuun, olen kiljunut, huutanut, kettuillut, räkyttänyt, olen jopa antanut miehelle läpsäyksen poskelle juu, tiedän fyysinen käsiksi käyminen on väärin, mutta niin on pettäminenkin.
Varmasti olen kelannut koko tunneskaalan moneen kertaan läpi, välillä kyllä olen ollut lähes apaattisessa tilassa, joka on kyllä paljon pahempaa kuin tunteiden näyttäminen
Oli ihan mukavia, etten sanoisi, kuin omasta suusta, kommetteja, kaikki!