On se, että ateistit eivät ole kokeneet Jumalan läsnäoloa elämässään.
Miten te voitte väittää tietävänne mistään mitään? Sama kuin joku raivoraitis menisi väittelemään huumehörhön kanssa jostain huumetripin olemuksesta...
Teillä ei vaan yksinkertaisesti ole kokemus peräistä tietoa asiastanne.
Miten te voitte väittää tietävänne mistään mitään? Sama kuin joku raivoraitis menisi väittelemään huumehörhön kanssa jostain huumetripin olemuksesta...
Teillä ei vaan yksinkertaisesti ole kokemus peräistä tietoa asiastanne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta puhut, en itsekään haluaisi joutua tilaan, missä höpöttäisin jotain umpisekavaa paskaa, niin kuin huume- ja uskishörhöt.
-Uskovaiset lähtevät aina siitä perus oletuksesta, että se heidän jumala(t) on olemassa.
-Ateistit; siitä ettei mitään jumalia ole.
Selvän ongelman tuosta tekee sen etteivät uskovat pysty millään vakuttavuudella perustelamaan ateisteille Jumalan olemassa oloa...Eikä ateistit uskoville jumalan olemattomuuttta. Lähtökodat ovat täysin erit ja siten myös muut keskustelun aiheet ateistien ja uskovien välillä ovat usein suoraan tuhoon tuomittuja.
-Jumalan määritelmä on vaihtelee eri näkemyksien välillä erittäin paljonkin. Ellei uskovaiset aina tapauskohtaisesti selitä tarkalleen minkälaisesta jumalasta puhuvat, niin rakentava keskustelu yleensä menee huomattavasti hankalammaksi. Jumala termi itsessään voi tarkoittaa melkein mitä vain.
- Nämä uskovien esittämät oikea/harha oppisuus ja oikea/väärä tulkinta väittämät menee jo täysin naurettaviksi ateistien kannalta...Erittäin suuri määrä uskontoja, joita jotkut aina pitävät oikeina ja loputon määrä niistä uskonnoista näitä 'oikeita' tulkintoja. Ei ateistilla ole mitään syytä nostaa yhtä uskoa/tulkintaa toista paremmaksi/todellisemmaksi, ilman mitään päteviä perusteita siihen.
on raa'an empiirisessä mielessä paljon helpompaa kuin olemattomuuden. Yksi ainoa varma osoitus, empiirisessä mielessä siis varma havainto, kyseisestä ilmiöstä riittää.
Olemattomuuden osoittamiseen tarvitaan taas ääretön määrä nollahavaintoja.
Missäs on se yksi varma osoitus asianomaisen olion olemassaolosta?
Odotamme edelleen viidennen ässän ilmestymistä pöytään jostain krisseleitten aivojen ulkopuolelta. Todennäköisyys olemassololle pienenee pienemistään koska viidennestä ässästä ei vain ota syntyäkseen havaintoa.
KOKEMUSPERÄISTÄ
Entä jos se kokemus on, jonka sinä tulkitset uskoksi ja jumaluuden kosketukseksi, mutta minä joksikin aivan muuksi? Kokemus on sama, mutta tulkinta erilainen, voiko se olla mahdollista?
(ainiin ei koska jumala ilmoittaa kyllä takuuvarmasti että minäseolenkuuntele. Ja Allah tekee saman omilleen. Ja Anubis omilleen. Huhhuh... miten ne jumalat päättää kuka kuuluu kenellekin?)
***
Se on totta etten koskaan ole kokenut minkäänlaisen jumalan läsnäoloa elämäni aikana. Mieleni kuitenkin olen pitänyt avoinna tällaisten tilanteiden varalta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kristitty tunne myöskään muslimin uskonnollista kokemusmaailmaa. Molemmat väittävät olevansa oikeassa tuntiessaan jumalansa läsnäolon. Sieniä syömällä ihminen voi kokea hyvinkin hengellisiä juttuja(vrt. shamaanit)
Tarttis sitten kai dokata tai käyttää huumeita, että pääsisi ymmärtämään uskisten maailmojen ulottuvuuksia ja sfäärejä?
Shamaanithan söivät kärpassieniä?
Kas tässä uskontojen synty!
se ollut raamatussa hesekielin kirjan (voi olla joku muukin, kun en tarkkaan tiiä) alussa oleva näky vähän kuin ois narkiksella ollu pidemmänkin aikaa? kaiketi nuo jumalanäyt tulee vastaavissa tilanteissa.. en tiiä, mutta voisin kuvitella...
että tuo metafora (huumehörhö=uskova) oli sinun omasi. Ihan osuva, täytyy myöntää.
Näiden taistelujen suurin ongelma on se, että uskovat pitävät omaa uskoaan absoluuttisena totuutena ja kaikkia muita näkemyksiä valheellisina ja epätosina.
Miten tekään voitte väittää tietävänne mistään mitään? Ihan yhtä absoluuttinen on islamin totuus muslimille kuin teille omanne. Teillä ei yksinkertaisesti ole sen parempaa tietoa siitä, mikä on oikeasti totuus, kuin kenelläkään muullakaan. Kyse on kaikilla miellä vain ja ainoastaan uskosta.