Hyvää tiistaipäivää kaikille tasapuolisesti.
Aloin miettimään, että miten naiskuva ja naisen itsensä näkeminen muovautuu ikävuosien karttuessa. Tässä seuraavanlaisia havaintoja, joita olen tehnyt.
1. Teini-ikä 12-18 (todellakin nykynuorten teini-iäksi miellettävä ajanjakso alkaa n. 12 ikävuoden kohdilta)
Tällöin nuori tyttö on kaikkein vaikeimmillaan ja hankalammillaan. On oman identiteetin hakemista ja seksuaalisin viestein hyväksynnän etsintää vanhemilta miehiltä ja muilta ikäisiltään. Tällöin luodaan vanhemman iän pahimmat henk. koht. traumat, joita on mm. käsitys kehostaan yms. Huomioi pissiskulttuuri.
2. 19-25v. Tilanne ei tiettyjen neuroosien osalta juurikaan ole muuttunut. Täällä ilmenevät myös ne paljon puhutut prinsessakuvitelmat. Alkaa olla aika hakeutua naimisiin (prinsessahäät yms.) Käytös on myös kuin prinsessoilla (vaikken yhtään sellaista kyllä tunnekaan :-)
Nuristaan helposti pienistä (muistakaa sadun herne patjan alla :-)
Tuntuu, että tuossa iässä naisella ei tunnu olevan oikein mikään hyvin. Ehkä se johtuu niistä yhteiskunnan asettamista kuvitteellisista mielikuvista, miten asioiden tulisi olla. Pissiskulttuuri voi olla vielä päällä joillain.
3. 26-33v. Tuossa iässä on yleensä onnistuttu sijoittamaan itsensä perhe-elämään viimeistään ja valtataistelu naisten ja miesten töistä ja eroista on käynnissä. Olisi niin kiva huomata, että kaikilla olisi hyvin mutta naisen elämä ei tunnu siltikään mitenkään onnelliseltä (harvoja poikkeuksia onneksi on)
On oman uranluomisen käännekohdat, paineet ja tarve näyttäytyä viimeisen kerran haluttavana seksiobjektina muiden silmissä. Tmä on seurausta vaiheesta, jossa aletaan miettimään oman viehätysvoima merkitystä vs. ikävuosiin. Tämä omn myös kriittistä aikaa siinäkin mielessä, että esim. tunne menetetystä nuoruudesta valtaa mielen ja nainen voi olla hyvin herkässä tilassa lähtemään jonkun juopporetkun mukaan "seikkailemaan". Täällä ei pitäisi enää olla pissiskulttuurista tietoakaan mutta harmi kyllä sitäkin näkee :-)
4. 34-> Käsityksen mukaan nainen olisi jo löytänyt kutakuinkin paikkansa ja kykenisi luomaan loppuelämän perusedellytykset. Perusoletus on, että harmonia olisi saavutettu ja aikuisiän asenne vastoinkäymisiin olisi toiminnassa. Ikävä kyllä olen havainnut, että naisilla tuntuu olevan vaikeuksia löytää onnellisuus ja tasapaino, vanhemmallakaan iällä. Pissiskulttuuri? Hope not :-)
Summasummaarum. Tiedustelisinkin naisilta, koetteko olevanne oikeasti onnellinen ja sinut itsenne kanssa? Koetteko, että elämän ilot ovat myös pieniä asioita? Tuntuuko, että nuoruusiällä itsele luodut traumat eivät enää kalvaisi ja suhtautuminen maailmaan olisi avoin? Tuntuko, että ymmärrätte miesten ja naisten väliset erot, ne hyväksyen ja hymyillen?
Hyvässä hengessä ja pilkettä silmäkulmassa kysellen teidän oma Jyystäjänne :-)
ps. Älkäälä hyvät ihmiset ottako tätä kärttyisästi, sillä sillon saattaa em. teoria toteutua :-)
Aloin miettimään, että miten naiskuva ja naisen itsensä näkeminen muovautuu ikävuosien karttuessa. Tässä seuraavanlaisia havaintoja, joita olen tehnyt.
1. Teini-ikä 12-18 (todellakin nykynuorten teini-iäksi miellettävä ajanjakso alkaa n. 12 ikävuoden kohdilta)
Tällöin nuori tyttö on kaikkein vaikeimmillaan ja hankalammillaan. On oman identiteetin hakemista ja seksuaalisin viestein hyväksynnän etsintää vanhemilta miehiltä ja muilta ikäisiltään. Tällöin luodaan vanhemman iän pahimmat henk. koht. traumat, joita on mm. käsitys kehostaan yms. Huomioi pissiskulttuuri.
2. 19-25v. Tilanne ei tiettyjen neuroosien osalta juurikaan ole muuttunut. Täällä ilmenevät myös ne paljon puhutut prinsessakuvitelmat. Alkaa olla aika hakeutua naimisiin (prinsessahäät yms.) Käytös on myös kuin prinsessoilla (vaikken yhtään sellaista kyllä tunnekaan :-)
Nuristaan helposti pienistä (muistakaa sadun herne patjan alla :-)
Tuntuu, että tuossa iässä naisella ei tunnu olevan oikein mikään hyvin. Ehkä se johtuu niistä yhteiskunnan asettamista kuvitteellisista mielikuvista, miten asioiden tulisi olla. Pissiskulttuuri voi olla vielä päällä joillain.
3. 26-33v. Tuossa iässä on yleensä onnistuttu sijoittamaan itsensä perhe-elämään viimeistään ja valtataistelu naisten ja miesten töistä ja eroista on käynnissä. Olisi niin kiva huomata, että kaikilla olisi hyvin mutta naisen elämä ei tunnu siltikään mitenkään onnelliseltä (harvoja poikkeuksia onneksi on)
On oman uranluomisen käännekohdat, paineet ja tarve näyttäytyä viimeisen kerran haluttavana seksiobjektina muiden silmissä. Tmä on seurausta vaiheesta, jossa aletaan miettimään oman viehätysvoima merkitystä vs. ikävuosiin. Tämä omn myös kriittistä aikaa siinäkin mielessä, että esim. tunne menetetystä nuoruudesta valtaa mielen ja nainen voi olla hyvin herkässä tilassa lähtemään jonkun juopporetkun mukaan "seikkailemaan". Täällä ei pitäisi enää olla pissiskulttuurista tietoakaan mutta harmi kyllä sitäkin näkee :-)
4. 34-> Käsityksen mukaan nainen olisi jo löytänyt kutakuinkin paikkansa ja kykenisi luomaan loppuelämän perusedellytykset. Perusoletus on, että harmonia olisi saavutettu ja aikuisiän asenne vastoinkäymisiin olisi toiminnassa. Ikävä kyllä olen havainnut, että naisilla tuntuu olevan vaikeuksia löytää onnellisuus ja tasapaino, vanhemmallakaan iällä. Pissiskulttuuri? Hope not :-)
Summasummaarum. Tiedustelisinkin naisilta, koetteko olevanne oikeasti onnellinen ja sinut itsenne kanssa? Koetteko, että elämän ilot ovat myös pieniä asioita? Tuntuuko, että nuoruusiällä itsele luodut traumat eivät enää kalvaisi ja suhtautuminen maailmaan olisi avoin? Tuntuko, että ymmärrätte miesten ja naisten väliset erot, ne hyväksyen ja hymyillen?
Hyvässä hengessä ja pilkettä silmäkulmassa kysellen teidän oma Jyystäjänne :-)
ps. Älkäälä hyvät ihmiset ottako tätä kärttyisästi, sillä sillon saattaa em. teoria toteutua :-)
Vastaukset 16
Vanhimmat
"...paineet ja tarve näyttäytyä viimeisen kerran haluttavana seksiobjektina muiden silmissä."
Onko 33-vuotias jo mielestäsi tuossa tilanteessa? Kauhulla odotan loppuelämää, jos seksuaalinen haluttavuuteni loppuu vajaan kymmenen vuoden kuluttua. Vai olisiko niin että miehet ja naiset molemmat vanhenevat ja kykenevät vanhempanakin näkemaan toisensa haluttavina? :D
Oi Jyystäjä oletkin noin pinnallinen vaikka niin paljon sinua arvostin.
Viestissäsi oli asiaa mutta se että ylikorostat naisen haluttavuuta tai sen puutetta noin paljon vie pohjan koko jutulta. Mitäs jos tärkeät asiat ovatkin muualla elämässä kuin pärstässä?
Ja miksi sitten takerrun tähän jollei ulkonäkö ole se mikä itselle eniten merkitsee? Herättääkseni kysymyksen siitä, miksi jyystäjän kaltainen(kin) fiksu(hko) tyyppi näkee naisen voittopuolisesti ulkonäkökriisien kautta. Miesten ulkonäkö se vissiin vaan paranee vanhetessa kun sitä ei tarvitse analysoida. (No, se kuvitelma selittäisi miksi 40-v fabut yrittävät epätovoisesti parikymppisiä.;D )
Ei ole kaukana aika kun naisilla ei katsottu olevan sielua...
Heissan parikymppinen.
Niin, siis nuo lukemathan olivat vain lukemia, jolla jotenkin oli rajattava tämä juttu. En suinkaan mene sanomaan, että 33v olisi jollainlailla vanha (ei ole vara itselläkään paljon sanoa :-)
Itseasiassa minulla on tainnut olla nuo kumppanit itselläkin enemmän itseni ikäisiä tai vanhempia.
En lähtisi itseäni missään nimessä luokittelemaan pinnalliseksi, koska haluan ajatella naisia, itseäni ja koko tätä kanssaihmisten kontekstia hieman laajemmin. Yksinkertaistettuna; haluan oppia ymmärtämään meitä ja keskustelemaan meistä (lue: ihmisistä yleensä)
Okei, sen tunnustan, että ylikorostin ulkoisia seikkoja liikaa. Toisaalla olen kyllä kertonut, että arvostan enemmän "vähemmän haluttavaa" naista hänen luonteensa puolesta, mikäli se on lämpöinen, käytöksen omaava ja seesteinen, iloinen ihminen. Ennemmin loisin tällaisen kanssa jotain suurta kuin ylikauniin mutta veemäisen naisen kanssa.
Minusta on kiva, että otat asiallisesti kantaa tähän. Sinusta saisi moni ottaa mallia :-)
Ystävyydellä, Jyystäjä
Mielenkiinnolla luin tiivistelmäsi naisen elinkaaresta. itse olen 22 vuotias nuori nainen ja oikein tyytyväinen elämääni. Oikeastaan mitä enemmän elämääni ajattelen, sitä onnellisempi ja tyytyväisempi olen. Teini-iän itsensä etsiminen alkaa olla takanapäin ja melko vaikea lapsuus (äiti mielisairas) ohitettu. Nyt on mukava vain olla ja iloita kaikesta pienestä vastaantulevasta, kuten tällä hetkellä kaatosateesta ulkona...=)
Hienoa lukea jotain sellaista, mitä juuri kirjoitit. Et ole lähtenyt sen virran mukaan, joka ei ajattele elämästä noin. Olen aika varma siitä, että juuri nuo elämäsi koettelemukset ovat niitä asioita, jotka ovat muovanneet ajatusmaailmasi tasapainoiseksi. Osaat nauttia elämästä ja se jos mikä, on hienoa. Kenellekään ei tietenkään toivoisi mitään kriisejä yms. mutta täytyy sanoa, että monesti ne, joilla on ollut elämässään suuria tapahtumia, osaavat suhteuttaa arjen oikeaan mittasuhteeseen ja kykenevät nauttimaan siitä.
Onnellista ja kaunista elämää sinulle toivottelee Jyystäjä :)
Itse Master-Pippeli Jyystäjä toivottaa mulle onnellista elämää! Tän mä meen kertomaan kaikille!
Kerro...? :-)
Itsekin olen sitä mieltä, että monesti ne asiat, jotka kaikkein mieluiten jättäisi kokematta (jos saisi valita), ovat niitä, jotka opettavat kaikkein eniten.
Samoin toivottelen myös sinulle kaunista ja onnellista elämää! =)
Sinut itseni kanssa - checked.
Elämän pienet ilot - checked.
Nouruusiällä itselle luodut traumat - häh???
Erojen ymmärtäminen - checked.
Extra: muiden luomat traumat - työn alla.
Tässä aiheessa sä ainakin olet haka ;) Itsensä rakastamisessa ja ihailussa. Mutta mihin sä meitä kommentaattoreita tarvit? Yleisöksi vissiin.
Missä meni vikaan? En ole tiettävästi kirjoitellut itsestäni? Tarkentaisitko hieman? Kiitos.
Helouta vaan vielä. Haluan omasta puolestani vielä korostaa, että ensimmäinen ikäryhmä 12-18v. on itsestäni kaikkein kiinnostavin. Eikä tuossa iässä sukupuolellakaan ole niin väliä.
Mene tarhaan pelleilemään feikki!
Kaikki naisethan ovat joitain pissisprinsessoja.
Koko pissis-sanaan ole ikinä törmännyt missään muualla kuin netissä.
Mitä jos katsoisit telkkarista muutakin kuin jotain saippuasarjoja?
Oikeastihan se menee näin:
Mies 12-85v.
tällöin poika on kaikkein vaikeimmillaan ja hankalammillaan. On oman identiteetin hakemista ja seksuaalisin viestein hyväksynnän etsintää. Tällöin luodaan pahimmat henk. koht. traumat, joita on mm. käsitys kehostaan yms. Huomioi kadullepissauskulttuuri.
Täällä ilmenevät myös ne paljon puhutut mustanaamiokuvitelmat. Alkaa olla aika hakeutua naimisiin (mustanaamiohäät yms.) Käytös on myös kuin mustanaamiolla (vaikken yhtään sellaista kyllä tunnekaan :-) Nuristaan helposti pienistä (muistakaa herne nenässä :-) Tuntuu, että tuossa iässä miehellä ei tunnu olevan oikein mikään hyvin. Ehkä se johtuu niistä yhteiskunnan asettamista kuvitteellisista mielikuvista, miten asioiden tulisi olla.
Valtataistelu naisten ja miesten töistä ja eroista on käynnissä. Paineet ja tarve näyttäytyä kerrankin haluttavana seksiobjektina muiden silmissä.
Hope not :-)
suurimman osan aikaa onnellinen!:-)
on toki asioita,unelmia joiden toteutumisen kautta kuvittelen tulevani entistä onnellisemmaksi..mitä muuten luulet,sataakohan ens talvena paljon lunta?ja mitenhän aikasin arkiaamuna pitäis herätä jotta kerkeis kolata pienen ok-talon pihan ennen töihin lähtöä....?:-D
niin ja tuo itsensä rakastaminen onnistuu,vikoja ja puutteita myöten.ja usko huviksesi niitä on paljon..
Jotenkin Jyystäjä tekstisäsi saa sen kuvan, että ajattelet naiset ikuisina pissiksinä. Että naiset miettivät jatkuvasti miehiä ja sitä miten miehet heihin suhtautuvat.
Ja tuo seksuaalisen haluttavuuden pohtiminen.. Mieti nyt, ei noissa ikämääritelmissä ole mitään järkeä; naisen elämässä on sinun mukaasi vain reilu kymmenen vuotta haluttuna olemisen aikaa!!! :D Ja että ollaan herkässä iässä lähtemään jonkun juoppurentun matkaan.. Anna mun kaikki kestää. Ei se iästä ole kiinni! Jotkut vaan on sellaisia. Toiset juoppotretkuja ja toiset niitä, jotka sellaisiin lankeavat. Sukupuolesta riippumatta.
Miksi ihmeessä pohdintasi loppuu 34 ikävuoteen? Elämää on vielä vuosikymmeniä jäljellä! Jos olet alkutaipaleen hahmotellut noinkin tarkkaan niin et kai vain kuvittele että 70-vuotias rouva ja 34-vuotias sinkkuneiti kuuluvat samaan kategoriaan?
Aika negatiivinen käsitys sinulla tuntuu naisista olevan, noin yleensä, vaikka kohteliaita sanakäänteitä käytätkin. Kokeileppa joskus suhtautua naiseen ihmisenä eikä luonnonoikkuna.
Vastauksia kysymyksiisi:
Koetteko olevanne oikeasti onnellinen ja sinut itsenne kanssa? -Ajoittain, en läheskään aina
Koetteko, että elämän ilot ovat myös pieniä asioita? -Koen että myös pienet asiat tuovat iloa.
Tuntuuko, että nuoruusiällä itsele luodut traumat eivät enää kalvaisi ja suhtautuminen maailmaan olisi avoin? - Häh? Itselle luodut traumat? Kuka niitä itselleen tieten tahtoen loisi? Suhtautumiseni maailmaan on käsittääkseni melko avoin.
Tuntuko, että ymmärrätte miesten ja naisten väliset erot... - Jep
... ne hyväksyen ja hymyillen? - Ehhehehee... Juu joskus ne naurattaa, monesti kuitenkin poljen jalkaa raivoissani. Mutta silti on kiva että miehiä on olemassa. :)
Kyllä, olen kärttyinen vaikka kielsit. Lällällää.