Tarkoitus ja vastuu ovat perin inhimillisiä juttuja. Emme miellä kivellä olevan vastuuta missään tilanteessa, esim. holvikaaren kivi ei ole vastuussa vahingosta, vaikka se murtuisikin. Tarkoitusta kivellä on siinä määrin, kuin ihminen sen kokee.
Tarkoitus ja vastuu liittyvät myös arvoihin, ehkäpä jopa suurimpaan arvoon. Esim. ihminen, joka ei koe itsellään olevan tarkoitusta, tuskin kokee itseään kovin arvokkaaksikaan ja on ilmeisesti itsemurhavaarassa.
Kristillinen luomiskäsitys antaa ihmiselle sekä suurimmasta arvosta johdettua arvoa (Jumalan kuva), tarkoitusta (paluu jumalyhteyteen), että vastuuta ( "...viljelemään ja varjelemaan maata").
Aristoteles muistaakseni luokitteli vielä erääksi syyksi tarkoitukselliset syyt, teleonomian, kausaalisten syiden rinnalle. Jossakin vaiheessa tieteessä hävisi teleonomia. Termodynamiikka antaisi "tarkoitukseksi" vaikkapa maailmankaikkeuden entropian kasvatuksen, koska kaikki toimet lisäävät sitä. Kausaalisena syynä tapahtumille on potentiaalienergia, Gibbsin vapaa energia. Tästä ei oikein löydy ihmiselle tarkoitusta ja vastuuta, vaihtoehdot ovat lähinnä determinismi (-->vastuuttomuus) tai sattuma (-->tarkoituksettomuus).
Onnistuuko evoluutio-opeista johtamaan ihmiselle tarkoitusta ja vastuuta? Siis voiko sille perustaa siedettävän tuntuista maailmankuvaa/-katsomusta? Vai joutuuko arvot hakemaan muualta? Tällöinhän evoluutio-oppi on vajaampi kuin luomis-oppi ihmisen "karttana" maailmaan. Käytännössä useimmat evoluutioon uskovat toimivat kuitenkin tarkoituksellisesti ja vastuullisesti. Mutuna sanoisin, että luonnonsuojelussa yritystä löytyy enemmän evoluutio"uskovista" kuin luomisuskovista, vaikka suojelubiologia on evoluution vastustamista ja "varjelemista" luomakunnan valtiaana. Eli ihminen taitaa olla usein epälooginen?
Tarkoitus ja vastuu liittyvät myös arvoihin, ehkäpä jopa suurimpaan arvoon. Esim. ihminen, joka ei koe itsellään olevan tarkoitusta, tuskin kokee itseään kovin arvokkaaksikaan ja on ilmeisesti itsemurhavaarassa.
Kristillinen luomiskäsitys antaa ihmiselle sekä suurimmasta arvosta johdettua arvoa (Jumalan kuva), tarkoitusta (paluu jumalyhteyteen), että vastuuta ( "...viljelemään ja varjelemaan maata").
Aristoteles muistaakseni luokitteli vielä erääksi syyksi tarkoitukselliset syyt, teleonomian, kausaalisten syiden rinnalle. Jossakin vaiheessa tieteessä hävisi teleonomia. Termodynamiikka antaisi "tarkoitukseksi" vaikkapa maailmankaikkeuden entropian kasvatuksen, koska kaikki toimet lisäävät sitä. Kausaalisena syynä tapahtumille on potentiaalienergia, Gibbsin vapaa energia. Tästä ei oikein löydy ihmiselle tarkoitusta ja vastuuta, vaihtoehdot ovat lähinnä determinismi (-->vastuuttomuus) tai sattuma (-->tarkoituksettomuus).
Onnistuuko evoluutio-opeista johtamaan ihmiselle tarkoitusta ja vastuuta? Siis voiko sille perustaa siedettävän tuntuista maailmankuvaa/-katsomusta? Vai joutuuko arvot hakemaan muualta? Tällöinhän evoluutio-oppi on vajaampi kuin luomis-oppi ihmisen "karttana" maailmaan. Käytännössä useimmat evoluutioon uskovat toimivat kuitenkin tarkoituksellisesti ja vastuullisesti. Mutuna sanoisin, että luonnonsuojelussa yritystä löytyy enemmän evoluutio"uskovista" kuin luomisuskovista, vaikka suojelubiologia on evoluution vastustamista ja "varjelemista" luomakunnan valtiaana. Eli ihminen taitaa olla usein epälooginen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minäpä luulen että epäloogisuus on yksi ihmisyyden kantavia voimia. Puhe ja teot ikuisessa ristiriidassa, ja alitajuiset signaalit siihen vielä päälle. Kaikki toiminta, tiedostamaton tai hallittu, osoittaa eri suuntaan.
Kristinuskossa ja muissa massauskonnoissa on ihmiselle se hieno asia että vastuu siirtyy pois itseltä ja olo helpottuu. Tarkoitus on löydetty ja se on jonkun muun määriteltävissä. Evoluutio-oppi on sikäli mukava myös että sen tarkoituksen voi määritellä jokainen kohdallaan, mitään universaalia oikeaa vastausta ei ole. Ja vastuu on valtava, se varjopuoli on. Vastuuta on enemmän kuin mihin käsityskyky riittää, mutta ei keinoja toteuttaa sitä oikeaksi uskomaansa suuntaan. Jokainen kohdallaan voi tehdä pieniä asioita kantaakseen vastuutaan mutta ikuinen turhautuminen siinä vain odottaa...
Huono omatunto on maailman palkka.
Sori jos meni ihan aiheen viereen. Ei ajatus luista, aamukahvi on vielä kesken.
***
Ei minusta mennyt aiheen vierestä ollenkaan.
Veli/sisko puhuu kalliita sanoja...
>>Onnistuuko evoluutio-opeista johtamaan ihmiselle tarkoitusta ja vastuuta?>Siis voiko sille perustaa siedettävän tuntuista maailmankuvaa/-katsomusta? Vai joutuuko arvot hakemaan muualta?>Tällöinhän evoluutio-oppi on vajaampi kuin luomis-oppi ihmisen "karttana" maailmaan. >Käytännössä useimmat evoluutioon uskovat toimivat kuitenkin tarkoituksellisesti ja vastuullisesti. Mutuna sanoisin, että luonnonsuojelussa yritystä löytyy enemmän evoluutio"uskovista" kuin luomisuskovista, vaikka suojelubiologia on evoluution vastustamista ja "varjelemista" luomakunnan valtiaana. Eli ihminen taitaa olla usein epälooginen?
***Luonnonsuojelu ei ole epäloogista, eikä siihen tietenkään liity mitään valtiasajattelua - fakta vain on, että ihminen on lajina ensimmäinen, joka kykenee vaikuttamaan merkittävästi tämän planeetan ekosysteemiin. Väitän, että evoluutikot ymmärtävät keskimäärin kreaatteja paremmin ihmisen aiheuttamien tuhojen laajuuden ja vaikutukset, samoin kuin tämän ainutkertaisen elämän ja ympäristön arvon.***
Olisiko kuitenkin taustalla kuoleman pelko. Luomiseen uskova on yleensä kristitty jolla on jo asiat kunnossa, eli matkan päämäärä häämöttää.
- evolutionistilla on elämän tarkoitus ja päämäärä epäselvää. Heille pelko maailman tuhoamisesta ja "krilliin" joutumisesta on jokapäiväisenä vierana. Tästä syystä he yrittävät pitkittää H- hetkeä luontoa suojelemalla.
>>Olisiko kuitenkin taustalla kuoleman pelko. >Luomiseen uskova on yleensä kristitty jolla on jo asiat kunnossa, eli matkan päämäärä häämöttää.>- evolutionistilla on elämän tarkoitus ja päämäärä epäselvää. Heille pelko maailman tuhoamisesta ja "krilliin" joutumisesta on jokapäiväisenä vierana. Tästä syystä he yrittävät pitkittää H- hetkeä luontoa suojelemalla.
Minähän nautin luojani luomasta ihanasta luonnonkauneudesta. Siellä sitä näkee luojan kätten jäljet. Kaikki on niin tasapainossa.
- Eiköhän ne ole sinun ateistiveljet jotka itänaapurissa hoitavat luontoa kulottamalla.
mutta moni jeesustelija on luonnosta piittaamaton.
>>Eiköhän ne ole sinun ateistiveljet jotka itänaapurissa hoitavat luontoa kulottamalla.
Niin. Paskaakos sitä luonnosta, kun on valittujen joukossa ja maailmanloppu ovella...
Näin se sydämmmmen uskova lahkolaistovereineen ilmeisesti ajattelee. Turhaa hommaa on luonnonsuojelu, kun kohta tulee taivaasta tulta ja tulikiveä kuitenkin ja ilmestyskirjan pedot pistävät paskaksi koko planeetan. Ja meidät, joilla on nimi elämän kirjassa karitsan verellä kirjoitettuna (toivottavasti ei muuten nimi tuhraannu) temmataan isin sylkkyyn ja parempiin paratiiseihin. Joo.
Että antaa haista ja lorottaa vaan. Mitä siitä murehtimaan kun väliaikaista on vaan. Luontohan on vaan ihmisten iloksi tehty eläintarha, joka hävitetään hetken päästä kuitenkin.
Tulipahan selväksi kreationistin ajatusmaailma.
Kirjoitin samasta ilmiöstä aiemmin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000017925828
Minä kyllä arvasinkin jo etukäteen sinun pelkäävän tulevaa tuomiota. Yllätyin kuitenkin huomatessani sinun pelkäävän sitä noin paljon.
Otappas huviksesi selvää, kuinka moni uudestisyntynyt kristitty on mukana luonnonsuojelu- ohjelmissa. Saatat sinäkin hämmästyä..
Mistä ihmeestä oikein puhut? Mikä tuomio?
Ei ole tuomioita minulle tullut, eikä tietääkseni ole tulossakaan.
Eiköhän pahimmat saastuttajat löydy yhdysvalloista, joka lienee yksi kristillisimpiä maita, ja ainakin kreationismin "tyyssija"
Evoluutioteoria ei ole filosofiaa, vaan puhdasta biologiaa. Se tarkastelee yksilöiden geneettistä muutosta sukupolvien myötä.
Kysymyksiisi:
"Onnistuuko evoluutio-opeista johtamaan ihmiselle tarkoitusta ja vastuuta? Siis voiko sille perustaa siedettävän tuntuista maailmankuvaa/-katsomusta? Vai joutuuko arvot hakemaan muualta?"
- Kuten yllä totesin, evoluutioteoria on puhdasta biologiaa, eikä se sisällä mitään arvoja. Se tarkastelee luonnossa tapahtuvia ilmiöitä, eikä yritäkään rakentaa mitään arvomaailmaa sen enempää kuin matemaattiset tai fysikaaliset teoriat. Evoluutioteoria kuitenkin opettaa ihmisen olevan yksi eliölaji, eikä mitenkään muita parempi tai muista riippumaton. Tämän ymmärtäminen ja sisäistäminen voi kuitenkin hyvinkin vaikuttaa ihmisen arvomaailmaan.
" Tällöinhän evoluutio-oppi on vajaampi kuin luomis-oppi ihmisen "karttana" maailmaan."
- Katso edellinen vastaus. Evoluutioteoria toimii kyllä karttana maailmaan tarkasteltaessa eliöiden kehitystä ja selvitettäessä ihmisen paikkaa maailmassa. Mutta valmiita käyttäytymis- tai moraaliohjeita siihen ei sisälly.
" Käytännössä useimmat evoluutioon uskovat toimivat kuitenkin tarkoituksellisesti ja vastuullisesti. Mutuna sanoisin, että luonnonsuojelussa yritystä löytyy enemmän evoluutio"uskovista" kuin luomisuskovista, vaikka suojelubiologia on evoluution vastustamista ja "varjelemista" luomakunnan valtiaana. Eli ihminen taitaa olla usein epälooginen? "
- Katso ensimmäinen vastaukseni. Kun ihminen käsittää olevansa herkässä ekosysteemissä yksi eliö muiden joukossa, sittisontiaisen rinnalla samassa veneessä, se saattaa hyvinkin vaikuttaa arvomaailmaan ja käyttäytymiseen. En pidä tuota epäloogisena, vaan täysin luonnollisena, kun ihminen lakkaa kukkoilemasta luomakunnan kruununa.
>>Kuten yllä totesin, evoluutioteoria on puhdasta biologiaa, eikä se sisällä mitään arvoja.
>>Evoluutioteoria kuitenkin opettaa ihmisen olevan yksi eliölaji, eikä mitenkään muita parempi tai muista riippumaton.
Opettaako se arvoja vai ei?
' Evoluutioteoria ei ole filosofiaa, vaan puhdasta biologiaa. '
Miksi biologia ei ole filosofiaa?
'Kuten yllä totesin, evoluutioteoria on puhdasta biologiaa, eikä se sisällä mitään arvoja...'
Onpas ruusuinen käsitys tieteestä, mutto olkoon
'Evoluutioteoria kuitenkin opettaa ihmisen olevan yksi eliölaji, eikä mitenkään muita parempi tai muista riippumaton.'
Ja nyt biologia sitten yllättäen opettaakin arvoja. :)
Paljon sanoja, runsaasti mutkia, mutta vähän asiaa.
Mielipide on omani, jokainen saa rakentaa omat mielipiteensä.
Miksi uskontojen pitäisi toimia ihmisten omatuntona? Eikö ihminen tiedä mikä on väärin tai oikein ilman kirkon tai Raamatun johdatusta?
Minulla on kuva sinusta fiksuna kirjoittajana, mutta tuo retorinen teksti taitaa silti lähinnä olla pääpainollaan sitä että mielestäsi evoluutioteoria ei voi toimia ihmisille samanlaisena Samu Sirkkana kuten kristinusko joten evoluutio on hylättävä?
Enkä usko että pelkästään kristinusko voisi antaa ihmiselle tarkoituksen. Sen nyt tekee joka saatanan uskonto. Mutta totta puhuen, loppujen lopuksi koko maapallon väestöllä ei ole mitään merkitystä universaalisessa mittakaavassa. Ihmisillä on merkitystä vain maapallolle, ja sitä kautta tämän planeetan elämälle (mikä on hieman vaakalaudalla koska uskovaiset eivät suostu suojelemaan luontoa yms. [Kioton sopimus jota US ei suostu allekirjoittamaan koska kristillisen oikeiston mielestä "toinen tuleminen on niin lähellä"), mutta vain tälle tellukselle.
Jos vanha kivisilta romahtaa, se koskettaa minua enemmän kuin tuntemattoman ihmisen kuolema. Voin lukea sanomalehdistä kymmeniä kuolinilmoituksia, eikä se pahemmin liikuta. Mutta jos jokin vanha silta tuhoutuu, kyllä se minua harmittaisi.
Vastaanpa tähän asialliseen viestiisi (mutta vain osittain).
Hapkidod:[ ...mielestäsi evoluutioteoria ei voi toimia ihmisille samanlaisena Samu Sirkkana kuten kristinusko joten evoluutio on hylättävä? ]
Samu Sirkka vertaus menettelee. Eli ovat eri kategoriaa luomisusko (tai kristinusko) ja evoluutio-oppi. Mutta sittenpä menet laittamaan "suuhuni sanoja", joita sieltä ei ole tullut. Ei evoluutio-oppia tarvitse hylätä, mutta sen soveltamisalaa pitää kriittisesti tarkastella.
Tieteisuskon kaltaisessa "evoluutiofilosofiassa" tai ehkä tutummin evoluutiouskossa, kaikki selitetään evoluutiona eli kehityksenä. Kyse on osittain sanan "evolution" erilaisista merkityksistä englannissa (ja toisaalta suomessa), mutta olennaisimmin siinä on kyse evoluutioselitysten väljyydestä, jota voi harhautua luulemaan selitysvoimaksi. Kun mikä tahansa voidaan esittää jonkinlaisen evoluution tuloksena, ei evoluutioselitys itse asiassa sano juuri mitään merkittävää havaintomaailmastamme.
Otan erään paljon käyttämäni esimerkin: Darwin selitti, että nelijalkaisten keuhkot ovat kehittyneet kalan uimarakosta. Tämä selitys lienee ollut paras tieteellinen selitys keuhkojen synnylle. Mutta tuolla selityksellä ei ole mitään mitattavaa ominaisuutta, jolla voisi sanoa, kuinka hyvä sen selitysvoima on, tai kuinka todennäköistä on, että keuhkot kehittyivät uimarakosta. Käsittääkseni S.J. Gould käytti "just so stories" -sanontaa tästä selitystavasta.
Muuten, nykyään paras tieteellinen selitys kalojen uimarakon alkuperälle on se, että ne ovat kehittyneet keuhkoista. Tiedossani ei ole, miten monta miljoonasosaa tämän selityksen selitysaste on, tai onko se merkittävästi parempi kuin Darwinin selitys. Paras se kuitenkin on. Mitään mitattavaa ominaisuutta tämänkään selityksen hyvyyden arvioimiseksi ei ole tiedossani.
Esimerkkini oli sentään biologisen evoluution alalta, missä evoluutio-opilla lienee joitain sovelluskohteita. Mutta kun erialaisia evoluutioselityksiä kehitellään niin tähtitieteeseen kuin ihmistieteisiinkin, olisi ehkä aihetta perätä noita selitysten hyvyyden mittareita. Löytyisikö niitä tarinan tutkimuksen puolelta?
Ei teleonomia ole mihinkään tieteestä hävinnyt. Ihmistieteistä ei paljoakaan olisi hyötyä ilman teleonomiaa.
Teleonomian tapaista ajattelua voidaan soveltaa myös menneisyyden tutkimiseen (historia, luonnonhistoria, astronomia jne.) Eli menneisyyttä tarkasteltaessa voidaan olettaa että menneisyydessä on ollut tapahtumia, jotka mahdollistavat nykyisen asioiden tilan. Vastaavasti tapahtumat, jotka sulkisivat nykyisen asioiden tilan pois ei tarvitse ottaa huomioon.
Historiaa voidaan pitää eräänlaisena tapahtumapuuna, joka haarautuu erilaisten alkeistapahtumien johdosta koko ajan. Teleonomisen ajattelun avulla historiasta voidaan leikata pois 'mahdottomat oksat' ja keskittyä olennaisten asioiden tutkimiseen. Eli nykyinen asioiden tila on yksi polku tässä mahdollisten tapahtumien puussa ja sitä voidaan menneisyyttä tutkittaessa pitää päämääräänä.
Saman asian voisi sanoa vaikka näin juhlallisesti: 'Tulevaisuudella ei ole päämäärää, mutta tämä hetki on menneisyyden päämäärä.'
Olet oikeassa. Lipsahti minulta "tiede" vaikka olisi pitänyt kirjoittaa "luonnontiede".
Tarkoituksen hakeminen, keksiminen yms. on hyvin inhimillistä. Ja siitä voi saada hauskojakin ääriesimerkkejä, vitsejä. Nenän yksi tarkoitus on pitää silmälaseja silmillä (-; Ja korvat estävät hattua valahtamasta silmille.
Mitä tuohon esittämääsi telonomiseen historiantulkintaan/kuvaukseen tulee, se vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta enpä jaksa syventyä siihen kriittisesti just nyt. Ehkä joskus on enemmän intoa. Onhan evoluutio-oppikin osaltaan luonnonHISTORIAn "teoria".
Luonnontieteissä on teleonomiaa ainakin seuraavilla tavoilla:
1. Tutkimuskohde on valittu tarkoituksenmukaisesti
2. Tutkimusmenetelmä on valittu tarkoituksenmukaisesti
3. Tuloksen tulkinta tehdään tarkoituksenmukaisesti
Koko luonnontiede on teleonominen kyhäelmä. Ja materialistiset luonnontieteilijät kun kertovat meille että viime kädessä kaikki tiede palautuu fysiikkaan, niin silloinhan luonnontiede on myös teleonomian tutkimusta.
kehitti täysin vaistomaisesti uskonnot päästäkseen pitkää vitutustaan johonkin koloon piiloon, edes sinne uskontohallusinaatiokoloonsa, ettei hajoa.
Josko on joskus toivottavasti aika jolloin ihminen ei enää tarvitse tuota koloaan, ja ryömii päivänvaloon ottaen universumin haltuunsa aivan muilla keinoilla. Keinoilla joista meidän sukupolvellakaan ei ole harmainta aavistustakaan.
Uskonnot kuuluvat siis osaltaan ihmisen suojeluevoluutioon, älykkään yksinäisen lajin heikoila alkuaskelilla. Kiitos kaloista, otan leivän.
>>Kristillinen luomiskäsitys antaa ihmiselle sekä suurimmasta arvosta johdettua arvoa (Jumalan kuva), tarkoitusta (paluu jumalyhteyteen), että vastuuta ( "...viljelemään ja varjelemaan maata"). >>
Eli jos jonkin katsotaan olevan ihmisille hyväksi, se on myös totta? Kyse on siis pyrkimyksestä saada ihmiset hylkäämään evoluutioteoria emotionaalisista syistä? Ja arvoa, tarkoitusta ja vastuuta voi olla vain jos joku ulkopuolinen sellaisia meille antaa, ei jos sellaisia itsellemme luomme? Meillä on kyky ja kaipaus näihin juuri siksi ettei evoluutio perustu vain sattumaan, vaan myös luonnonvalintaan joka sopeuttaa elämää olosuhteisiin joissa yleensä vain jotain niihin soveltuvaa funktiota/"tarkoitusta" palvelevat ominaisuudet pääsevät jatkoon. Joku voi esim. kokea elämänsä tarkoitukselliseksi hoitaessaan lapsia, mikä on myös mitä suurimmassa määrin evolutionäärinen funktio. Myös lähimmäisenrakkaus yleensä edesauttaa geeniemme (niin itsessämme kuin lähisukulaisissammekin) siirtymistä seuraavalle sukupolvelle, mahdollistamalla ei-sukulaisilta saatavan vastavuoroisen avun ja vahingoittamisesta pidättäytymisen.
>>Tällöinhän evoluutio-oppi on vajaampi kuin luomis-oppi ihmisen "karttana" maailmaan.>>
Vähemmän kokonaisvaltainen, mutta todempi. Ei kukaan yleensä lähde elämäntarkoitusta fysiikan kirjastakaan hakemaan. Etiikka lähtee vallitsevasta todellisuudesta, ei siitä millaiseksi sen menneisyyden uskomme.
>>Mutuna sanoisin, että luonnonsuojelussa yritystä löytyy enemmän evoluutio"uskovista" kuin luomisuskovista, vaikka suojelubiologia on evoluution vastustamista ja "varjelemista" luomakunnan valtiaana. Eli ihminen taitaa olla usein epälooginen?>>
Ei mikään voi vastustaa evoluutiota/luonnonvalintaa. Lajien sukupuuttoon kuolemisen uhkakin on vain variantti joka sopeuttaa niitä suojeluhaluiseen inhimilliseen ympäristöön, joka mahdollistaa niiden populaatioiden kasvuun kääntymisen. Valinta kohdistuu siis lajiin kokonaisuutena. Ja toisaalta miksi evoluutiota ei saisi vastustaa? Ei se mikään jumala ole, ja jumaliakin tulisi vastustaa jos niitä olisi olemassa ja niin hyväksi katsottaisiin. Ei se että evoluutio on meidät luonut tarkoita sitä että meidän tarvitsisi pitää sitä jonain eettisenä hyvänä.
Heikki
Tattis asiallisesta vastauksestasi, jossa tosin on paljon oletuksia pyrkimyksistäni. Enpä huomannut ottaneeni juurikaan kantaa tuohon totuus-puoleen.
Mutta se kommenttini koskee varsinaisesti tätä:
Heikki J. Patrikainen :[Ei mikään voi vastustaa evoluutiota/luonnonvalintaa. ]
Jospa harkitsisit uudelleen? Karkeasti sanottuna evoluutio = muutos. Kyllä sitä voi vähintäänkin jarruttaa ja suunnata toiseen suuntaan kuin se ilman ihmisen tietoisia, suunniteltuja toimia menisi. Vähän samanlaista kuin ruostumisen vastustaminen, ruostesuojaus.
tuttumies: "Mutta se kommenttini koskee varsinaisesti tätä:
Heikki J. Patrikainen :[Ei mikään voi vastustaa evoluutiota/luonnonvalintaa. ]
Jospa harkitsisit uudelleen? Karkeasti sanottuna evoluutio = muutos. Kyllä sitä voi vähintäänkin jarruttaa ja suunnata toiseen suuntaan kuin se ilman ihmisen tietoisia, suunniteltuja toimia menisi. Vähän samanlaista kuin ruostumisen vastustaminen, ruostesuojaus."
- Luonno(lline)n valinta toimii koko ajan, halusi tai ei. Sitä ei voi vastustaa. Kaikki eivät jälkeläisiä tuota. Se on fakta. Ja sen takia tietyt ominaisuudet populaatiossa vahvistuvat ja tietyt väistyvät. Ympäristö (=luonto) toimii valitsijana. Ainoastaan voi pyrkiä joutumasta karsittujen joukkoon, ja sitähän kaikki koko ajan yrittävät. Mutta valinta toimii koko ajan, tavalla tai toisella. Ja toisinaan voi tulla, ja tuleekin satunnaisia tapahtumia, jotka saattavat pyyhkäistä kokonaisen populaation pois, vaikka kuinka olisi pyritty muutosta "jarruttamaan".
Lainaus: "Luonno(lline)n valinta toimii koko ajan, halusi tai ei. Sitä ei voi vastustaa. Kaikki eivät jälkeläisiä tuota. Se on fakta. Ja sen takia tietyt ominaisuudet populaatiossa vahvistuvat ja tietyt väistyvät."
Muistuttaisin tässä välissä, että evoluutiota tapahtuu toki muillakin tasoilla kuin biokemiallisella/fysiologisella. Nykyään kuka tahansa jack-ass (TV:stäkin tuttuja...) saa äänensä kuuluville ja pääsee vaikuttamaan ihmisten arvoihin ja ajatteluun. Jos henkisellä kehityksellä ajattelisi olevan jokin ideaalinen suunta (kuten minä uskon), niin tällaista evoluutiota voi toki hidastaa tai nopeuttaa, kuten kirkko instituutiona on aikoinaan onnistuneesti tehnytkin. Kulttuurista evoluutiota ei pidä missään nimessä väheksyä, sillä luultavasti ne keskiajankin ihmiset olivat älyllisesti yhtä potentiaalisia kuin mekin, mitä nyt sattuivat elämään kehittymättömämmässä ympäristössä.
Kulttuurievoluutio on asia erikseen, vaikka tämä tuntuu varsinkin kreationisteilta sekaantuvan pahasti biologiseen evoluutioon. Minä tarkoitan evoluutiolla nimenomaan biologista evoluutiota.
Sitä tapahtuu koko ajan, tavalla tai toisella. Voimme vain pyristellä eri keinoin vastaan (niin kuin muutkin eläimet osallaan tekevät) mutta hallintaan sitä emme saa. Toisten geenit siirtyvät eteenpäin - toisten eivät. Kulttuurikin tähän vaikuttaa tottakai, mutta vain aika näyttää ovatko valitut selviytymisstrategiat olleet oikeat.
Kulttuurillisesti ihminen ja ihmiskunta on muuttunut tietysti nopeasti. 10000 vuotta on evoluutiolle lyhyt aika. Ihmiset eivät fyysisesti ole sinä aikana juuri ehtineet muuttua, mutta kulttuuri on radikaalisti muuttunut. Nähtäväksi jää ihmisen sopeutumiskyky muuttuneisiin olosuhteisiin.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta alkuperäiseen väittämään viitaten:
Lainaus[tuttumies]: "Karkeasti sanottuna evoluutio = muutos. Kyllä sitä voi vähintäänkin jarruttaa ja suunnata toiseen suuntaan kuin se ilman ihmisen tietoisia, suunniteltuja toimia menisi."
Tästä olen samaa mieltä. Ihminen on luonut omat valintakriteerinsä eristäytyessään muusta luomakunnasta sosialisoitumisen ja teknisen kehityksen myötä, ja kulttuuri vaikuttaa näiden kriteerien kehittymiseen ja sitä kautta biologiseenkin valintaan. Joku joka ei ehdi pamauttaa toista ihmistä paksuksi, saattaa olla merkittävä tekijä ajattelun tai normien/arvojen kehittämisessä ja vaikuttaa näin laajemmallakin mittaskaalalla siihen millaisia ominaisuuksia jälkipolvet jalostavat ihmisessä. Biologinen ja tajunnallinen evoluutio siis ovat eräällä tavalla muuttumassa enemmän konvergenteiksi ja informaation säilyttäminen, jalostaminen ja eteenpäin jatkuminen muuttuu monisäikeisemmäksi prosessiksi.
Onhan se noinkin. Ympäristö vaikuttaa eliöhin mutta myös eliöt väistämättä vaikuttavat ympäristöönsä. Toiset muokkaavat ympäristöään enemmän, toiset vähemmän. Ja ihmiset kiistämättä eniten.
Samaa ympäristön ja olosuhteiden muokkausta muutkin eliöt tosin tekevät. Se ei kuitenkaan ole niin silmiinpistävää ja voimakasta kuin ihmisen kohdalla.
>>Enpä huomannut ottaneeni juurikaan kantaa tuohon totuus-puoleen.>>
No, oletin vain että tekstillä on myös jotain käytännön implikaatioita. Tarkoititko siis että olisi vain mielestäsi elämän tyydyttävyyden kannalta parempi jos luominen olisi totta?
>>Kyllä sitä voi vähintäänkin jarruttaa ja suunnata toiseen suuntaan kuin se ilman ihmisen tietoisia, suunniteltuja toimia menisi.>>
Mutta ihminen ja tämän äly on myös osa luontoa, ja näin ollen meidän niin tietoinen kuin tiedostamatonkin vaikutuksemme muihin lajeihin on loppujen lopuksi luonnonvalintaa, tässä tapauksessa jotain johon erityisesti bakteerit, kotieläimet ja lemmikkieläimet ovat kyenneet menestyksekkäästi sopeutumaan.
Heikki
Kyllähän joku nimekäs evolutionisti (jota en jaksa muistaa enkä kaivella) oli sitä mieltä, ettei ihmisen tekemä valinta ole luonnonvalintaa. Sittenhän helposti geenimanipulointikin ym. suunnittelu olisi luonnonvalintaa.
Mutta jossakin toisessa haarassa taisinkin jo tuoda esille tuon, että nähdään evoluutiota kaikkialla, siis evoluutioselitys on niin "selitysvoimainen".
Geenimanipulaatiossakin äly sattumanvaraisten mutaatioiden sijaan tuottaa lajeissa muutoksia jotka menestyvät paremmin niin erilaisissa luonnonolosuhteissa kuin ihmisympäristöissäkin.
Kyse on näkökulma- ja määrittelyeroista, samaan tapaan kuinka esim. luonnollisella tarkoitetaan yleensä jotain sellaista mikä on keinotekoisen, kulttuurillisen, ei-biologisen vastakohta, mutta toisaalta taas koska ihminen on osa luontoa, kaikki tämä on myöskin luonnollista, joskin silloin se sanana menettää kaiken relevanssinsa.
Heikki
Itse kokisin asian niin, että evoluutioteoria muiden tieteellisten eri tarkastelutasoja ja niiden mekanismeja yhteen sitovien mallien tavoin jalostaa ihmisen tietoisuutta kohti suurempaa, "synergistä" maailmankuvaa. Tiede toimii pilkkomalla jonkin tapahtuman komponentteihin joiden keskinäisellä vuorovaikutuksella ilmiöitä voidaan ymmärtää, mutta kun saavumme tietylle tasolle kussakin skaalassa, niin huomaamme aina miten komponentit ja niiden toiminta on konvergenttia ja "pyrkii" kohti korkeampia tiloja. Tämän pyrkimisen voisi nähdä vain energian ja sen olemisen "motiivin" - kutsutaan sitä sitten tietoisuudeksi, jumalaksi tai milloin miksikin - itseilmaisuna ottamalla lukemattomia matemaattisia hahmoja joiden kautta se voi ilmentää itseään yhtä kompleksisempina relaatioina, kuten kaikki fysikaaliset rakenteet ja aineen toiminta. Jossain "alimmalla" (tai määrittelemättömässä suunnassa tarkastelutasoista nähden ja niihin suhteuttaen) tasolla voisi siis olla jokin jumalaisen nerokas tietoisuuden substanssi jossa on itsensä eksistenssin essentia, eli perimmäinen syy "olemiseen" ja pitkänäköisin visio siitä, mitä tuon essentian pitäisi pitää sisällään voidakseen toteuttaa itseään oman jumalaisen olemisentarpeensa tyydyttääkseen. Tuossa visiossa on jokin impressionistinen maalaus elämästä jonka sykkeen kautta tämä "arkkitietoisuus" voisi manifestoitua. Ei tarvitse siis olla mitään ennaltalaadittua tarkkaa suunnitelmaa tai determinististä, lineaarista maailmankaikkeutta, vaan yksinkertaiset perusehdot sille millainen maailmankaikkeus olisi "Luojansa" näköinen, ja näihin pienimpiin materian "lego-palikoihin" on painettu tuon Jumalan kasvot (tai hänen visionsa olennaiset *impressiot*), minkä takia niiden luonne on tarpeeksi moniulotteinen hakemaan kaikki nyt havaittavat äärimmäisen monimutkaiset muodot puhdasta energiaa matemaattisesti "valjastamalla". Luomakunnalla on siis "sielu", jonka kriteeri on tässä elämän syke, jatkuva virtaus, mutta jonka muotoa ei maalauksessa elaboroitu (sillä se oli impressionistinen eikä fotorealistinen), ja samoin on ihmiskunnan tai ihmisyksilön tapauksessa; Ihmiset vääjäämättä pyrkivät jatkamaan saman kaavan (leikkivät samoilla legoilla) toteuttamista löytämällä oman areenansa toteuttaa aineen/jumalan/tietoisuuden substanssin itsensäilmentymistä soveltamalla älykkyyttään (sisällytän tässä tähän termiin mm. tietoisuuden ja tunne-elämän) generoiden uusia tapoja järjestää informaatiota, kuten kaikki ihmisen rakentamat rakenteet ja niiden tarkoitukset ja pyrkimys levittäytyä yhä suuremmalle alueelle soveltaen kasvavaa tietoa ja ymmärrystä maailmasta tämän yhden "tarkoituksen" - ominaisen tapamme sykkiä - ajamiseksi.
Mielestäni ihmisellä on vastuu jo sillä perusteella, että hänellä on edes kyky kyseenalaistaa sitä - hän on siis tarpeeksi tiedostava löytääkseen vaihtoehtoja ilmeisen kokemuksen ja sen tulkinnan (elämys olemassaolosta ja siihen tiukasti sitoutuva vastuu tekemisistään jonka tiedostaminen perustuu jo havaintoihin omien ajatuksien muuttumisesta teoiksi) ulkopuolelta. Tietoisuus eritasoisine ilmentymisineen on tavallaan kompleksisuuden tuote, sillä siihen sisältyy valinnantekemiseen sisältyy monien asioiden huomioonottaminen, ja ihminen aivoineen kykenee vastaamaan useisiin relevantteina pitämiinsä "signaaleihin" laskelmoimalla niiden pohjalta toimintamalleja joita sitten mahdollisesti soveltaa. Valinnan tekemiseenkin liittyy siis monta eri "tasoa", joista jokaisella on mahdollisuus pistää pillit pussiin ja resetoida laskuri. Olemme osittain siis vastuussa myös tietoisuudemme tasosta (mikä tulee erinomaisesti esille humalassa tappelua hakevissa ihmisissä). Luonnontieteet, jotka pyrkivät nivomaan kaiken havaittavan todellisuuden yhteen verkostoksi missä mistä tahansa pisteestä on solmujen kautta mahdollista vetää reitti mihin tahansa toiseen pisteeseen niin että näiden välille muodostuu ne toisiinsa suhteuttava vuorovaikutuskaava, mielestäni "ultimaattisesti" pyrkivät siis tietoisuuden syvyyden lisäämiseen ja toisistaan näennäisesti irrallaan olevien liikejatkumoiden ja niiden mekaniikan yhteensitominen hakeutuu kohti itämaisten ideologioiden Zen-paradigmaa.
Tuossa oli muutama syvällinen kommentti, kuten Nymphalikselta esimerkiksi, joihin en jaksanut paneuta. Valitan.
Aloituseni ideana ei niinkään ollut vertailla totuudellisuutta (koska en tunne täydellisesti todellisuutta jne) vaan ennemminkin katsomuksen ehyettä. Siis taustalla on oletus, että eheämpi maailmankuva on ihmiselle parempi kuin sirpaleinen. Toki jonkinlainen vastaavuus todellisuuteen on tarpeen, että maailmankuva voisi toimia "karttana". Jos kartasta puuttuu tarkoitus ja vastuu, tai ne ovat eri repaleissa, on ehkä ongelmia edessä.