Mulla on ollut todella erikoinen vuosi.Elin suhteessa kulissi-avioliitossa,josta lapsia.Ttutustuin ja rakastuin silmittömästi minua vanhempaan mieheen,muutin lasten kanssa yhteen miehen kanssa,olimme molemmat todella paljon töissä ja rakastimme? molemmat toisiamme.Olimme väsyneitä,mies kuvitteli minulla olevan muita miehiä kuin vain hän.lopulta hän sai burn outin.minäkin olin aivan henkisesti lopussa ja muutin takaisin lasten kanssa ex-mieheni luo jatkamaan kulissi-avioliittoa.Tapailimme kuitenkin edelleen silloin tällöin ja soitelimme ja kirjoittelimme.Tapahtui jälleen niin että muutin lapsineni tämän uuden miehen luo,miehellä edelleen jatkuu sairasloma ja paineet raha-asioista olivat ja ovat edelleen kovat.
Minulla on kai jonkinlainen läheisriippuvuus ainakin lapsiini,kärsin kovasti kun olivat isänsä luona,ja yllätys muutin jälleen takaisin exäni luo.
täällä olen nyt asustellut joitakin kuukausia ja noin kuukausi sitten tämä elämäni rakkaus katkaisi kaikki siteet väliltämme,olin niin toivonut hänen asioidensa ja terveytensä ja minun terveyden palautumista että olisimme voineet taas jatkaa.
toisaalta ymmärrän häntä kyllä täysin.
olen vain niin itsekäs että olisin halunnut häntä tapailla kuitenkin.hän sanoi luottamuksen menneen täysin.niin kai sitten.mutta rakastan häntä kuitenkin oikeasti ja aidosti.vastaa edes viesteihini...
Minulla on kai jonkinlainen läheisriippuvuus ainakin lapsiini,kärsin kovasti kun olivat isänsä luona,ja yllätys muutin jälleen takaisin exäni luo.
täällä olen nyt asustellut joitakin kuukausia ja noin kuukausi sitten tämä elämäni rakkaus katkaisi kaikki siteet väliltämme,olin niin toivonut hänen asioidensa ja terveytensä ja minun terveyden palautumista että olisimme voineet taas jatkaa.
toisaalta ymmärrän häntä kyllä täysin.
olen vain niin itsekäs että olisin halunnut häntä tapailla kuitenkin.hän sanoi luottamuksen menneen täysin.niin kai sitten.mutta rakastan häntä kuitenkin oikeasti ja aidosti.vastaa edes viesteihini...
Vastaukset 4
Vanhimmat
No mitns ne lapsiesi isän tunteet?
Kovin itsekäältä tunnut, ehkä kannataisi muutaa ihan omilleen. Ja miettiä sitten omaa elämäänsä.
Olet toimilasi loukannut molempia miehiä, ja mietit vain itseäsi.
Voikun olisit kasvanut ensin aikuiseksi ennen kuin hankit lapsia.
olen kyllä itsekäs,niinhän jo itse mainitsinkin vähän taustaa vielä:olin ollut lasteni isän kanssa naimisissa 17vuotta.
ja kulissiksi muuttunut jo monta vuotta sitten mieheni tekojen mm ryyppääminen vieraat naiset yms.
takia.löysin uuden miehen ja kaikki vaikutti aivan ihanalta ja uudelta hyvältä elämältä.kunnes kaikki muutui tuli mukaan mustasukkaisuus itsemurhalla uhkailu ja vakava masennus sekä burn out tällä miehellä.minulla lievempi masennus.lasten takia asumme nyt ex mieheni luona.
niin ja selvennykseksi vielä molemmilta miehiltä olen tietenkin anteeksi pyytänyt ja saanut,niin kuin he mytös minulta.en tiedä valaisiko tämä yhtään.olen loukannut heitä niinkuin he minua.lapsi asiasta olen kyllä vähän eri mieltä!!!
Ihmettelen sitä miksi et ole hommannut omaa asuntoa, lastesi kanssa?
Miksi palasit kulissisuhteeseen? Onko se muka lasten kannalta parempi, en ymmärrä miten muka, kun ovat jo tuon edestakaisin meiningin joutuneet kestämään.
Enkä yhtään ihmettele että tuo uusi ei halua pitää sinuun yhteyttä.
Juokset heti takaisin exän luo, etkä näköjään osaa päättää mitä haluat.
enpä selkeästi tiedäkkään miksi en ole sitä omaa asuntoa hankkinut,ja miksi juoksen exän luo takaisin ku tulee kriisi.
varmasti näin pitäiskin tehdä,mutta kai uskon lupauksiin muuttumisesta ja haluan uskoa niihin,typerääkö,en tiedä.
jotenki olen ajatellut sen niin että kun nuorinkin lapsista siirtyy ylä-asteelle niin viimmeistään sitten muutan omaan asuntoon,vai mitä mieltä te olette,olenko aivan hakoteillä??