Olemme olleet yhdessä neljä vuotta.Kaksi vuotta sitten syntyi lapsi. Nykysin kotona asumme kuin kämppikset.. ei puolin ja toisin pusuja tai muuta läheisyyttä. Aina kun hän on pitkään poissa niin ikävä on mutta ei niinkuin rakastuneen ikävä. Teemme yhdessä asioita paljon.. reissaamme ja harrastamme paljon yhdessä mutta pelkään että jos kuitenkin erotaan ja hoksaan että rakastankin niin se on jo myöhäistä. Naimisiin menoa kun ajattelee niin ei ole sellaista halua olla lopun elämää yhdessä. Vai tuntuuko se vaan noiden vuosien jälkeen tylsältä rutiinilta vai mitähän sitä kannattaa tehdä? Olen puhunut hänen kanssaan ja hänkin oli hieman samaa mieltä..mutta sanoo että välittää.No rakastanhan minäkin häntä mutta kummanlaista rakkautta se on? Tosirakkautta vaikko ystävyysrakkautta. Haluaisin kuitenkin kunnialla hoitaa tämän asian... jos on samanlaisia kokemuksia tai neuvoja niin olisin kiitollinen jos vastaisitte...tai antaisitte mielipiteitä.
Rakkautta vaikko ystävyyttä?
-candy-
41971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitkässä suhteessa ne alun rakastumisen tunteet muuttuvat väkisinkin enemmän ystävyydeksi ja kumppanuudeksi, mutta ei parisuhde saisi pelkästään ystävyyttäkään olla. Omalla kohdallani pitkä suhde oli muuttumassa pelkäksi ystävyydeksi, kun kumpikin unohti toisen huomioimisen eikä siihen läheisyyteen ja toisen hellimiseen riittänyt enää aikaa eikä kaikkien kiireiden jälkeen enää energiaakaan. Läheisyys jäi melkein kokonaan väliltämme pois ja muutuimme mekin enemmän kämppiksiksi kuin avopariksi. Onneksi kuitenkin heräsimme tilanteeseen ja huomasimme kuinka tärkeitä ne pienet pusut, halit ja muut huomionosoitukset ovat. Nehän juuri tekevät siitä parisuhteesta muutakin kuin ystävyyttä! Aloimme taas osoittaa tunteitamme, välillä jopa melkein pakotetusti, kun se taito oli päässyt niin pahasti unohtumaan. Muistimme äkkiä kuinka hyvältä se tuntui ja nykyään ei tarvitse enää ollenkaan miettiä onko sille läheisyydelle aikaa tai halua. Rakkaus ja rakastumisen tunne tulivat takaisin.
En tiedä haluatko enää jatkaa miehesi kanssa. Jos haluat niin kannattaisi ehkä myös näyttää se hänelle. Naimisiinmenoa en miettisi, jos suhde ei ole kunnossa ja asia epäilyttää. Voihan se rakkaus joskus kuollakin :(
Sellainen väkinäinen mukarakkaus ja väkinäiset pusuttelut ovat itsepetosta pahimmista päästä.
Aitous on selkäytimessä. Jo se ei sieltä itselllään ulos tule, niin huono juttu.
Rakkaus on taitolaji. Sitä voi opetella.
Heh. opetella rakastamaan=itsepetosleikkiä.
Aito rakkaus ei synny "opettelamalla".