Olen melko hyvässä johtavassa asemassa ja hyvässä työssä suurehkossa yrityksessä. Palkka on kohtuullinen, eli sillä maksaa talolainat ja muutkin menot. Elämme melko leveästi. Ei siis pitäisi olla valittamista.
Mutta.
Voi perhana että ottaa päähän koko henkilöstö. 5 vuotta sitten taloa johti hankala vanhan ajan johtaja, joka oli reilu, sai asioita eteenpäin, määräsi asiat, eikä muut naputtanee päätöksestä. hänellä oli auktoriteettiä. Hän tiesi sen, että hän saa asiat suhteillaan hoitumaan ja tiesi sen ettei hän ymmärrä kaikesta kaikkea. Hän siis kuunteli "asiantuntijoitaan" ja teki päätöksen.
Kun hän jäi eläkkeelle, astui lottopallogeneraattori johtoon. Hän ei saanut paikkaa taitojen vuoksi, vaan kun oli kiltisti nuollut johtajaa jo parikymmentä vuotta. Hän huomasi, ettei johtajan pallilla ollutkaan tekemistä kovinkaan paljoa ja kun ei tuntenut entisiä yrityksen suhteita, antoi niiden näivettyä. Kun vieraat yrittivät tulla "kylään" hän karkasi lomille tai valitteli ettei ollut aikaa olla paikalla. Alaiset tietenkin alkoivat huomaamaan että talo polkee paikallaan. Homma menee edelleen eteenpäin vanhojen kaavojen mukaan ja ne kantavatkin vielä useita vuosia, mutta mitään uutta ei edes suunnitella eikä uusia kontakteja ole lupa etsiä. Tämä siksi, että joku muu voi tulla tärkeämmäksi kuin itse iso johtaja. Syntyi siis auktoriteettivaje ja johtamis vaje. isojohtaja, kun ei ollut oikein asioista perillä, päätti antaa käskyn. Se olikin mukavaa puuhaa hänen mielestään. Käskyssä ei ollut mitään järkeä, mutta jotainhan on hänenkin yrityksen eteen tehtävä. Niinpä näitä käskyjä alettiinkin antamaan lähes joka päivä. Käskyt eivät liittyneet toimintaan millään tavalla, vaan saatiinpahan ihmiset puuhastelemaan jotain.
Tällä hetkellä käskyt ovat kieltoja ja seuraamiskäskyjä. Johtaja on tajunnut että alaiset nauravat hänelle ja nyt hän käskee henkilöitä yksityisissä keskusteluissa seuraamaan toisiaan ja peittelemään vääriä käskyjä. Koko samperin työviikko menee nykyään siihen, kun korjataan tuhoja ja mietitään miten pysyy isonjohtajan silmien alta pois, ettei epäillä juonittelusta tai salaliitoista häntä vastaan ja saisi tehtyä jotain tuottavaakin.
Uutena on tullut tietenkin talousjohtaminen. Viikkopalavereissa pyydetään kaikilta osastoilta kirjallisia selvityksiä tuotosta ja kuinka saadaan osasto tuottamaan enempi. Tämä siksi että muutkin johtajat niin tekevät. Samat tiedot hän toki saisi itsekkin koneeltaan, jos tietäsi koneensa salasanan. Tätä hän ei kuitenkaan voi pyytää talon mikrotuelta, ettei näyttäisi osaamattomuuttaan. Sitten ne raportit ja selvitykset lojuvat parivikkoa koskemattomina johtajan pöydällä, kun hän ei kuulemma ehdi niitä lukemaan ja siitä siirtyvät avaamattomina roskiin. Sama keskustelu seuraavalla viikolla. Tuo osaamattomuus ja salasana juttu ei muuten ole vitsi. Hänelle ei myöskään voi laittaa sähköpostia, vaan asiat toimitetaan hänelle tulostettuina.
Liikevaihto on miljoonia, mutta tehdään pitkiä selvityksiä siitä, miksi on ostettu tuote x joka maksaa 50€ ja sitä ei ole kirjallisesti etukäteen hänelle ilmoitettu vaikka tilaajalla on nimenkirjoitusoikeus tuhansiin euroihin. Tuote ei ole hupituote, vaan tarpeellinen työväline.
Ai miksikö koko henkilöstöön kyllästynyt? Osaa saa peloteltua helposti ja kun niille lupaa porkkanan niin ne imevät vaikka mitä. Tällä hetkellä talossa on paljon porukkaa jotka tuntevat itsensä tärkeiksi, kun he ovat tajunneet yrityksen periaatteet ja nuolevat kilpaa isoapamppua (aika kuvainnollinen sana). Kahvipöydässä ollaan kavereita ja suunnitellaan kaljalle lähtöä ja haukutaan pomoa. Kohta haukutaan pomon luona muita.
Tällä hetkellä en enää viitsi tai jaksa. Tiedän että olen siinä onnellisessa asemassa "johtajana" joita tässä talossa suojellaan, eikä heistä saa puhua pahaa tai kritisoida. Minulle on aivan yksi sama teenkö töitä vai narisenko täällä, koska minulle maksetaan tästä palkkaa aivan samanverran. Olen ahkera ihminen ja tulen kaikkien kanssa toimeen. En narise, jos joudun tulemaan aiemmin töihin ja lähden myöhemmin. Otan sen takaisin jossain vaiheessa, ilman että pyöritän pirulista paperiviidakkoa. Ja jos joku on niistä kysellyt, olen aina pystynyt osoittamaan että talo on saanut enempi kuin minä. En ole siitä katkera, se kuuluu joustavuuteen. talon pitää myös joustaa minuunpäin sopivalla hetkellä. Osaan pyörittää suuria rahasummia, enkä lähde huuhaa juttuihin. Uusia ideoita on ja niillä on joskus tehty paljon rahaa. Tehtäisiin vieläkin, mutta taidan myydä muille ajatukseni.
Oikolukua en edes jaksa nyt käyttää, sen verran ottaa pannuun, että menkööt virheineen.. hei.. miksi tehdä se paremmin, kun saman palkan saan näinkin :)
Mutta.
Voi perhana että ottaa päähän koko henkilöstö. 5 vuotta sitten taloa johti hankala vanhan ajan johtaja, joka oli reilu, sai asioita eteenpäin, määräsi asiat, eikä muut naputtanee päätöksestä. hänellä oli auktoriteettiä. Hän tiesi sen, että hän saa asiat suhteillaan hoitumaan ja tiesi sen ettei hän ymmärrä kaikesta kaikkea. Hän siis kuunteli "asiantuntijoitaan" ja teki päätöksen.
Kun hän jäi eläkkeelle, astui lottopallogeneraattori johtoon. Hän ei saanut paikkaa taitojen vuoksi, vaan kun oli kiltisti nuollut johtajaa jo parikymmentä vuotta. Hän huomasi, ettei johtajan pallilla ollutkaan tekemistä kovinkaan paljoa ja kun ei tuntenut entisiä yrityksen suhteita, antoi niiden näivettyä. Kun vieraat yrittivät tulla "kylään" hän karkasi lomille tai valitteli ettei ollut aikaa olla paikalla. Alaiset tietenkin alkoivat huomaamaan että talo polkee paikallaan. Homma menee edelleen eteenpäin vanhojen kaavojen mukaan ja ne kantavatkin vielä useita vuosia, mutta mitään uutta ei edes suunnitella eikä uusia kontakteja ole lupa etsiä. Tämä siksi, että joku muu voi tulla tärkeämmäksi kuin itse iso johtaja. Syntyi siis auktoriteettivaje ja johtamis vaje. isojohtaja, kun ei ollut oikein asioista perillä, päätti antaa käskyn. Se olikin mukavaa puuhaa hänen mielestään. Käskyssä ei ollut mitään järkeä, mutta jotainhan on hänenkin yrityksen eteen tehtävä. Niinpä näitä käskyjä alettiinkin antamaan lähes joka päivä. Käskyt eivät liittyneet toimintaan millään tavalla, vaan saatiinpahan ihmiset puuhastelemaan jotain.
Tällä hetkellä käskyt ovat kieltoja ja seuraamiskäskyjä. Johtaja on tajunnut että alaiset nauravat hänelle ja nyt hän käskee henkilöitä yksityisissä keskusteluissa seuraamaan toisiaan ja peittelemään vääriä käskyjä. Koko samperin työviikko menee nykyään siihen, kun korjataan tuhoja ja mietitään miten pysyy isonjohtajan silmien alta pois, ettei epäillä juonittelusta tai salaliitoista häntä vastaan ja saisi tehtyä jotain tuottavaakin.
Uutena on tullut tietenkin talousjohtaminen. Viikkopalavereissa pyydetään kaikilta osastoilta kirjallisia selvityksiä tuotosta ja kuinka saadaan osasto tuottamaan enempi. Tämä siksi että muutkin johtajat niin tekevät. Samat tiedot hän toki saisi itsekkin koneeltaan, jos tietäsi koneensa salasanan. Tätä hän ei kuitenkaan voi pyytää talon mikrotuelta, ettei näyttäisi osaamattomuuttaan. Sitten ne raportit ja selvitykset lojuvat parivikkoa koskemattomina johtajan pöydällä, kun hän ei kuulemma ehdi niitä lukemaan ja siitä siirtyvät avaamattomina roskiin. Sama keskustelu seuraavalla viikolla. Tuo osaamattomuus ja salasana juttu ei muuten ole vitsi. Hänelle ei myöskään voi laittaa sähköpostia, vaan asiat toimitetaan hänelle tulostettuina.
Liikevaihto on miljoonia, mutta tehdään pitkiä selvityksiä siitä, miksi on ostettu tuote x joka maksaa 50€ ja sitä ei ole kirjallisesti etukäteen hänelle ilmoitettu vaikka tilaajalla on nimenkirjoitusoikeus tuhansiin euroihin. Tuote ei ole hupituote, vaan tarpeellinen työväline.
Ai miksikö koko henkilöstöön kyllästynyt? Osaa saa peloteltua helposti ja kun niille lupaa porkkanan niin ne imevät vaikka mitä. Tällä hetkellä talossa on paljon porukkaa jotka tuntevat itsensä tärkeiksi, kun he ovat tajunneet yrityksen periaatteet ja nuolevat kilpaa isoapamppua (aika kuvainnollinen sana). Kahvipöydässä ollaan kavereita ja suunnitellaan kaljalle lähtöä ja haukutaan pomoa. Kohta haukutaan pomon luona muita.
Tällä hetkellä en enää viitsi tai jaksa. Tiedän että olen siinä onnellisessa asemassa "johtajana" joita tässä talossa suojellaan, eikä heistä saa puhua pahaa tai kritisoida. Minulle on aivan yksi sama teenkö töitä vai narisenko täällä, koska minulle maksetaan tästä palkkaa aivan samanverran. Olen ahkera ihminen ja tulen kaikkien kanssa toimeen. En narise, jos joudun tulemaan aiemmin töihin ja lähden myöhemmin. Otan sen takaisin jossain vaiheessa, ilman että pyöritän pirulista paperiviidakkoa. Ja jos joku on niistä kysellyt, olen aina pystynyt osoittamaan että talo on saanut enempi kuin minä. En ole siitä katkera, se kuuluu joustavuuteen. talon pitää myös joustaa minuunpäin sopivalla hetkellä. Osaan pyörittää suuria rahasummia, enkä lähde huuhaa juttuihin. Uusia ideoita on ja niillä on joskus tehty paljon rahaa. Tehtäisiin vieläkin, mutta taidan myydä muille ajatukseni.
Oikolukua en edes jaksa nyt käyttää, sen verran ottaa pannuun, että menkööt virheineen.. hei.. miksi tehdä se paremmin, kun saman palkan saan näinkin :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainiin.
Ollaanhan me tehty uudistuksia! En muistanutkaan. alaisilta on systemaattisesti viety pikkuhiljaa kaikki etuudet pois. Kaikesta pienestäkin tapellaan ja palkkakuitit on tehty epäselvemmiksi. Kukaan ei saa tietoa palkan perusteista, koska kysyttäessä niitä ei kerrota. Kaikki "laittomuudet" on emepikin "tuhmuuksia", niin pieniä ettei kukaan viitsi niistä kaydä oikeasti narisemaan, mutta sarvi otsassa silti kasvaa.
Onneksi ei koske minua, mutta sääliksi käy duunareita.